Lue keskustelun säännöt.
En yksinkertaisesti kestä etten voi hallita elämää
Joumu
05.01.2023 |
Niin. Siinä se tulikin. Pelkään kaikkea! Ja tämä rajoittaa elämääni. Tänään olin aloittamassa uuden opiskelun, mutta sain paniikkikohtauksen bussimatkan (50min) jälkeen. En pysty olemaan kaukana kotoa tilanteissa, joista en pääse pois. Koen pakokauhua, pelkään että kuolen ja sekoan, vammaudun eikä apu ehdi perille ja jään ilman rakkautta loppuiäkseni. Olen 33v eli en mikään ihan nuori enään!
Koen kokoajan turvattomuutta. En luota itseeni tai muihin. Psykiatrillakin käyty, mutta itse pitäisi "siedättää" näihin pelkoihin. Vakava agorafobia. Kuolemanpelko. Kontrollinmenettämisen pelko. Muita? Miten ihmeessä elämän kanssa voi saada rauhan? En enää osaa nauttia tästä. Saati heittäytyä ja kokeilla uusia juttuja.
Kommentit (12)
Vaikea on nykyään hallita elämää muutenkaan kun toiset päättää palkoista, työajoista ja ehdoista, elinkustannuksista, vuokrista, ihan kaikesta. Ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta itsellä asioihin.
Kun asiat päätetään muiden toimesta niin että palkka on naurettavan alhainen mutta elinkustannukset hurjan suuria, esim. tämä sähkönhinta joka on ihan täyttä ryöstöä, ei ole mitään mahdollisuutta selviytyä, rahat loppuvat väistämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin pitää opetella luottamaan itseensä, että voi luottaa muihin.
Opiskelu nyt ei ehkä ole vielä ajankohtainen juttu.
Jatka terapiaa.
Jokainen menettää joskus kontrolliin, eikä suurin osa ihmisistä sekoa silti täysin, kun suuttuu saattaa huutaa, itkeä jos joku asia loukkaa yms. Kyllä normaali ihminen kontrollin voi menettää vaikka joka päivä jostain syystä.
Mulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja ajoittain paniikkituntemuksia. Minua on rauhoittanut tää vanha toteamus, että joku päivä minä kuolen mutta kaikkina muina päivinä en. Yritän myös voimieni mukaan elää elämääni, jotta ei tarttisi panikoida kuolemaa ja sitä etten ole kokenut mitään/saanut mitään aikaan.
Auttaisko terapian ohella myös joku lääkitys nuihin oireisiin? Voisi parantaa elämänlaatua paljonkin kun ei tarvitsisi pelätä liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuu, jos huomaat menettäneesi hetkeksi kontrollin? Sen saa pian tai vähitellen takaisin. Elämä jatkuu, eikä ole optimaalista. Ne epävarmuuden hetket ovat myös kasvattavia. Tuskin kukaan edes huomaa mitään outoa, ja vaikka huomaisikin, niin mitä sitten. On vapauttavaa huomata, että muiden elämä ei pyöri minun eikä sinun vaan heidän itsensä ympärillä.
No ei tuolleen. Se kyllä, etten voi antaa itselleni työpaikkaa, koska se ei ole minun hallinnassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos huomaat menettäneesi hetkeksi kontrollin? Sen saa pian tai vähitellen takaisin. Elämä jatkuu, eikä ole optimaalista. Ne epävarmuuden hetket ovat myös kasvattavia. Tuskin kukaan edes huomaa mitään outoa, ja vaikka huomaisikin, niin mitä sitten. On vapauttavaa huomata, että muiden elämä ei pyöri minun eikä sinun vaan heidän itsensä ympärillä.
Kiitos tästä kommentista. Juuri näinhän se on.. Sisälläni on myös paljon häpeää. Että olen heikko ja minua joudutaan auttamaan tms.. Pelkään kontrollin menettämistä, että sekoan ja teen jotain pahaa tai peruuttamatonta muille/itselleni. Tai jotain muuta lopullista tapahtuu, esim sairastuminen. Ehkä se on jotain että minulta puuttuu uskoa ja rakkautta elämästäni. -Ap
Minä olen todennut, että oman ahdistuksen määrään vaikuttaa tosi paljon yleinen kuormittumisen tasoni. Suosittelisin siis mahdollisuuksien mukaan karsimaan elämästä kuormittavia tekijöitä ja lepäämään riittävästi. Minulle on suositeltu myös rentoutusharjoituksia ja olen huomannutkin, että kehon rauhoittaminen rauhoittaa mieltä. Säännöllinen ruokarytmi edesauttaa ahdistuksen hallitsemista, kuten myös ainakin itsellä kofeiinin välttäminen. Suosittelisin myös keskustelemaan lääkityksestä siksikin, että joskus vika voi piillä välittäjäaineiden epätasapainossa. Ja jatkamaan (toivottavasti hyvää) terapiaa, josta saa työkaluja ahdistuksen hallitsemiseen.
Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Vaikea tilanne. Koskettaa meitä kaikkia ihmisiä, pelot.
Ei minulla ole mitään pelkoja.
Jos ajattelee ihmiselämää, niin se on kuin heräisi yhtäkkiä tietoisuuteen raiteiltaan huimaavauhtia kiitävässä junassa. Et tiedä mistä juna on tulossa, minne se on menossa, et pääse poiskaan, etkä tajua edes miksi juuri sinä olet siinä junassa.
Voit vain yrittää kestää junan töyssyt ja nauttia kyydistä -- niin kauan kuin sitä kestää.
Hmm.. Vaikea tilanne. Koskettaa meitä kaikkia ihmisiä, pelot.