Vaivaako sinua naapurin sattumalta törmääminen ovella kun menet ulos tai sisään kotiisi?

Joo, naapuri kulkee menoillaan ihan vaan mun takia että saisi kyylätä ja udella asioita. Eihän sillä toki mitään oikeita menoja ole, ei kenelläkään muulla ihmisellä ole tarvetta kulkea missään, ihan vaan mun kiusaksi elävät elämäänsä.

Tää sun aloitus oli omituisemmasta päästä. Meinaat että naapuri kyylää koska meet pihalle ja ryntää ihan vaan sen takia ovesta ulos. Olisitko hiukka vainoharhainen?

Voi hyvä ihme.

Riippuu siitä kuinka kovaa törmään.

Kyllä, se vähän on vaivaannuttavaa. Vältyt törmäilyiltä niin, että ennen kuin avaat ovesi KUULOSTELE onko käytävällä liikennettä, ovien avaamisia ja sulkemisia, jne, sitten avaat ovet kun reitti on selvä. 

Tulen itse ihan hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta haluan asua rauhassa enkä halua törmäillä ihmisiin, kun olen menossa tulossa jonnekin. 

JOS kuitenkin joudut törmäilyihin, muista kohteliaisuus ja asiallinen etäisyys. Ellet sitten ole juttelutuulella mutta muista että jos lähdet vastaamaan uteluihin ja avaamaan tietojasi, siitä on portti taas seuraavaan kertaan päivityksiin ja pian oletkin tilityslinjalla, mikä ei ole kovin mukavaa ainakaan introvertille.

Ei minua vaivaa, mutta naapuriani vaivaa minun kohtaaminen. 8 vuotta asunut ja ei tervehtinyt koskaan.

Häiritsee kyllä jos on kiire johonkin. Joskus naapuri oli sisällä kun heräsin, se ei häirinnyt kun oli kahvin keittänyt valmiiksi. Kuulin kyllä kun koira haukahti.

Kyllä vähän. Se olettamus että pitäisi olla jotain parhaita ystäviä vain siksi että asutaan naapurissa. Kiinnosta yhtään omat naapurit. Kyllä mä moikkaan mutta mun elämä ei kuulu heille millään tavalla. 

Miun taloyhtiön PJ (ihan tuntematon mies) istuu aina oven eessä huutelemassa että töistäkö tullaan.. Ainut asia mitä mä itsekseni mietin on se että mitä ihmettä tämä sinulle kuuluu randomi. 

Olen hyvä tuttu naapurien kanssa. Meillä on pienehkö taloyhtiö. Vaihdamme kuulumiset, (noin suht yleisesti kuitenkin). Taloyhtiön asiat kiinnostavat kaikkia koska olemme lähes kaikki omissa asunnoissa. Juhlatkin aina silloin tällöin pidetty.

Ei.

Vierailija kirjoitti:

No EI VAIVAA. Toisin kuin 90 prosenttia suomalaisista, olen sosiaalinen. Siksi asunkin muualla. Suomessa pärjäävät hiljaisiksi hyssytetyt näkymättömät ihmiset (Mitä naapurit ajattelee? Mitä muut sanovat? Kauheeta, sulla on vääränlaiset vaatteet! Hirveetä, erotut joukosta! En voi mennä sinne tapahtumaan kun siellä pitää sanoa jotain! En voi katsoa tervehdittävää silmiin! Apua mitä sanon jos joku puhuu mulle?) jotka vain humalassa irrottelevat.

Sairas kansa, joka tuollaisia kyselee!

Tällaisia puheripulikohtauksia monet juuri haluavat välttää. Jaarittelu ei lopu sitten millään.

Kyllä. Enkä siis mitenkään pelkää sosiaalisia tilanteita, ja jos nyt näin käy että naapuriin törmään ja hän alkaa jutella, voin jutella ihan ystävällisesti. Mutta kyllä se minua kieltämättä ärsyttää, että JOUDUIN juttelemaan. Mieluiten olisin välttänyt sen. Kun ei niillä turinoilla ole mitään järkevää informaatiosisältöä edes, ei itseäni huvita ollenkaan puhe muuten vaan.

Häiritsee ja pahasti. Joka päivä.

T. Rivitaloasukas, jonka solhoosikämppä myynnissä

Kyllä haittaisi.

Kysyisin että mitä hittoa sä meillä luuhaat?

Asun omakotitalossa.

Aihetta liipaten kerrostaloasumisesta: (vinkki jonka olisin itse halunnut kuulla)

älkää vaan muuttako asumaan semmoiseen kerrostaloon, josta teillä avautuu ikkunanäkymä 5 metrin suoraan vastapäätä olevaan kerrostaloon, josta myös avautuu ikkunat teidän taloon päin. 

Joudutte asumaan kuin bunkkerissa, verhot aina kiinni. Vastapäisen talon porukka (etenkin jos kyylääjiä, ja niitähän on) tietää kaiken aikataulustanne, ja ette voi koskaan mennä rennosti parvekkeelle esim suihkun jälkeen tai mitenkään, kun ei ole yksityisyyttä. 

Olen asunut monissa kerrostaloissa ja aiemmin mulla on vaan ollut tuuria, ettei vastapäistä taloa ole ollut suoraan nokan edessä. On ollut ihan ok.

Nyt on näin. Onneksi meni toi ikkuna johonkin huuruun, niin nyt pystyin vetämään verhon auki ja ei näy tänne sisään sittenkään. 

Pyrin menemään käytävään vain silloin, kun se kuulostaa tyhjältä. Alkanut tökkimään naapurit, jotka eivät tervehdi. Pahinta on vielä joutua hissiin tälläisen kanssa. 10 sekunnin hissimatka tuntuu ikuisuudelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vaihdamme kuulumiset

Onko tämä naisten juttu vai osallistuuko tähän myös miesnaapurit?

Ei. Ihan mukava vaihtaa muutama sana.

Jos joku ei moikkaa, en pidä häntä normaalina.

Ei vaivaa. Asuin vuosia Vallilassa, oli ihana taloyhtiö ja naapurit joiden kanssa pihalla jutella.Hyvä yhteishenki. Muutin kauas keskustasta ja parissa vuodessa olen omaksunut uuden tavan missä iso osa naapureista ei edes vastaa tervehdykseen. En oleta että naapurin kanssa pitäisi tutustua sen enempää, kunhan huomasin ison eron käyttäytymisessä ja käytöstavoissa. Nykyään itsekin käännään pääni pois ja näytän keskisormea jos joku edes yrittää moikkailla rapussa.

Vierailija kirjoitti:

Aihetta liipaten kerrostaloasumisesta: (vinkki jonka olisin itse halunnut kuulla)

älkää vaan muuttako asumaan semmoiseen kerrostaloon, josta teillä avautuu ikkunanäkymä 5 metrin suoraan vastapäätä olevaan kerrostaloon, josta myös avautuu ikkunat teidän taloon päin. 

Joudutte asumaan kuin bunkkerissa, verhot aina kiinni. Vastapäisen talon porukka (etenkin jos kyylääjiä, ja niitähän on) tietää kaiken aikataulustanne, ja ette voi koskaan mennä rennosti parvekkeelle esim suihkun jälkeen tai mitenkään, kun ei ole yksityisyyttä. 

Olen asunut monissa kerrostaloissa ja aiemmin mulla on vaan ollut tuuria, ettei vastapäistä taloa ole ollut suoraan nokan edessä. On ollut ihan ok.

Nyt on näin. Onneksi meni toi ikkuna johonkin huuruun, niin nyt pystyin vetämään verhon auki ja ei näy tänne sisään sittenkään. 

Mä asuin kerran kerrostalokämpässä jossa suora näköyhteys vastapäiseen taloon.

Siellä asui parikymppinen mimmi, joka tykkäsi sekstailla verhot auki ikkunan edessä. Miehet vaihtuivat, tyyli pysyi.

Ei voinut tällainen naimisissa oleva perheenisä valittaa näkymistä.