Luottamus työnantajaan mennyt

Kipuilua kipuilun perään, kun luottamus omalta puoleltani aika romuna.

Luottamus koki ison kolahduksen aikoinaan perheemme vaikeassa tilanteessa, kun puolisoni terveydentila heikkeni pitkäaikaisesti niin, että ei pystynyt enää hoitamaan silloin 4 kk ikäistä lastamme. Hoitamaan pystyviä läheisiä ei ollut, eikä niin pientä saanut minnekään hoitoon. Tuolloin työnantajan puolelta ehdotettiin irtisanoutumista ja todettiin, että kyseessä luvaton poissaolo, jos jään hoitamaan lasta, jolla ei ketään hoitajaa. Lopulta tilanne ratkesi, kun otin yhteyttä ammattiliittoon kysyäkseni neuvoja tilanteeseen. Tällöin työnantajan puolelta suostuttiin siihen, että jään hoitamaan lasta.

Asia ratkaisi onneksi lopulta, mutta jäljet on jäänyt. Tilanne nykyisin se, että minua ahdistaa jo se, jos pitää olla esihenkilöön yhteydessä ihan vaikka voimakkaasta flunssasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi tai koska lapsi sairaana. Oikeastaan ihan mikä tahansa syy, miksi en voi töihin tulla, on ahdistavaa ilmoittaa esihenkilölle.

Tällä hetkellä ahdistus taas puskee pintaan, kun lapsi sairaana ja tilapäisen hoitovapaan päivät alkaa olla käytettynä. Pitäisi neuvotella työnantajan kanssa, että onko heidän puoleltaan mahdollista joustaa esim niin, että olisin vielä päivän palkattomalle. Mutta kun ajatuskin ahdistaa niin pirusti, että mieluummin hyppäisin vaikka kaivoon.

En tiedä, mitä tällä tekstilläni haen. Kai vaan haluan valittaa. Tai kuulla muilta samankaltaisista tilanteista. Miten ihmeessä tämän luottamuspulan kanssa oppisi selviämään?