Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla makuherkkiä lapsia?
04.08.2010 |
Minä suoraan sanoen en kohta tiedä mitä teen omani kanssa. :( Siis aivan uskomatonta miten nirso tuo voi ajoittain olla.
Tänään keitin puuroa ja kahvia samaan aikaan, ja olin kiireessä unohtanut sen Moccamasterin "suodatinkupin" auki kun kansi oli pesussa.
Noh, lapsi ei sitten voinut syödä puuroa, kun maistui nimittäin kahville! :o Kysyin häneltä, että ootko nyt ihan tosissasi, ja hän itkua tihrustaen kiukutteli, että puuro maistuu ihan kahville.
Lapsi ei tiennyt, että olin keittänyt kahvia sinä aamuna, joten en ole varma huijasiko vain ihanko oikeasti maistoi sen kahvin siinä.
No, tarjosin lapselle sitten muroja joqurtin kanssa ja ne söi ihan mielellään.
Muutenkin tosi vaikeaa meillä tää ruokailu. Kasviksia ei voi syödä, koska näyttää siltä että tulee oksennus sillä sekunnilla kun laittaa ne suuhunsa. Myöskään ruokaa, jossa on seassa kasviksia (keitot) syö TODELLA pitkin hampain, sillä kuulemma niistä kasviksista jää sellainen hirveä maku.
Hänelle kelpaa vain todella harva ruoka, mitään kitkerää ei suostu syömään vaan kaiken pitää olla joko mautonta ( makaronilaatikko ilman vihanneksia) tai sitten tosi hyvän makuista ( Pizza, lasagne, mutta lasagnessa ei saa olla _mitään_ ylimääräistä, huomaa ihan satavarmasti jos yritän ujuttaa sekaan vaikka paprikaa tai porkkanaa)
Raah! Tosi hermoja raastavaa, kun pitää kokoajan välttää kaikkea, mitä tuo pikkuneiti ei suostu väenvängälläkään syömään! En tajua miten se huomaa senkin, jos vaikka laitan ihan pikkuisen paprikaa lasagnen sekaan makua tuomaan!
Ja sitten on seitikala, josta itse tykkäisin kokata kaikenlaista, mutta tyttö ei syö seitiä, kun maistuu kuulemma ihan pissalle? :o Onhan siinä sellainen outo mieto häivähdys jotain makua, mutta minusta tuo menee jo yli.
Ja totesivat terveyskeskuksella, että kyseessä on makuherkkä eli "supermaistaja" lapsi.
Onko teillä tälläisiä? Miten teillä sujuu syöminen?
Ja oisko ehdotusta, mitä makuherkkä lapsi suostuisi syömään? Kun minusta kyse ei ole nirsoilusta, ihan oikeasti on itku kurkussa, jos tarjotaan jotain ruokaa jota hän ei omien sanojensa mukaan voi syödä.. Enkä viitsisi pakottaa syömäänkään.. :(
Kommentit (9)
ruokia ihan normaaliin tapaan. Sitten syö tai on syömättä. Kyse ei ole kuitenkaan siitä että saisi jonkin vakavan reaktion väärästä ruoasta vaan kyse on vain siitä "ettei tykkää".
Meillä jos ei tykkää niin ei sitten syö. Ehkä jollain aterialla taas maittaa. En ymmärrä että tehdään niin suuri numero lasten haluista, oli sitten supermaistaja tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori, en oikein tajunnut tuosta sun viestistäsi mitään Kauhean epäselvä kirjoitus. Vai kirjoititko taas "kiireessä"?
pitäis varmaan panna tavuviivat. Kyllä mä ainakin ymmärsin.
Toiset on hajuherkempiä, toiset on makuherkempiä. Hankalaa.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2010 klo 10:56"]Kyse ei ole kuitenkaan siitä että saisi jonkin vakavan reaktion väärästä ruoasta vaan kyse on vain siitä "ettei tykkää".
[/quote]
Ei se välttämättä ihan noinkaan ole. Jotkut lapset ovat tavallaan yliherkkiä mauille, kuten minä olin. Ja olen jossain määrin yhä, mutta lapsena oli pahempaa. Ja en nyt tarkoita että olisin vain maistanut pahat maut vahvoina, vaan ihan oikeasti saatoin oksentaa jostakin ruoasta. Esimerkiksi pinaattikeitto piti syödä niin että kastoin leipäpalaa ihan vähän keittoon ja sitten haukkasin, jos yritin lusikalla niin tuli heti yli. Ja pelkkä maksalaatikon haju sai mahan kääntymään ympäri. Joten kyse ei välttämättä ole ollenkaan sitä että "ei vaan tykkää". Ja jos äiti olisi vain sanonut että syöt tai olet nälissäsi niin kouluterkkari olisi varmaan lähettänyt äidille viestin että ruoki sitä lasta, sen verran paljon olisi jäänyt syömättä.
Sano ihan suomeksi vaan, että lapsesi on NIRSO. "makuherkkä" ahahahhaaa
Minulla on sellainen lapsi. Tosin epäilen, että lapsellasi on oikeasti yliherkkä hajuaisti eikä yliherkkä makuaisti. Suurin osa mauistahan aistitaan nimenomaan hajuaistin avulla. Tähän viittaa esim. juuri se, että kaurapuuro mauistui kahvilta, kun olit unohtanut kahvinkeittimen suodatinosan auki. Lapsi haistoi kahvin ja yhdisti sen syömänsä kaurapuuron makuun.
Oma lapseni on nyt jo täysi-ikäinen ja nykyisin hän syö hyvin monipuolisesti lähes kaikkea.
Joidenkin neuvo "laita mitä ruokaa lystäät ja anna lapsen syödä tai olla syömättä" ei toiminut ainakaan meillä. Se johti vain siihen, että lapsi söi tosi vähän ja oli sitten oikeasti huonovointinen (pää kipeä ja oksenteli), kun verensokeri laski liian alas.
Parhaiten meillä toimi se, että tein mahdollisimman monipuolisesti sellaisia ruokia, joita tiesin lapsen syövän. Miksi ihmeessä makaronilaatikkoon pitäisi tunkea porkkanaa tai lasagneen paprikaa, jos lapsi ei niiden sekoittamisesta ruokaan pidä? Meillä tehtiin ruuat mahdollisimman yksinkertaisina (ei todellakaan sotkettu ylimääräisiä kasviksia mihinkään kuumennettavaan ruokaan) ja syötiin kasvikseen sitten erikseen raakoina. Ovathan ne niin paljon terveellisempiäkin.
Ylipäänsä tällaisen lapsen kanssa kannattaa pitää eri ruoka-aineet mahdollisimman erillään eikä sotkea niitä toisiinsa. Älä esim. sotke lihaa, kalaa tai kanaa kastikkeeseen, vaan tarjoa liha/kana/kala erikseen, kastike erikseen (jos lapsi sitä haluaa) ja perunat/pasta/riisi erikseen.
Meillä tilanne rupesi helpottamaan joskus 12 ikävuoden jälkeen. Lapsi rupesi maistelemaan ihan oma-aloitteisesti erilaisia ruokia ja kokkaamaan niitä itsekin. Nykyisin meillä saa makaronilaatikossakin olla ihan mieluusti porkkanaraastetta ja sipulia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun 7- vuotias tytär samantapainen. Ei pysty syömään yökkäämättä tomaattia, appelsiinia, marjoja, ananasta jne. Yksi hammastahna käy. Puuroista riisipuuro. Ei pysty syömään jogurtteja, missä on paloja. Ei söisi ruokaa ellei pakko. tykkää ainoastaan makaroonilaatikko, kalapuikot ja ranskalaiset...
Saan tytön syömään kun lupaan karkin tai muun herkun jälkiruoaksi. Karkkipäivää meillä ei oole. Syö, muttei selvästikään tykkää syömisestä.
Rasittavaa. Nyt on vähän helpottanut kun alkoi koulu ja olen tytön kanssa tehnyt yhdessä ruokaa.
joo täällä jo teini-ikäinen as-poika. Superherkkä makuaisti, eikä siedä esim perunamuusia sen vuoksi miltä se tuntuu suussa. Peruna keitettynä menee kyllä. Ei tosiaankaan kannata pakottaa tai syyllistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä erittäin tarkka maku-ja hajuaisti lapsella. Syö kohtuu monipuolisesti mutta joitain ruoka-aineita ei saa nuolaisun jälkeen maistamaan vaikka lupaisi mitä palkkioksi. Yökkäilee jos jostain ruosta löytyy joku väärää ruoka-ainetta oleva sattuma. Ei ole tavallista nirsoutta vaan uskon että maistaa esim. happaman maun tosi voimakkaana. Muuten kiltti ja kultainen käytökseltään ja on nyt isompana niin pahoillaan kun ei kylässä vaan voi syödä jotain tarjottua.Itse olen lopettanut painostuksen niiden ruoka-aineiden suhteen mitkä tiedän ongelmiksi.
Kauhean epäselvä kirjoitus. Vai kirjoititko taas "kiireessä"?