Nykyään ei viitsi kertoa juuri kenellekään olevansa uskossa, koska heti

ja osallistun muutenkin seurakuntani toimintaan. En ole koskaan sitä salaillut. Jos joku ei sitä hyväksy, ei ole minun ongelmani. Jos tulee muuri vastaan, niin ei sille mitään voi, enhän voisi olla jatkossakaan ystävä jollekin niin että salaisin jotain toimintaani.

jos eivät hyväksy sinua omana itsenäsi. Itsekään en juuri omasta uskostani toisille toitota, mutta en kuitenkaan asiaa salaile tai kiellä. Itse asiassa, Raamatun mukaan lopun aikoina meitä kristittyjä tullaan vainoamaan.

sehän pelästyi niin ettei saanut pariin minuuttiin sanottua mitään... Yläasteella tyttö jonka kanssa olin jo pari vuotta viettänyt aikaani koulupäivien ajan vastasi kyläkutsuuni "ettei harrasta rukoilemista ja vastaavaa". Toinen luokkalainen kysyi vakavissaan että kumarretaanko me kotonamme ristiä (oli ollut uskonnon tunnilla islamista). Yksi lukioikäinen kysyi miten isäni on saanut hankkia perheen vaikka on pappi!!



Ja siis isäni perus ev.lut.kirkon seurakuntapappi ja perheemme elää ihan normaalia televisioelämää. Olin vielä kiroileva rääväsuu, oikein poikatyttö.



Nykyään katson seurani perusteella mitä vastaan jos vanhempien ammatit tulevat puheeksi. Vähän tyhmemmälle sanon isäni olevan eläkkeellä ja hiukan yleissivistystä omaavalle sanon että isäni on koulutukseltaan teologi ja tehnyt erilaisia kirkon töitä, mutta nyt eläkkeellä.

Enkä ole edes mikään fundamentalisti, vaan liberaali kristitty. Mutta minkäs teet kun niin monet ihmiset niputtavat kaikki kristityt samaan pakettiin.



Toisaalta ajattelen, että juuri meidän liberaalien (tai "hiljaisten") kristittyjen pitäisi olla enemmän äänessä. Ihmisten ennakkoluulot kun johtuvat pitkälti siitä, että ääriuskovaisuutta edustavat pitävät itsestään eniten meteliä ja leimaavat samalla kaikki muutkin.

Enkä ole edes mikään fundamentalisti, vaan liberaali kristitty. Mutta minkäs teet kun niin monet ihmiset niputtavat kaikki kristityt samaan pakettiin.

Toisaalta ajattelen, että juuri meidän liberaalien (tai "hiljaisten") kristittyjen pitäisi olla enemmän äänessä. Ihmisten ennakkoluulot kun johtuvat pitkälti siitä, että ääriuskovaisuutta edustavat pitävät itsestään eniten meteliä ja leimaavat samalla kaikki muutkin.

Minun mieheni väitti tosissaan ettei ollut lukioikään mennessä nähnyt hymyilevää pappia. Ja hänen siskonsa toitotti vaikka kuinka pitkään sitä miten ristiäispappi oli tullut etukäteistapaamiseen (vapaapäivänä poikennut, ei siis töissä saati itse ristiäisissä) risoissa kulahtaneissa ja t-paidassa. Ei siis pitänyt epäasiallisena vaan (kolmekymppinen keksiluokkainen nainen) oli älyttömän yllättynyt siitä että papit pukeutuvat vapaa-aikanaan kuin tavalliset ihmiset. Luuli että käyttävät kotonaankin aina vain mustia vaatteita ja suoria housuja...

erosin juuri kirkosta, koska minulla ei ole varaa kuntamme kohtuuttoman korkeaan kirkollisveroon..

Nyt kaikki uskovaiset, "suvaitsevaiset" ystäväni ovat tuomitsemassa minua, vaikken ole uskossani horjunut.

Itse elän paikkakunnalla, jossa on hankalaa sanoa ääneen, ettei kuulu kirkkoon.



Tarvittaisiinkohan lisää suvaitsevaisuutta puolin ja toisin? Annetaan toistemme uskoa tai olla uskomatta. Sen ei tarvitse vaikuttaa ihmissuhteisiin mitenkään. Toisia jokin uskonto puhuttelee, toisia ei. Ollaan me erilaisia monessa muussakin suhteessa. Mitä useampi uskaltaa poiketa normista (joka on eri eri paikoissa), sitä parempi. Kun ihmiset tapaavat monella eri tavalla uskovia ja uskomattomia, ennakkoluulot vähenevät.



Ollaan siis sellaisia kuin olemme ja hyväksytään toisenlaisetkin ihmiset!

ihmiset on nykyään niin vihamielisiä kristillisyyttä kohtaan.

yleensä kun usko ei tule ihan ensimmäisenä asiana esiin keskustelussa (En siis koskaan aloita juttelua että "Hei, olen Sanna ja olen uskossa" ikään kuin aa-ryhmässä!) niin ne tavallisimmat attribuutit on jo käyty läpi ilman uskovais-leimaa. n siis keskusteltu kulttuurista, politiikasta, feminismistä, vapaa-ajanviettotavoista, televisio-ohjelmista ja vaatteista ja olen tuossa vaiheessa jo paljastunut oopperaa ja balettia ja trancea rakastavaksi liberaalisti ajatuksia kerääväksi sitoutumattomkais yltiöfeministiksi joka ei juuri ehdi telkkaria katsella, käytättää miellyttävässä määrin vehnäoluita ja valkoviiniä, syö lihaa ja kasviksi ja pukeutuu kalliisiin tätivaatteisiin. Uskovaisuus on tuossa kasassa pikkujuttu...

ihmiset paremmin kristittyihin, jos kirkon erityisasema poistettaisiin? Jos yhteiskunnassa ei enää laitettaisi yhtä kirkkoa muita paremmaksi ja annettaisi sille etuja, joita muut eivät saa? Jos kirkko puuttuisikin vain omiin asioihinsa ja antaisi valtion huolehtia kaikille yhteisistä asioista?