Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen hyväksynyt sen, että miehet eivät vain kiinnostu minusta ja jään vanhaksipiiaksi, muita?
12.01.2023 |
Jo lapsena tajusin, että en ole poikien mieleen, olin mm. ainoa tyttö luokallani, jota ei kouludiskoissa ikinä pyydetty hitaisiin ja liikunnan valssitunneilla jäin aina ilman paria, ellei jotakin poikaa pakotettu minun pariksi.
Poikaystäviä ei ollut, kunnes ihmeen kaupalla löysin yhden, mikä ei kummankaan osalta ollut mitään suurta rakkautta ja siihen sitten jämähdimme yhteen, varmaan käytännön syistä ja kun kumpikin varmaan tiesimme omat markkina-arvomme ja yhdessä oli ihan kiva olla.
Ero kuitenkin lopulta tuli ja ex löysi kuitenkin nopeasti uuden. Itse en edes hae, koska en halua pettymyksiä ja elätellä kuvitelmia. Tulen hyvin toimeen miesten kanssa ja olen ihan sosiaalinen. Töissä juttelen paljon miesten kanssa ja joku aika sitten töihin tulikin minun ikäluokkaani, vajaa 40v, vapaa mies, jonka kanssa tavallaan kaverustuin, meillä oli tosi paljon yhteisiä kiinnostuksia ja niistä puhuttiin ja nopeasti meistä tuli kavereita. Hänkin oli sinkku ja ehkä hetken aikaa mielessä iti, että näinhän ihmiset tapaavat ja tässä olisi kaikki maailman mahdollisuudet. Hänkin oli siis ihan ok-näköinen, kuten mielestäni itsekin, ei siis mikään "sydäntenmurskaaja". Hänen määräaikaisuutensa päättyi ja kerkesin hetken toivoa, että ehkä hän kysyy jotakin, kun olemme niin samankaltaisia ja juttu luistaa j kumpikin olemme vapaina. Hän kuitenkin lähti lopulta edes moikka sanomatta. Kuulin vain, ettei hän enää tule hommiin. Yhteystietojakaan ei vaihdettu.
Tuo oli siis se lopputulos, mitä olin uumoillutkin. Olen joskus miettinyt, mikä minussa on, että en tunnu vain "kelpaavan" miehille. Pidän itsestäni huolta, käyn töissä, olen kiltti luonteeltani, en pidä itsestäni melua, mutta olen sosiaalinen, nauran ja puhun. Olen ihan tavallisen näköinen. Enkä ole mitenkään katkera, mikä minusta jotenkin paistaisi läpi. Miehet eivät vain tunne vetoa minuun niin, että haluaisivat tutustua siinä mielessä. Ja tämä on ollut läpi elämäni, kukaan ei ole koskaan rakastunut minuun ja se yksi, joka on järkisyistä kai kanssani joskus alkanut parisuhteeseen, on jäänyt ainoaksi parisuhteekseni, vaikka olen melkein 40.
En jaksa yrittää, enkä todella enää elätellä toiveita. Minussa on vain jotain, mistä en itsekään saa kiinni. Onko muita samanlaisia?
Kommentit (14)
Kukaanhan ei ole sellainen ettei häneen kukaan ihastuisi tai häntä kukaan haluaisi. Kyse on vain todennäköisyyksistä. Joihinkin ihmisiin ihastuu joka toinen, joihinkin yksi parista sadasta. Jälkimmäisen kohdalla on tietenkin paljon isompi mahdollisuus että se sopiva ei tule koskaan kohdalle sellaisella tavalla ja sellaisena hetkenä kun suhteen syntymiselle olisi mahdollisuus.
Tämä sopima aika on myös se mitä moni ei tajua. Ei ole mikään automaatti että kaksi toisistaan kiinnostunutta ihmistä päätyisi yhteen. Siinä tarvitaan se sopiva hetki jolloin asiat voivat edetä. Esim. vaikka juuri töissä on hankala tehdä aloitteita tai edistää suhdetta mutta jos ollaan vaikka jossain juhlissa joissa sopivasti alkoholia niin se sama suhde voikin nytkähtää liikkeelle. Tai jos se toinen on juuri vähän stressaantunut tai elämässä muuta ajateltavaa niin ei ole niin valmis mihinkään suhteeseen mutta se sama ihminen rennossa ja suhteelle avoimessa mielentilassa voikin olla potentiaalinen kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon olet yleensäkin tavannut miehiä ja käynyt treffeillä? Jos et ole hirveästi miehiä tavannut niin todennäköisyys kumppanin löytämiselle on huono. Ja itse voit olla aktiivinen tässä asiassa!
Veikkaan syyksi puuttuvaa itseluottamusta mikä näkyy myös olemuksessa ja pukeutumisessa eli peität naisellisuutesi. Toinen syy voi olla se, että olet liian innokas siinä kohtaa, kun kiinnostut jostakusta, siis painostat. Kolmas syy voi olla vastakkainen eli annat tiedostamattasi sellaisia merkkejä miehelle, ettei kannata lähestyä. Kolmas syy voi olla ihan vain se, että et käy missään etkä tapaa ketään, jolloin et myöskään voi tavata suhdetta etsiviä miehiä, jolloin ne vähät kohtaamiset ovat sattumanvaraisia. Esim työkaverisi on voinut olla vaikka homo tai ei muuten lainkaan haku päällä eli se ettei kiinnostunut sinusta ei liity millään lailla sinuun.
Mut ethän sinä mistään paitsi ole jäänyt!
Olen ollut kaksi kertaa naimisissa ja seurustellut ja jopa asunut monen muun miehen kanssa. Voin vakuuttaa sinulle, että parisuhde on täysin yliarvostettu.
Parisuhde aiheuttaa naiselle paljon ylimääräistä työtä. Edelleenkin ainakin minun ikäpolveni miehet odottavat naisen tekevän ns. naisten työt ja niiden lisäksi metatyöt, kuten yhteydenpidon - myös jopa miehen omiin sukulaisiin.
Tähän päälle odotukset naisen ulkonäön edustavuudesta tilanteessa kuin tilanteessa. Kalliiksi tulee pukeutuminen, meikit ja muut vaikka ei edes käyttäisi ylimääräisiä härpäkkeitä, kuten rakennekynsiä.
Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta, miesten kohdalla voi olla toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi. Olen jo 48-vuotias. Olen seurustellut nuorena pari kertaa, mutta eka loppui molempien nuoruuteen ja kokemattomuuteen, toinen miehen päihdeongelmaan ja mt-ongelmiin joita en sitten jaksanut.
Mulla tämä ongelma on yleisempikin, eli olen jotenkin ihminen josta muut ei useimmiten pidä. Ei sillä, että mua aktiivisesti inhottaisiin näin aikuisena (koulussa kyllä kiusattiin), mutta ei kukaan mulle mitään juttelekaan jos ei ole asioiden hoitamiseksi pakko. Ei ole koskaan ollut yhtään ystävää tai kaveriakaan. Olen kai vaan jotenkin sellainen vähän sosiaalisesti kömpelö "pökkelö", en osaa kovin luontevasti jutella ihmisten kanssa.
En ole nuorempana ollut edes huonon näköinen, nyt jo toki ikä tehnyt tehtävänsä. Mutta sain nuorena ihan arjessakin miehiltä huomiota ja minua lähestyttiin aktiivisesti. Sitten vaan, kun ne huomasivat, että olen sulkeutunut ja tylsä, kiinnostus loppui hyvin nopeasti. Olen tosiaan aika semmoinen tosikko luonne, minulla ei ole kauheasti huumorintajua ja juttelen mieluiten vähän, ja vain kun on asiaa. Exäni väittää, että ei minussa mitään vikaa ole muuta kuin korkea älykkyysosamäärä, joka kuulemma tekee tavisten kanssa kommunikoinnista vaikeaa, mutta en minä usko että siitäkään on kyse, ihan varmasti voisi olla ihan yhtä matemaattis-loogisessa mielessä älykäs ihminen, joka olisi vaan erilainen, ihmisille mieleisempi persoonallisuus.
Itselleni tämä asia ei enää tuota minkäänlaista tuskaa, aikoinaan kyllä tuotti paljonkin. Mutta enää en kaipaa ketään miestä, tuskin edes huolisin jos joku nyt kiinnostuisi. Olen niin tottunut elämään yksin ja nautin siitä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaanhan ei ole sellainen ettei häneen kukaan ihastuisi tai häntä kukaan haluaisi. Kyse on vain todennäköisyyksistä. Joihinkin ihmisiin ihastuu joka toinen, joihinkin yksi parista sadasta. Jälkimmäisen kohdalla on tietenkin paljon isompi mahdollisuus että se sopiva ei tule koskaan kohdalle sellaisella tavalla ja sellaisena hetkenä kun suhteen syntymiselle olisi mahdollisuus.
Tämä sopima aika on myös se mitä moni ei tajua. Ei ole mikään automaatti että kaksi toisistaan kiinnostunutta ihmistä päätyisi yhteen. Siinä tarvitaan se sopiva hetki jolloin asiat voivat edetä. Esim. vaikka juuri töissä on hankala tehdä aloitteita tai edistää suhdetta mutta jos ollaan vaikka jossain juhlissa joissa sopivasti alkoholia niin se sama suhde voikin nytkähtää liikkeelle. Tai jos se toinen on juuri vähän stressaantunut tai elämässä muuta ajateltavaa niin ei ole niin valmis mihinkään suhteeseen mutta se sama ihminen rennossa ja suhteelle avoimessa mielentilassa voikin olla potentiaalinen kumppani.
Yllättävän suuri osa suomalaisten parisuhteista muuten alkaa työpaikoilta. Eli ei niinkään hankala paikka siihen. Varsinkin niille, jotka ei ole kauniita tai komeita, mutta voivat hurmata luonteellaan, hyvä paikka löytää puoliso, koska siellä tutustutaan ensin työkaverimielessä, ja joku voi sitten ulkonäöstä huolimatta ihastua luonteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuun ihastuu vääränlaiset miehet livenä,riesaksi asti ulkoilessani.Silti en luovuta!Jossain on joku minuakin varten.Miestä en etsi some,en mikään deitti sivustot.Se tulee tai ei,vaikka kaupan kassan jonossa? Etsimällä sitä ei löydy.
Olet liian passiivinen. Sun pitää ottaa kontaktia jos miehet ei ota. Jos siis haluat jotain asialle tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuun ihastuu vääränlaiset miehet livenä,riesaksi asti ulkoilessani.Silti en luovuta!Jossain on joku minuakin varten.Miestä en etsi some,en mikään deitti sivustot.Se tulee tai ei,vaikka kaupan kassan jonossa? Etsimällä sitä ei löydy.
Tämä on kyllä uskomus, joka vähentää löytämisen todennäköisyyttä todella paljon. Etsimällä juurikin voit vähän rajata sitä, millaisia miehiä haluat sinua lähestyvän, etkä ole sen armoilla, ketkä sattuvat kiinnostumaan tuolla arjessa sinusta ulkonäkösi perusteella riittävästi, että lähestyvät.
Täytän pian 51 vuotta, eiköhän ne parisuhteet ole vain osa menneisyyttäni. Olen ollut naimisissa kuitenkin ja mulla on kaksi aikuista lasta. Olen huomannut joiden ihmisten jopa karsastavan minua, myös naisten. Minulla on surumielinen ja usein huolestunut perusilme ja ikä on tehnyt tehtävänsä ulkonäölleni, vaikka nuorempana olinkin hyvännäköinen. Kiinnostuksen kohteeni ehkä poikkeavat muiden kiinnostuksen kohteista, en löydä hengenheimolaisia kovinkaan usein.
Olen ulospäin pidättyväinen varsinkin aluksi, sitten usein rentouden pienemmässä ryhmässä: olen tullut kiusatuksi niin koulussa kuin töissä, jopa eräs entinen hyvä ystäväni heittäytyi niin törkeäksi mua kohtaan, että yhteydenpito piti lopettaa (tosin hänellä alkoholi- ja mt-ongelmia). Sanalla sanoen, tunnen olevani usein muukalainen, omituinen ja yksinäinen susi muiden keskellä. Toisaalta nautin melko usein yksinolosta paljon sosiaalista kanssakäymistä vaativan työn vastapainoksi, mutta usein tunnen surua parisuhteen ja sielun kumppanin puuttumisestä. Seksiä kyllä kaipaisin, mutta saatavalla olisi mulle vain yhden illan juttuja ja ne eivät loppujen lopuksi mieltä ylennä. Ei ole kaikille naisille helppoa löytää suhdetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan sama. Haen samassa elämäntilanteessa olevaa (lapsi tai lapsia), samalla alalla olevaa, saman ikäistä, sama varallisuustaso jne.
Ei vain löydy.
Omalla kohdallani lapsi on esteenä monelle asialle. Ei voi matkustaa koska vain ja mihin vain, ei voi syödä hienoissa ravintoloissa (koska lapsi häiriköi), palkka on pieni, koska olen valinnut sellainen alan oman hyvinvointini takia.
Eli summa summarum, joudun odottamaan suhdetta vielä muutaman vuoden.
Alue: Aihe vapaa
Joo minustakaan ei ole ikinä ollut kukaan kiinnostunut.
N26