Lue keskustelun säännöt.
Miksi voimavarat hupenevat niin helposti masennusta sairastaessa?
12.01.2023 |
Itsellä alkaa olemaan jo fiilis ihan kohtuullinen. En ainakaan kuolemaa juuri ajattele ja optimistinen asenne alkaa tulemaan taas esiin. Edistystä on tapahtunut.
Miksi kuitenkin edelleen voimat kuluvat todella helposti? Luulisi, että jaksaisi alkaa hiljalleen jo tekemään asioita mutta olen ihan rättiväsynyt jo pienestäkin uurastuksesta.
Heräsin kuudelta, söin aamupalan ja hoidin laskuja. Kävin kaupassa, tein ruoan ja siivosin keittiön sekä vessan. Tunti tämän jälkeen olen ihan loppu ja pakko oli tulla hetkeksi lepäämään. En jaksa edes syödä.
Mummotkin jaksaa enemmän kuin minä. Ei samperi tätä elämää nykyään.
Kommentit (13)
Ihan sama juttu kuin ap sinulla. Voimia ei ole oikein mihinkään. Yritän asennoitua niin että tämä vielä joskus helpottaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama juttu kuin ap sinulla. Voimia ei ole oikein mihinkään. Yritän asennoitua niin että tämä vielä joskus helpottaa. Tsemppiä!
Toivotaan parasta. Kiitos, sinulle myös!
No se masennus vie niitä voimia, joten niitä ei ole paljoa käytettävissä. Mäkin väsyn pienestäkin ja kaikki tuntuu niin raskaalta, esim. joku kodinkoneen hajoaminen ja uuden ostaminen on melkein naailmanloppu ja ylivoimainen ponnistus. Mulla on ollut vaikea kuukausi, kun on kaikkea ylimääräistä sattunut, kuten tuo mainittu kodinkonehomma ja huoltomiesjuttuja asuntoon liittyen ja kaikkia fyysisen terveyden ongelmia (ei nyt vakavia kuitenkaan), ja olen ihan loppu. Hyvä kun tavallisesta arjesta selviää, niin tuo kaikki ylimääräinen on jo ihan liikaa!
Vierailija kirjoitti:
No se masennus vie niitä voimia, joten niitä ei ole paljoa käytettävissä. Mäkin väsyn pienestäkin ja kaikki tuntuu niin raskaalta, esim. joku kodinkoneen hajoaminen ja uuden ostaminen on melkein naailmanloppu ja ylivoimainen ponnistus. Mulla on ollut vaikea kuukausi, kun on kaikkea ylimääräistä sattunut, kuten tuo mainittu kodinkonehomma ja huoltomiesjuttuja asuntoon liittyen ja kaikkia fyysisen terveyden ongelmia (ei nyt vakavia kuitenkaan), ja olen ihan loppu. Hyvä kun tavallisesta arjesta selviää, niin tuo kaikki ylimääräinen on jo ihan liikaa!
Voihan, jospa nyt saisit rauhassa lepäillä, ymmärrän hyvin vointiasi. Itse hermostun heti jos vaikka siivotessa tavaroita tippuu tai tulee jotain ylimääräistä jaksamiseen nähden yllättäen niin olen ihan ärtynyt. En minä ole näin "sekaisin" ennen ollut että en kestä enkä jaksa paljoakaan. On tämä kyllä hurjaa ja mietteliääksi vetää että mikä juttu tää oikein on. Vituttaa joskus kun haluaisi kyetä ja tehdä mutta on kuin olisi pakko vain levätä. Ei anna kroppa periksi omalle tahdolle vaan tässä ollaan ja yritetään toipua.
Mä en jaksanut siivota, en tehdä mitään, sitten aloin vegaanista syömään taas kalaa ja rauta-arvot kohosivat, nyt hb 142. Oireet ovat pikkuhiljaa helpottaneet, kun oon saanut rautaa ruuasta ja d-vitamiinia purkista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksanut siivota, en tehdä mitään, sitten aloin vegaanista syömään taas kalaa ja rauta-arvot kohosivat, nyt hb 142. Oireet ovat pikkuhiljaa helpottaneet, kun oon saanut rautaa ruuasta ja d-vitamiinia purkista.
Hyvä, et olet saanut apua ruokavaliosta! Sehän on tärkeää. Itse olen syönyt paljon marjoja ja kasviksia, lisäksi d-vitamiinia myös.
Olen käynyt jopa verikokeissa koska olen pohtinut mitä hittoa tämä on. Vaikka on minulla ihan selvät syyt ja seuraukset ollut uupua ja masentua vuosien kuluessa. Silti en meinannut uskoa, että en vaan kykene enää mihinkään ja kuolema vaan pyöri mielessä. Koko elämä yhtä pelkkää helvettiä vaan. Sitä vaan sitten romuttui ja jäi sängyn pohjalle eikä jaksanut enää mitään, sinne meni työt ja kaikki.
No nyt tilanne alkaa mielen tasolla helpottuun hiljalleen. Verikokeet ovat olleet koko ajan loistavat, otin ihan yksityisellä paketin jossa kaikenlaista. Ferrit oli todella hyvä myös, noin 130.
Että kyllä se vaan on myönnettävä että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.
Omalla kohdallani ainakin masennuksen aikaansaama ankaruus itseään kohtaan ja omien tarpeiden väheksyntä saa aikaan sen, että yhtäkkinen kova väsähtäminen iskee ja pakko lopettaa. Tsemppibuustissa sitä alkaa tekeen kaikkea, mikä on mielessä pyörinyt pitkään. Ensi alkuun ilolla ja tyytyväisenä, kunnes alkaa jossain kohtaa vähän ärsyttää tai väsyttää. Tämä olisi se oikea paikka himmata, mutta sisäinen ääni sanoo vaan, että valmiiksi pitää tehdä ja puuhaan tulee se levottomuus. Sitten kun homma on valmis, sitä onkin ihan reporanka eikä edes kovin hyvä mieli, kun ajattelee juurikin, että enkö minä tämän enempää jaksa. Pitäisi olla armollinen, ymmärtäväinen ja myötätuntoinen itseäänkin kohtaan. Sen kun oivaltaisi ja sisästäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin käyttää helposti kaiken energiansa turhaan vatvomiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista omaa tilaani noista viesteistä, mutta olen kiitollinen, että näitä ketjuja avautuu. Ne jotenkin helpottaa omaa oloa ja toivottavasti auttaa parantumaan.
Mä olen joskus miettinyt, onko se uupumus fyysistä vai siitä lähtöisin, että kaikki tuntuu turhalta, kun en pysty näkemään tulevaisuutta itselleni. Tuntuu toivottomalta, ja kaikki vähäkin tekeminen pitää pakottaa hampaat irvessä. Ehkä jos olisi elämänhalua ja uskoa tulevaisuuteen, jaksaisi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^^
Pitäisi löytää elämän merkityksellisyys sekä elää arvojensa mukaisesti. Siitä ne ajatukset lähtisivät paranemaan päin ja keho seuraisi perässä.
:(