Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään vanhempia palvelutalossa/vanhainkodissa?
15.07.2010 |
Minua kiinnostaisi tietää miten ratkaisuun päädyttiin ja miten vanhus itse suhtautui asiaan? Miten löytyi paikka?
Minua hirvittää omien vanhempieni kohtalo; he ovat vuosia sitten eronneet ja asuvat yksin huonokuntoisina. Asuvat tietenkin eri kaupungeissa ja minä kolmannessa, itselläni on pieniä lapsia. Isäni saa jonkinsortin kotiapua, äitini ei suostu vastaanottamaan mitään julkisen puolen apua, mutta hänellä käy yksityisesti siivooja silloin tällöin, tosin sitäkin joutuu välillä rajoittamaan koska ei ole varaa. Kummallakaan ei ole mitään varallisuutta ja tosiaan ovat aika huonokuntoisia (molemmilla ongelmia fysiikan ja muistin kanssa); molempia odottanee jossain vaiheessa siirtyminen vanhainkotiin. Pelottaa miten he asian ottavat ja kuka asian esittää; terveyskeskuksen lääkärikö vai minä -ainoa lapsi?
Olisin kiitollinen kaikista asiallisista vastauksista ja kokemuksista.
Kommentit (3)
Molempien tapauksessa puhuisin ensin heidän itsensä kanssa, vaikkapa vaan niin että "sitten kaukana tulevaisuudessa" miten he ovat ajatelleet pärjäävänsä.
Isäsi tapauksessa puhuisin kotipalvelun työntekijöiden kanssa ja omalääkäreiden kanssa molemmista vanhemmistasi,ota myös yhteys kaupungin vanhuspalveluun tms joka vastaa vanhustenhoidosta.
Vapaita vanhainkotipaikkoja ei ole, eikä niitä tule muuten kuin kuoleman kautta, niihin jonotetaan, toiset vuodeosastoilla, toiset omaisen hoidossa, ja jotkut onnettomimmat yksin kotona selviytymisen äärilaidoilla.
Vaikka laittaisin vanhempasi nyt jonoon menee enemmän paikkaa tarvitseva jonon ohi.
Ketään ei varsinaisesti jätetä heittelle, mutta jos ei itse tunne avuntarvettaan välillä tuntuu että vanhus on heitteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin täytyy olla kokeiltu täysillä kotiavuilla, pärjääkö kotona. Sitten vasta, jos todetaan, että henkilö ei pärjää kotona, pääsee jonoon. Yksityiselle puolelle kyllä pääsee, mutta ne maksaa useita tuhansia kuussa.
Hän sai kotonaan aivoinfarktin ja vietiin sairaalaan. Siellä aikansa makoili ja sitten lääkäri totesi, että ei ole kotiin menijäksi enää, kun ei päässyt yksin vessaan. Ei tarvinnut neuvotella isoäidin kanssa neuvotella. Siirrettiin sieltä sairaalasta sitten vanhainkotiin.
Ja sitten on tulossa vai tulikos se jo, laki, joka antaa oikeuden hoitolaitoksissa olevien vanhuksienkin vaihtaa hoitopaikkaa lähemmäs lapsiaan toiseen kuntaan.