Parisuhteessa kyllästyminen vaikka kaikki on hyvin

Oletko mies vai kivìaikàvarvas?

jss

Sitä kutsutaan parisuhteeksi.

siis vain parisuhde tylsistyttää, mikään muu elämässä ei?

Välillä on itselläni tylsistymisen tunteita, mutta tässä vuosien varrella oppinut huomaamaan, että eivät ne parsisuhteesta johdu vaan siitä, että tarvitsen jonkun pienen asian joka rikkoo rutiinin hetkeksi. Joskus ihan 2-3h hengailu jonkun asian parissa riittää, jos se rasittaa riittävästi fyysisesti toisellatavalla, mihin olen tottunut.

Oletko kyllästynyt parisuhteesen vai itseesi? Kuulostaa enempi siltä että sinulla on töitä tekemättä itsesi kanssa kuin että parisuhteessa olisi vikaa. Toki helpompaa ulkoistaa ongelma kuin katsoa peiliin.

Onko henkilö väärä vai se oikea. Oikean kanssa tuskin tulee tuota. Miten te aina valitsette tylsän tai väärän? Sitten pitää erota taas jne. Ellei ole joku muu tylsyys joka johtuu siitä, että etsii omassa elämässään jotain kiinnostavaa harrastetta. Vai onko tuo arki, että toisesta tulee "tylsä", on töistä väsynyt esim.

Mieti, missä asioissa tunnet olevasi hyvä. Tuleeko mieleen mistä olet joskus nuorempana haaveillut. Luulen että tuohon tylsistymiseesi voisi auttaa jokin mieluisa, uusi harrastus. Mikähän se olisi?

Mulla on vähän samanlainen tilanne. Arki vähän kyllästyttää ja parisuhde väljähtänyt. Isoin ongelma ehkä se, että mies haluaa seksiä nykyään vähemmän kuin minä, ja aihe on kiellettyjen puheenaiheiden listalla. Eiköhän tästä selvitä kuitenkin, pitkässä suhteessa näinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kyllästynyt parisuhteesen vai itseesi? Kuulostaa enempi siltä että sinulla on töitä tekemättä itsesi kanssa kuin että parisuhteessa olisi vikaa. Toki helpompaa ulkoistaa ongelma kuin katsoa peiliin.

Eikö ap aloituksessa juuri sanonut että ei syytä toista osapuolta vaan pohtii, onko hänen henkilökohtaisessa elämässään joku joka aiheuttaa tämän asian mikä tuntuu suhteeseen kyllästymisenä?

Ihan samoja ajatuksia kuin aloittajalla, paitsi että me ei 24 vuoden yhdessäolon jälkeen enää oikein tehdä mitään yhdessä, eri kiinnostuksen kohteet, mies ei kysele mun kuulumisia eikä muakaan oikein enää huvita yrittää viritellä keskustelua ja romantiikkaa kun en saa vastakaikua. Läheisyys pikaista ja pinnallista. Koen että ollaan kuin vanhat kaverukset. Välillä mietin onko ihmisiä oikeasti suunniteltu olemaan koko elämäänsä yhden ja saman ihmisen kanssa. Toisaalta tiedän miten monet sinkut haikailee tuttua ja turvallista parisuhdetta. En tiedä, pitäisi jaksaa yrittää ja panostaa ja herätellä liekkiä, mutta kun tuntuu että mistä repii sen innostuksen. Hitsi olisi ihanaa saada vertaistukea ja asiallista pohdintaa, mutta voin kuvitella että vastaukset on tyyliin mitä enää kituutatte yhdessä tai sitten jotain naisvihamielistä... Olen itse niin perus kiltti ihminen että tässä vaiheessa ylivoimaista ottaa eroaskelta, kun tiedän että särkisin sydämiä, mies haluaa olla mun kanssa ja lapseltakin silloin kodin rikkoisin. Itse kärsin kovasti kun vanhemmat erosivat, vaikka olin jo liki aikuinen. Tiedostan kyllä hyvin vahvasti että ongelma on mun pään sisällä, sen jälkeen kun täytin 40 on päässä tapahtunut jotain ihmeellistä. Tiedän myös etten ole ainoa nelikymppinen nainen joka sekoilee näiden asioiden kanssa. No tulipahan nyt avauduttua, pitää miettiä haluanko lukea mahdollisia kommentteja kun muutenkin jo niin ahdistunut olo :D Kirjavinkkejä saa muuten antaa... Huoh. Ai niin ja myötäelämistä aloittajalla jos vielä kuulolla!

Vierailija kirjoitti:

Ihan samoja ajatuksia kuin aloittajalla, paitsi että me ei 24 vuoden yhdessäolon jälkeen enää oikein tehdä mitään yhdessä, eri kiinnostuksen kohteet, mies ei kysele mun kuulumisia eikä muakaan oikein enää huvita yrittää viritellä keskustelua ja romantiikkaa kun en saa vastakaikua. Läheisyys pikaista ja pinnallista. Koen että ollaan kuin vanhat kaverukset. Välillä mietin onko ihmisiä oikeasti suunniteltu olemaan koko elämäänsä yhden ja saman ihmisen kanssa. Toisaalta tiedän miten monet sinkut haikailee tuttua ja turvallista parisuhdetta. En tiedä, pitäisi jaksaa yrittää ja panostaa ja herätellä liekkiä, mutta kun tuntuu että mistä repii sen innostuksen. Hitsi olisi ihanaa saada vertaistukea ja asiallista pohdintaa, mutta voin kuvitella että vastaukset on tyyliin mitä enää kituutatte yhdessä tai sitten jotain naisvihamielistä... Olen itse niin perus kiltti ihminen että tässä vaiheessa ylivoimaista ottaa eroaskelta, kun tiedän että särkisin sydämiä, mies haluaa olla mun kanssa ja lapseltakin silloin kodin rikkoisin. Itse kärsin kovasti kun vanhemmat erosivat, vaikka olin jo liki aikuinen. Tiedostan kyllä hyvin vahvasti että ongelma on mun pään sisällä, sen jälkeen kun täytin 40 on päässä tapahtunut jotain ihmeellistä. Tiedän myös etten ole ainoa nelikymppinen nainen joka sekoilee näiden asioiden kanssa. No tulipahan nyt avauduttua, pitää miettiä haluanko lukea mahdollisia kommentteja kun muutenkin jo niin ahdistunut olo :D Kirjavinkkejä saa muuten antaa... Huoh. Ai niin ja myötäelämistä aloittajalla jos vielä kuulolla!

Kotioloissa järkättävä piknik päivä? Amazonissa myydään perhe ja pariskunta kortteja.

Semmosta se on kun nuoruus vietetään komeiden ja jännien geneettisten valioyksilöiden kainalossa. Ei tavismiehet näiden jälkeen tunnu enää miltään.

Kuuntele sun intuitioo, sydäntäs.. Jos se sanoo että ei oo hyvä olla niin lähde. 

Hoh aika kammottavaa kuultavaa, varmaan sen kumppanin pitäis jatkuvasti järjestää dinnerii yllärii hotlaa paljuu oumaigaad xD Dubai timanttii swägä

No kyllähän tuo aika arkiselta kuulostaa. Teettekö mitään erityistä yhdessä tai erikseen? Itse ainakin kyllästyn helposti pelkkään arkeen.