mä en ymmärrä logiikkaa minkä mukaan

oli sit kyse alkoholista tai lasten sokerin syönnistä.

Mutta ajattelen asiaa niin, että se on tasapainokysymys. Jos on oikeasti helppoa antaa lapsen olla syömättä suklaata, jätskiä, sipsejä, muita epäterveellisiä ruokia, niin totta kai se tehdään. Jos ei ole mitään syytä niitä syödä, niin miksi pitäisi ehdoin tahdoin niitä syöttää lapselle.



Jos taas tulee jatkuvasti tilanteita, joissa joutuu taistelemaan lapsen tai muiden hoitajien kanssa siitä, saako lapsi maistaa ketsuppia tai muumikeksin tai mehua tai syödä jätskiä, kun muutkin saa tai juhlilla tarjotaan tai mummi haluaisi hellepäivänä ostaa eskimojätskin, niin olen antanut olla, luottanut mummon järkeen ja keskittynyt itse isompiin linjoihin. Ei voi vetää täydellistä rajaa terveellisten ja epäterveellisten ruokien väliin, vaan kyse on jatkumosta. Vaikka ei haluaisikaan lapsen syövän sipsejä joka päivä, hän voi silti saada maustettua jogurttia tai kakkua silloin kun se on sosiaalisesti sopivaa. Ja siis toisessa vaakakupissa voi olla vaikka se mummon nautinto, kun hän saa sen ensimmäisen eskimon lapsenlapselleen tarjota, ja se että lapsi nyt vähän nytkähtää sinne epäterveellisemmän ruokavalion suuntaan. Jos lapsi ei siitä eskimosta vammaudu, niin saakoon mummo sen ilon, kunhan ei päivittäiseksi muutu. Eli en haluaisi kieltää mummoa, arvostaisin sitä jos kysyy luvan.



Pienen vauvan kanssa onnistui hyvin välttää niitä epäterveellisimpiä juttuja ja pystyi kontrolloimaan mitä mummot ja papat lapselle syöttää, mutta nyt puolitoistavuotiaan hoidossa olevan kanssa en enää voi samalla lailla toimia. Ja juhlia en latistaisi kieltämällä ja vahtaamalla liikkuvaa lasta syömästä mitään juhlapöydästä. Ja tietysti se "ensimmäinen" epäterveellinen maistiainen on suuremman kynnyksen takana kuin ne seuraavat, ensimmäistä voi perustella sillä että ei me ole vielä sokeria annettu tai ei me ole ennenkään kahvipöydästä annettu pullaa, mutta sitten se alkaakin olla "slippery slope" ja täytyy katsoa kokonaisuutta.



Eli riippuu ympäristöstä, jos vanhempi jaksaa puolustaa terveellisiä ruokailutottumuksia ja suojella lapsensa makuaistia ylimakeilta herkuilta (koska onhan terveellisissäkin ruoissa herkkuja), niin hyvähän se on. Mutta jos siitä rajoittamisesta alkaa kärsiä kaikki asianosaiset, niin silloin ruokailun sosiaalinen puoli valitettavasti kärsii. Jos syynä ei ole mikään ruoka-aineallergia.

ennen kuin lapsi on itse niitä keksinyt pyytää. Tosin, emme me vanhemmatkaan juuri syö karkkia, sipsia, keksejä yms. ja limsaakana ei juuri juoda, mehujakin lähinnä viikonloppuaamiaisilla.



En vain näe syytä miksi pienelle lapselle tai jopa vauvalle pitäisi syöttää jotain mitä hän ei edes kaipaa.

tulla tuollainen "nipo" terveysintoileva äiti, joka välttää lapsellaan turhia epäterveellisiä ruokia.



Mutta kohtalo heittikin mulle moniallergisen lapsen joka vielä syö huonosti. Se on karistanut turhan tarkkuuden. Jos lapselle löytyy jotain uutta syötävää, josta vielä lapsi pitääkin, hihkun ilosta. Olkoonkin vaikka sitten jäätelöä.



Kaipa näissä pitää mennä lapsen ja tilanteen mukaan: Joidenkin kanssa voi ja kannattaa olla tarkempi, toisten kanssa ei voi, eikä kannata. Toisenlaisen lapsen kanssa minäkin varmaan toimisin eri tavalla.

lasten pitäisi saada joka päivä sipsejä? Meillä lapsilla on karkkipäivä ja jäätelöä ja mehua voi saada muulloinkin. Kukaan perheestä ei ole ylipainoinen ja lapset ymmärtävät hyvin, jos heille sanoo, että nyt ei osteta herkkuja. Kaikenlainen ylifanaattisuus on outoa ja tarpeetonta.

Parempi se on kuin tuollainen ehdoton kieltäminen! Nämä äidit jotka lasten synttärikutsuilla raahaavat lapsilleen omat "herkkueväät" kuten hedelmää ja pahville maistumia maissinaksuja ovat säälittäviä! siellä ne raasut sitten hörrpivät vettä kun muut juovat mehua.

Jos ei osata pitää lasten herkuttelua kurissa niin sitten on parempi olla kokonaan ilman. Meillä myös lapset saavat herkutella silloin tällöin ja kaikki ovat pikemminkin liian kevyitä kuin lihavia. Hampaiden kunto kaikilla kolmella lapsella ollut aina hyvä ja hammaslääkäritkin ihmetelleet miten on harvinaisen hyvin hoidetut hampaat.

t.ap

onhan tuo nipotus joillakin aika naurettavaa, tuntuu että lapset saavat jonkun kauhean taudin, jos kerran elämässään juovat mehua tai syövät yhden karkin.

Meillä on vasta 1v lapsi ja helppoahan tämä on vielä ollut, lapsi ei ole osoittanut mitään kiinnostusta herkkujen syömiseen, vain jäätelöä on katsellut uteliaana muutaman kerran. Pitääkin ostaa kaupasta lisää jäätelöä, niin voi lapsikin kokeilla onko se hyvää!

Lähipiirin lääkärien pikkulapsia ja heidän ruokailutapojaan seurattuani olen tullut siihen tulokseen, ettei kannata turhista nipottaa. Lastenlääkärin luulisi ainakin tietävän ja ymmärtävän.

perustelee asian siten että "lapsi ei sitten totu herkkuihin eikä niitä kaipaa". Lapsi on nyt menossa eskariin ja naurattaa jo valmiiksi se aika kun alkaa kavereilla herkutella senkin edestä mistä jätetty paitsi. Ikään kuin tuollainen totaalinen kieltäminen lapselta auttais mitään. Lapsi oppii itsekseen sitten myöhemmin herkuttelemaan ja varmasti vetelee kahdella kädellä sitten.,..

Jopa tuo 1v syö jäätelöä silloin tällöin isompien sisarusten kanssa :D

Minua henk.koht. väsyttää ja vituttaa kaikilla "oletuksena" oleva absolutistimainen asenne syömiseen. Ruoka on luokkaa "kasvisgratiini nollaprosentin kumijuustolla", jälkkäriksi suunnilleen jäisiä puolukoita. Nam,nam...:x Herkkupäivinä lapsi saattaa saada rusinoita, joista tietenkään eivät hampaat tykkää ja lässynlää, mutta eipä niitä syödäkään kuin pari kertaa vuodessa. Maitoa juotetaan kuin vasikalle, tietenkin sitä vedellä lantrattua rasvatonta. Jogurttia ei syödä mutta joskus tehdään sitä itse ja "nautitaan" niiden jäisten puolukoiden kera.



Ei, ei minua ahdista se että joku syö itseäni terveellisemmin. Nykyajan ruokavouhotus on vaan mielestäni mennyt liian pitkälle. Monessa maassa syödään ns. pullaleipää, makeita herkkuja päivittäin jne. ja silti ovat terveempiä kuin me. Suomalaiset vaan sairastavat vuosi toisensa jälkeen eivätkä edes harkitse että perinteinen rypsiöljy/ruisleipä/kasvisvuori-ruokavalio olisi mitenkään osasyynä tähän. Aiemmat sukupolvet käyttivät reilusti voita ja kermaa, eipä heissä ollut silti lihavia kuten meissä kevytkulttuurin uhreissa! Omat isovanhempani elivät 90-vuotiaiksi, isäni taas alle 70-vuotiaaksi, vaikka teki ikänsä fyysistä työtä ja söi lähemmäs suosituksia kuin isovanhempani. Kuolinsyy? Tukkiutuneet verisuonet!

lapselle ei anneta syötäväksi mitään mitä se ei välttämättä tarvitse. Mä syön itsekin paljon sellaista ruokaa jota ilman pärjäisin mutta vaihtelu virkistää. Vallan hyvin mun lapseni voi joskus syödä vellejä puurojen ohessa tai jäätelöä jälkkäriksi.

mutta noin yleisesti voi todeta, että kun pieni lapsi loppujen lopuksi syö pieniä määriä, olisi hyvä, että suurimmaksi osaksi ravinto sisältäisi monipuolisia ravintoaineita.

Toisaalta ihminen on kyllä sekaruokainen raadonsyöjä, että ei sen ruokavalion laatiminen niin äärettömän tarkkaa ja vakavaa puuhaa ole.

Yleensä silloin ei elämässä ole suurempia murheita, kun jaksaa nipottaa jostain karkin maistamisesta tai vastaavasta.



Normaalisti se keskitie kuitenkin on kaikkein helpoin ja terveellisin. Eli lapsi saa maistaa jos haluaa, herkkuja vain karkkipäivänä ja/tai erikoistilanteissa (juhlat). Muutoin hyvää ja terveellistä perusruokaa, kasviksia ja maitoa.

Ei siis lihava vaan tanakka- ei makkaroita tai pömpötystä mutta keskimääräistä tasapaksumpi jässikkä. On myös melko lyhyt. No, äitini on ottanut pojan silmätikukseen ja kauhistuu puolikuoliaaksi jokaisesta jätskistä. Esim. eilen kävimme lapsen kanssa kaupassa ja ostimme samalla myös tötteröt. Kerroin äidille puhelimessa kuinka kiva päivä meillä oli ollut ja että kävimme siellä kaupassa + söimme jätskit viereisen puiston penkillä. Siitähän vasta riemu repesi; "JÄTSKIT?! Kuule älä nyt sille vaan koko ajan herkkuja syötä, SEHÄN LIHOO!! Oliko...oliko se kesän eka jätski vai miksi ostit?" jne. :O



Tätä on ehkä turha sanoa, mutta äitini on ollut koko elämänsä lihava ja taistelee nyt 90-kiloisena niveltensä kanssa. Hän ei syö usein herkkuja, se on totta- mutta nähtävästi kaikkea muuta kyllä sillä paino ei putoa vaikka puuhailee ihan kohtuullisesti pihalla, käy jumpassa jne. Uskoo että makeilla lihoo, muulla ei. ;)

jonka lapset eivät saaneet herkkuja ja oltiin myös tosi tarkkoja siitä, minkälaista ruokaa sai tarjota. Kun olivat pieniä, ihailin kovasti, miten söivät salaattia suurena herkkunaan, ja äiti sanoi aina ennen ruokailua tiukasti:

- Ensin syödään ruoka, salaattia saa vasta sen jälkeen.

Äiti itse alkoi kontrolloida painoaan muutama vuosi sitten, ja lapset, jotka aina ovat olleet hyvin hoikkia, ovat nyt todella laihoja. Neuvolassakin on jo asiasta huomautettu, ja melkein joka kerta kun näemme, äiti kertoo, miten paljon hänen lapsensa syövät. Iltaruokana heillä on aina salaattia, ja syövät kuulemma ihan lautasellisen sitä. Iltapalaa eivät saa, elleivät erikseen pyydä, ja joskus ovat pyytäneetkin.



Nyt kaksi vanhinta lasta ovat jo koulussa, ja ensi alkuun söivät herkkuja lähes rajattomasti. Ei lisännyt painoa, koska ovat todella hoikkia ja muuta ruokaa meni sitten vähemmän. Nyt vanhempi on alkanut ilmoittaa, missä ruoassa on liikaa rasvaa, missä liikaa sokeria, kuka on ylipainoinen (esim. pikkusisko) jne.



Ihailuni on vaihtunut huoleen. Sanotte mitä sanotte, mutta noilla lapsilla ei ole terve suhtautuminen ruokaan enää. Yritin oman esikoiseni kanssa noudattaa samaa linjaa (silloin vielä ihailin heidän kasvatustaan) mutta se epäonnistui 1,5-vuotiaana, kun aina mummolassa sai herkkuja sekä tarhassa, kun aloitti sen 2-vuotiaana. Omalla lapsellani ei ole mitään kontrollia herkkujen suhteen. Hän voisi vetää niitä vaikka kuinka paljon (ja on vetänytkin). Kaikkea on kokeiltu.

Taitaa olla tuo herkkujen antaminen melkoista tasapainoilua.

lasten pitäisi saada joka päivä sipsejä? Meillä lapsilla on karkkipäivä ja jäätelöä ja mehua voi saada muulloinkin. Kukaan perheestä ei ole ylipainoinen ja lapset ymmärtävät hyvin, jos heille sanoo, että nyt ei osteta herkkuja. Kaikenlainen ylifanaattisuus on outoa ja tarpeetonta.

Nro 3 ei kai sitten tiedä että herkkuja voi syödä muutenkin kuin joka päivä?

t.ap

Ap ei puhunut viestissä mitään lasten iästä, muuta kuin että velliä voi antaa, joten ajattelin että hän puhuu pienistä lapsista. En minäkään esikoululaisista puhunut, vaan tuosta omasta alle kaksivuotiaasta. Mielestäni kirjoitin juuri kohtuudesta, ja siitä että harva ruoka on pelkästään epäterveellistä, joten ei voi vetää suoraa rajaa niin että tiettyjä ruokalajeja välttämättä ruokavalio olisi ehdottoman terveellinen tai päinvastoin. Jokaisella myös on eri käsitys siitä mikä sitten on sitä "liian epäterveellistä", joku voi välttää vaikka makaronilaatikkoa, kun taas minä en välitä juuri mitään siitä makaronista, mutta vältän kuitenkin vaikka sipsien ja limsan antamista lapselle. Katson enemmän suolan, sokerin ja lisäaineiden määrää kuin muuta. Maailma ei kaadu jos maistaa, mutta turha mielestäni totuttaa.

Mainitsin myös, että mielestäni juuri tällaisen pienen lapsen kanssa voi ihan hyvin niitä epäterveellisten herkkujen antamista edes makupaloina lykätä, jos siitä ei ole suurta sosiaalista ongelmaa. Ja senkin jälkeen koittaa pysyä kohtuudessa ja katsoa suurempaa kuvaa kuin takertua jokaiseen nallekarkkiin tai vehnäleipäviipaleeseen, missä kenelläkin sitten se raja menee.

en näe sille mitään estettä. Meillä tyttö 1v1kk on maistellut jätskiä, suklaata, raskalaisia...siis huom maistellut ei vetele niitä joka päivä eikä koko ajan isoja määriä!