Miltä alkoholismi tuntuu?

Tuntuu siltä että alkoholi pyörii mielessä koko ajan, miettii että milloin pääsee juomaan. Jos rahat on loppu niin miettii että mistä saisi rahaa juomiseen. Jos huomenna on töitä niin miettii että kuinka monta voi juoda ettei tule liian pahaa krapulaa. Ja vaikka tulisikin niin miettii että miten immoittaa olevansa sairaana. Kännissä on kivaa, selvinpäin tylsää. Darrassa ahdistaa ja haluaisi lopettaa mutta silti haluaa käydä ostamassa lisää viinaa.

Putkessa on pakko ottaa alkoholia, muuten tulee kipeäksi, hiki virtaa ja ripuli lentää. Kun promillet sitten laskevat nollaan, tuntuu että tulisi hulluksi. Kun siitä selviää päivien päästä, on kiitollinen, mutta samalla alkaa uusi naukku jo houkuttelemaan.

Ihan perseestä. Kun juot, oot ihan varma ja valmis olemaan juomatta huomenna. Huomenna ehkä aamu menee vielä hyvin. Aamupäivällä alat miettimään syitä, miksi juominen olisi hyväksyttävää. Onnistunut päivä, liian raskas päivä, juhlan aihe..? Sama kaava joka päivä. Morkkis aamulla, usko parempaan, selittely, repsahtaminen.

Tekee mieli vetästä pienet hyvät olot ja selkärangan puute estää kertomasta, miksei se ole hyvä idea.

Tuntuu huonolta tavalta välttää ongelmia. Joskus ennen nuoruudessa oli kivaa muiden seurassa kännätä nousuhumalaan, mutta vanhemmiten yksinäistyessä ja jatkuvasti tissutellen se vain turruttaa. Yhdistettynä muihin ongelmiin, ei se kivaa ole loppupeleissä. Joskus on tultava stoppi ja laitettava korkki kiinni - edes vähäksi aikaa.

T: Herra Kaljamaha

Aika kamalalta kun se muuttuu pakonomaisekseksi. Ja vielä tajuaa, että tästä vielä voisi selvitä.

Se on semmoista jojoilua taivaan ja helvetin välillä.

Hyvältähän tämä tuntuu. Alkoholi tasaa elämän kuoppia, niin silloin on aika hyvä olla koko ajan. :)

Ihan kuin kannabiksen kanssa paitsi jotta kaljatölkin vaikutus kestää hiukan pidempään kuin pössyn. Pössystä ei tule välitöntä krapulaa mutta kummatkin vie työkyvyn jos harrastaa edes pari vuotta.

Kun näitä kommentteja lukee niin ymmärtää miksi jotkut valitsee huumehet ennen alkoholia.. Mutta en silti suosittele niitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Se on semmoista jojoilua taivaan ja helvetin välillä.

Alkuvaiheessa ehkä mutta mitä pitemmälle sairaus etenee, sitä pienemmäksi taivaan osuus vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on semmoista jojoilua taivaan ja helvetin välillä.

Alkuvaiheessa ehkä mutta mitä pitemmälle sairaus etenee, sitä pienemmäksi taivaan osuus vähenee.

Höpö höpö, se on ihan oma valinta haluaako rappioalkoholistiksi. Voi pysyä ihan tällaisena normialkkiksena niin elämä pysyy raiteillaan ja menee ihan hyvin.

Kyllä se hoitamattomana johtaa vaikeampiin oireisiin aina. Jos ei muuta, niin keho pistää stopin. Tässä syvenemisprosessissa voi mennä vuosikymmeniä, mikä voi saada aikaan harhan, että ei olisi kyse huononemisesta. Jos käyttö pysyy tasaisen hallittuna, se on suurkulutusta, ei alkoholismia. Ne ovat eri asia.