Onko sinut opetettu sanomaan kiitos?
Teen työtä puhelinasiakaspalvelussa ja olen huomannut, että yhä useampi asiakas ei sano puhelun lopussa sanaa kiitos, vaan menee vaikeaksi ja lopettelee puhelin ihmeellisillä täytesanoilla: "juu, no tota... heippa" "noni, jep moi" "juu....moro".
Minulle on opetettu, että kiitos on kaikista sanoista tärkein ja aina saamastaan (ihan mistä vain) tulee kiittää. Mikä siinä on niin hankalaa sanoa kiitos?
Kommentit (16)
Minullakin tapana kiitostella vaikkei syytä ole. Mielummin vähän enemmän kiitosta kuin ei ollenkaan :D
Kaikista pahimpia ovat ne asiakkaat, jotka eivät kiitä ruoasta ravintolasta poistuessaan, vaan hiipivät vaivihkaa pihalle ettei vain tarvitsisi tuota hirveän pitkää sanaa suustaan päästää. Koska he ovat usein jo ovella asti ennen kuin asiakaspalvelija tämän huomaa, tulisi aspan kantaa taskussaan aina minikaliberista asetta, jolla ampua kiittämätöntä pakenijaa jalkaan, jonka jälkeen ravintolan henkilökunnan voimanostoa harrastava työntekijä raahaa hänet takapihalle roskalaatikoiden ääreen ja kaivaa tuon kiitos-sanan väkisin asiakkaan suusta luuvitosella.
Tietysti. Ihmettelen näitä tyyppejä, jotka eivät osaa kiittää. Heitä on harmillisen paljon ja usein muutkin käytöstavat puuttuvat.
Ehkä et ollut heidän mielestään asiantunteva, auttavainen ja kiva.
Miksi sanoisin kiitos, jos en saa apua? Yleensä soitto päättyy siihen, että sanon asiakaspalvelijalle soittavani muualle tai lähettäväni meilin, mistä siis kiittäisin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanoisin kiitos, jos en saa apua? Yleensä soitto päättyy siihen, että sanon asiakaspalvelijalle soittavani muualle tai lähettäväni meilin, mistä siis kiittäisin?
No nämä tilanteet ovat asia erikseen. Jos et saa tarvitsemaasi palvelua niin eipä sinulla ole syytä kiittääkään. Tässä ketjussa ei ollut tästä kysymys...
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et ollut heidän mielestään asiantunteva, auttavainen ja kiva.
Taidat olla juuri niitä ihmisiä, jotka jättävät kohteliaisuudet sikseen jos naama tai ääni ei miellytä.
On opetettu. Pidin sitä tekopyhyyttä niin rasittavana, että harvemmin aikuisena moista sanaa käytän. Jos käytän en tee sitä tunteella vaan merkityksettömästi.
Kannattaa kiittää ensi sijassa Jumalaa kaikesta hyvästä.
Kiittäminen kuuluu kuitenkin hyviin tapoihin yleisestikin.
Kiitän joo, kerran eräs työkaveri kysyi, miksi kiitin, vaikkei ollut mitään kiittämistä. Sanoin, että hyvän tavan mukaista.. Aikuinen mies vielä
Ei varmaan. Opettelin itse kiittämään. Lapset olen opettanut kiittelemään.
Ei ole mutta opin silti lapsena ihan itse kiittämään, minusta se vain tuntui oikealta.
On opetettu, ja käytän sitä paljon, mm. juuri aina asiakaspalvelupuhelun päätteeksi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et ollut heidän mielestään asiantunteva, auttavainen ja kiva.
Taidat olla juuri niitä ihmisiä, jotka jättävät kohteliaisuudet sikseen jos naama tai ääni ei miellytä.
Kiittelen hyvinkin vuolaasti silloin kun saan ystävällistä opastusta tai asiani ratkaistaan. Epäystävälliset pälliäiset jäävät ilman. Puhelimessa harvoin näkee naaman.
On opetettu ja penskakin osaa kiittää.
On opetettu ja olen opettanut myös lapsilleni sen. Joskus tosin käytän sanaa liikaakin ja se ärsyttää. Vaikka toinen ei olisi tehnyt oikeastaan mitään, niin kiitostelen.