Lue keskustelun säännöt.
Miksi epäonni vainoaa minua jo kolmatta vuotta?
10.01.2023 |
Minulla ei ole ollut muuta kuin epäonnea jo kolme vuotta. Miesystävä jätti ja meni saman tien naimisiin toisen kanssa, lapsi sairastui vakavasti, jouduin työttömäksi ja taloudellisiin vaikeuksiin. Nyt viimein eilen luulin onnen potkaisseen, kun soitettiin ja tarjottiin töitä. Suostuin heti ja peruin muut suunnitelmat keväälle, että pystyn keskittymään vain töihin. Niin tänä aamuna soitettiin ja peruttiin koko juttu. Miksi? Miksi mitään hyvää ei voi tapahtua minulle?
Kommentit (26)
Raamatussa niin ja näin ja lässynlää, kai siihen Jesse the Man liittyy jotenkin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska rikoit peilin 3 vuotta sitten. Vielä 4 vuotta niin helpottaa
Eläkkeellä ja ikiperssauki kirjoitti:
Täältä samoin tuntevan miehen kannustus ja solidaarisuuden ilmaus: jaksetaan ja toivotaan parempaa tulevaisuutta!
Minulla on muuten vesivahinko-oikeudenkäynti, ei naista ollenkaan ja taloudellisia vaikeuksia niin ikään (tästä tuli nyt kurjuuskilpailu).
Kiitos tsempeistä! Jään odottamaan, että muakin paiskataan oikeudenkäynnillä, se vielä puuttuu! Mutta veromätkyt meni jo ulosottoon, kun en saanut palkkasaatavia edellisestä paikasta. Sarastia-kunta kyseessä.
Onnea oikeuteen!
ap
Vierailija kirjoitti:
Koska rikoit peilin 3 vuotta sitten. Vielä 4 vuotta niin helpottaa
Eikös sirpaleet tiedä onnea?
Oon kyllä peilin voinut rikkoakin. Jos olen, niin se on ollut vahinko.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska rikoit peilin 3 vuotta sitten. Vielä 4 vuotta niin helpottaa
Eikös sirpaleet tiedä onnea?
Oon kyllä peilin voinut rikkoakin. Jos olen, niin se on ollut vahinko.
ap
Peilin kun rikkoo niin siitä seuraa 7 vuoden epäonni. Vanha sanonta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole epäonnea jos mies tai nainen jättää. Muuten toivotan tsemppiä kaikille.
Eläkkeellä ja ikiperssauki kirjoitti:
Täältä samoin tuntevan miehen kannustus ja solidaarisuuden ilmaus: jaksetaan ja toivotaan parempaa tulevaisuutta!
Minulla on muuten vesivahinko-oikeudenkäynti, ei naista ollenkaan ja taloudellisia vaikeuksia niin ikään (tästä tuli nyt kurjuuskilpailu).
vesivahinko-oikeudenkäynti? et siis korvaa tekemiäsi tuhoja, vaan koitat luistaa siitäkin. ällöttävä luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole epäonnea jos mies tai nainen jättää. Muuten toivotan tsemppiä kaikille.
ei se miestä onnelliseksikaan tee. naiset päinvastoin kertovat olevansa eron jälkeen onnensa kukkuloilla ja voimaantuneita. sukupuolet ovat niin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole epäonnea jos mies tai nainen jättää. Muuten toivotan tsemppiä kaikille.
ei se miestä onnelliseksikaan tee. naiset päinvastoin kertovat olevansa eron jälkeen onnensa kukkuloilla ja voimaantuneita. sukupuolet ovat niin erilaisia.
Minut se teki onnelliseksi ja mahdollisti että olen läsnäoleva isä lapsilleni. Muiden ihmisten puolesta en voi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla toivottavasti tänä vuonna alkaa helpottamaan ja jos ei niin sitten ei. Paska alkoi vyörymään 2015 ja sen jälkeen on rämmitty. En kuitenkaan vuottakaan vaihtaisi pois, kaikki ne on opettaneet jotain. Eteen päin olen pyrkinyt sillä ajatuksella, että ihmiselle ei anneta enempää kuin hän kestää. Olen tullut sinuiksi esimerkiksi sen kanssa, että jos nyt kuolla kupsahdan niin sitten kuolla kupsahdan.
2015 mentiin alas niin, että rytisi. Tulin raiskatuksi silloiseen asuntoon, en kertonut kenellekään. Työpaikalla esimies vei kaikki tekemäni työn kunnian ja minut tiputettiin lattiatason työntekijäksi (olin esihenkilön esihenkilö lattiatason työntekijöille). Jouduin siis vuorotyöhön ja sehän ei luonnollisesti sovi terveydelleni. Työterveys yritti aikansa taistella, että en saa tehdä vuorotyötä. Annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko irtisanoudun itse tai menen vuoroon.
2016 tuli ensimmäinen sydäri vuorotyön takia (ikää 25). Paha burn-out ja kilpirauhasen ongelmat. Ero silloisesta miesystävästä. Savustettiin ulos töistä entisen esimiehen takia.
2017 romahdin täysin 2015 raiskauksesta. Menetin henkisen terveyden lähes kokonaan, olin hetken suljetulla psykoosien ja muiden takia. Asuin kämppiksen kanssa ja maksoin hänen asumisensa ihan vain, että hän asuu kanssani. Sain toisen sydärin. Koitin käydä töissä, onneksi oli 0-soppari. Järkyttävät velat niskassa.
2018 aloin paranemaan mielenterveysongelmista. Pystyin asumaan yksin. Sain töitä. Tein kaksivuorotyötä, joka sittemmin siirtyi kolmivuoroon. Sain kenkää, koska en pystynyt yövuoroihin. Asunnosta löytyi hometta ja jouduin aloittamaan astmalääkityksen. Sain työperäisen sairauden. Velat sain osittain kuitatuksi.
2019 Aloitin toisen korkeakoulututkinnon, vaihdoin alaa. Muutin neljään otteeseen, koska kaikissa asunnoissa oli sisäilmaongelmia. Kaikki kaverit katosivat ympäriltä. Menivät naimisiin, saivat lapsia.
2020 Surkuttelin sitä, kun on ollut vähän rankkoja vuosia takana ja olen jäänyt täysin paitsi normaalista elämästä. Valmistuin korkeakoulusta. En saanut töitä. Korvia myöten veloissa.
2021 Sain töitä, olin onneni kukkuloilla ja olin varma, että nyt lähti kaikki paha pois. Tuli yt:t ja yllättäen minut potkittiin pihalle.
2022 sain tarpeekseni Suomesta ja muutin ulkomaille. Sain töitä ihan kivasti palkattua ja olen pyrkinyt sopeutumaan uuteen kotimaahani. Tuli toinen burn-out. Perheeni ilmoitti, että eivät enää halua olla tekemisissä kanssani. Olen kuulemma liian negatiivinen ja itsekeskeinen. En ole heille pahemmin kertonut elämästäni.
2023 Löysin uudenvuoden juhlista todella kivan miehen. Näin 10 päivän jälkeen tämä vuosi ainakin on tuntunut ihan kivalta. Vähän on ollut sydänoireita ja huomenna menen EKG:n seurantaan. Nitroja olen syönyt. Velkoja olisi tarkoitus tänä vuonna maksaa urakalla pois ja toivottavasti tuosta miehestä olisi myös parisuhteeseen. Hitaasti ja rauhallisesti edetään.
Ehkä tämä tästä kääntyy hyväksi! :) Tsemppiä ap sinne myös.
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeellä ja ikiperssauki kirjoitti:
Täältä samoin tuntevan miehen kannustus ja solidaarisuuden ilmaus: jaksetaan ja toivotaan parempaa tulevaisuutta!
Minulla on muuten vesivahinko-oikeudenkäynti, ei naista ollenkaan ja taloudellisia vaikeuksia niin ikään (tästä tuli nyt kurjuuskilpailu).
vesivahinko-oikeudenkäynti? et siis korvaa tekemiäsi tuhoja, vaan koitat luistaa siitäkin. ällöttävä luuseri.
Minulta vaaditaan korjauskustannuksia elementin särkymisestä, joka ei ole rakentamani eikä rakennuttamani, ja jonka särkyminen ei ole minun syytäni. Minä en ole tehnyt mitään "tuhoja" joita nyt yritetään vierittää minun niskaani.
Ikävä kyllä koko Suomi näyttää olevan suuri roistojen pesä, joka on tuollaisessa moraalisessa ja henkisessä alennustilassa, jota Sinunkin kirjoituksesi osoittaa.
Kiitos Ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallisella tavalla on usein vuosikymmenen alussa joku järkky tapaus, sitten 4 päättyvänä vuonna taas jotain tärkeää, joskus myönteistäkin. On vain uskallettava luottaa, että pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole epäonnea jos mies tai nainen jättää. Muuten toivotan tsemppiä kaikille.
ei se miestä onnelliseksikaan tee. naiset päinvastoin kertovat olevansa eron jälkeen onnensa kukkuloilla ja voimaantuneita. sukupuolet ovat niin erilaisia.
Teillä kun pitäisi vain olla se vakipano. Opetellaan elämään itsellisesti kuin naiset. Ei siinä mitään panoja kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Mulla toivottavasti tänä vuonna alkaa helpottamaan ja jos ei niin sitten ei. Paska alkoi vyörymään 2015 ja sen jälkeen on rämmitty. En kuitenkaan vuottakaan vaihtaisi pois, kaikki ne on opettaneet jotain. Eteen päin olen pyrkinyt sillä ajatuksella, että ihmiselle ei anneta enempää kuin hän kestää. Olen tullut sinuiksi esimerkiksi sen kanssa, että jos nyt kuolla kupsahdan niin sitten kuolla kupsahdan.
2015 mentiin alas niin, että rytisi. Tulin raiskatuksi silloiseen asuntoon, en kertonut kenellekään. Työpaikalla esimies vei kaikki tekemäni työn kunnian ja minut tiputettiin lattiatason työntekijäksi (olin esihenkilön esihenkilö lattiatason työntekijöille). Jouduin siis vuorotyöhön ja sehän ei luonnollisesti sovi terveydelleni. Työterveys yritti aikansa taistella, että en saa tehdä vuorotyötä. Annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko irtisanoudun itse tai menen vuoroon.
2016 tuli ensimmäinen sydäri vuorotyön takia (ikää 25). Paha burn-out ja kilpirauhasen ongelmat. Ero silloisesta miesystävästä. Savustettiin ulos töistä entisen esimiehen takia.
2017 romahdin täysin 2015 raiskauksesta. Menetin henkisen terveyden lähes kokonaan, olin hetken suljetulla psykoosien ja muiden takia. Asuin kämppiksen kanssa ja maksoin hänen asumisensa ihan vain, että hän asuu kanssani. Sain toisen sydärin. Koitin käydä töissä, onneksi oli 0-soppari. Järkyttävät velat niskassa.
2018 aloin paranemaan mielenterveysongelmista. Pystyin asumaan yksin. Sain töitä. Tein kaksivuorotyötä, joka sittemmin siirtyi kolmivuoroon. Sain kenkää, koska en pystynyt yövuoroihin. Asunnosta löytyi hometta ja jouduin aloittamaan astmalääkityksen. Sain työperäisen sairauden. Velat sain osittain kuitatuksi.
2019 Aloitin toisen korkeakoulututkinnon, vaihdoin alaa. Muutin neljään otteeseen, koska kaikissa asunnoissa oli sisäilmaongelmia. Kaikki kaverit katosivat ympäriltä. Menivät naimisiin, saivat lapsia.
2020 Surkuttelin sitä, kun on ollut vähän rankkoja vuosia takana ja olen jäänyt täysin paitsi normaalista elämästä. Valmistuin korkeakoulusta. En saanut töitä. Korvia myöten veloissa.
2021 Sain töitä, olin onneni kukkuloilla ja olin varma, että nyt lähti kaikki paha pois. Tuli yt:t ja yllättäen minut potkittiin pihalle.
2022 sain tarpeekseni Suomesta ja muutin ulkomaille. Sain töitä ihan kivasti palkattua ja olen pyrkinyt sopeutumaan uuteen kotimaahani. Tuli toinen burn-out. Perheeni ilmoitti, että eivät enää halua olla tekemisissä kanssani. Olen kuulemma liian negatiivinen ja itsekeskeinen. En ole heille pahemmin kertonut elämästäni.
2023 Löysin uudenvuoden juhlista todella kivan miehen. Näin 10 päivän jälkeen tämä vuosi ainakin on tuntunut ihan kivalta. Vähän on ollut sydänoireita ja huomenna menen EKG:n seurantaan. Nitroja olen syönyt. Velkoja olisi tarkoitus tänä vuonna maksaa urakalla pois ja toivottavasti tuosta miehestä olisi myös parisuhteeseen. Hitaasti ja rauhallisesti edetään.
Ehkä tämä tästä kääntyy hyväksi! :) Tsemppiä ap sinne myös.
Oikein paljon jaksamista sinulle.
Joku mustaalainen on kironnut sinut.
Täältä vertaistukea,itsellä myös 3 perkelellistä vuotta ja nyt todella toivon jotain hyvää elämääni tänä vuonna.
Pysy positiivisena,vaikka onkin hiton vaikeaa.Yritä löytää asioita jotka tuovat mielihyvää.Päätä olla antamatta pahalle valtaa.Muuta asioita positiiviseksi.Työtä on paljon tarjolla,ehkä olikin onneksi ettet mennyt kyseiseen työpaikkaan ..kuka tietää.
Käännetään nämä huonot vuodet hyviksi ihan itse.
Ja kevät onkin aurinkoineen jo ihan nurkan takana.😊😊
Vierailija kirjoitti:
Mulla toivottavasti tänä vuonna alkaa helpottamaan ja jos ei niin sitten ei. Paska alkoi vyörymään 2015 ja sen jälkeen on rämmitty. En kuitenkaan vuottakaan vaihtaisi pois, kaikki ne on opettaneet jotain. Eteen päin olen pyrkinyt sillä ajatuksella, että ihmiselle ei anneta enempää kuin hän kestää. Olen tullut sinuiksi esimerkiksi sen kanssa, että jos nyt kuolla kupsahdan niin sitten kuolla kupsahdan.
2015 mentiin alas niin, että rytisi. Tulin raiskatuksi silloiseen asuntoon, en kertonut kenellekään. Työpaikalla esimies vei kaikki tekemäni työn kunnian ja minut tiputettiin lattiatason työntekijäksi (olin esihenkilön esihenkilö lattiatason työntekijöille). Jouduin siis vuorotyöhön ja sehän ei luonnollisesti sovi terveydelleni. Työterveys yritti aikansa taistella, että en saa tehdä vuorotyötä. Annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko irtisanoudun itse tai menen vuoroon.
2016 tuli ensimmäinen sydäri vuorotyön takia (ikää 25). Paha burn-out ja kilpirauhasen ongelmat. Ero silloisesta miesystävästä. Savustettiin ulos töistä entisen esimiehen takia.
2017 romahdin täysin 2015 raiskauksesta. Menetin henkisen terveyden lähes kokonaan, olin hetken suljetulla psykoosien ja muiden takia. Asuin kämppiksen kanssa ja maksoin hänen asumisensa ihan vain, että hän asuu kanssani. Sain toisen sydärin. Koitin käydä töissä, onneksi oli 0-soppari. Järkyttävät velat niskassa.
2018 aloin paranemaan mielenterveysongelmista. Pystyin asumaan yksin. Sain töitä. Tein kaksivuorotyötä, joka sittemmin siirtyi kolmivuoroon. Sain kenkää, koska en pystynyt yövuoroihin. Asunnosta löytyi hometta ja jouduin aloittamaan astmalääkityksen. Sain työperäisen sairauden. Velat sain osittain kuitatuksi.
2019 Aloitin toisen korkeakoulututkinnon, vaihdoin alaa. Muutin neljään otteeseen, koska kaikissa asunnoissa oli sisäilmaongelmia. Kaikki kaverit katosivat ympäriltä. Menivät naimisiin, saivat lapsia.
2020 Surkuttelin sitä, kun on ollut vähän rankkoja vuosia takana ja olen jäänyt täysin paitsi normaalista elämästä. Valmistuin korkeakoulusta. En saanut töitä. Korvia myöten veloissa.
2021 Sain töitä, olin onneni kukkuloilla ja olin varma, että nyt lähti kaikki paha pois. Tuli yt:t ja yllättäen minut potkittiin pihalle.
2022 sain tarpeekseni Suomesta ja muutin ulkomaille. Sain töitä ihan kivasti palkattua ja olen pyrkinyt sopeutumaan uuteen kotimaahani. Tuli toinen burn-out. Perheeni ilmoitti, että eivät enää halua olla tekemisissä kanssani. Olen kuulemma liian negatiivinen ja itsekeskeinen. En ole heille pahemmin kertonut elämästäni.
2023 Löysin uudenvuoden juhlista todella kivan miehen. Näin 10 päivän jälkeen tämä vuosi ainakin on tuntunut ihan kivalta. Vähän on ollut sydänoireita ja huomenna menen EKG:n seurantaan. Nitroja olen syönyt. Velkoja olisi tarkoitus tänä vuonna maksaa urakalla pois ja toivottavasti tuosta miehestä olisi myös parisuhteeseen. Hitaasti ja rauhallisesti edetään.
Ehkä tämä tästä kääntyy hyväksi! :) Tsemppiä ap sinne myös.
Sivusta tässä huutelen, että
huhhuh, aikamoinen elämäntarina sinulla. Mikä on syynä, että noin nuori saa sydänkohtauksen? Minä toivon sinulle kaikkea hyvää ja usko siihen, että elämässä tapahtuu myös onnellisia asioita. Ei ole pelkkää huonoa, eikä pelkkää hyvää. Kaikki kuuluu siihen matkaan ja kaikesta oppii jotain. Hienosti ja rohkeasti sinä olet elämässä edennyt ehkä juuri niiden vaikeiden asioiden vuoksi.
Voimia Sinulle Ap, ja kaikkea hyvää elämääsi!
Toivon että Sinulle koittaa pian paremmat ajat.
Mihinkään " peilin rikkomis", taikauskoon ei kannata uskoa.
Rukoilen puolestasi!💟
Täältä samoin tuntevan miehen kannustus ja solidaarisuuden ilmaus: jaksetaan ja toivotaan parempaa tulevaisuutta!
Minulla on muuten vesivahinko-oikeudenkäynti, ei naista ollenkaan ja taloudellisia vaikeuksia niin ikään (tästä tuli nyt kurjuuskilpailu).