Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei kai kukaan ole ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua olla?
Kommentit (21)
Nähtävästi. Minussa ei mikään ole hyvin, ainakin haukuista päätellen.
Ei edes katsomani tv-ohjelmat kelpaa.
Tästä johtuen minä lähden heti kun voin.
En kerro sitä ennen kuin olen lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai on, toiset ei ole koskaan oikein halunneetkaan olla kyseisen henkilön kanssa ja toisilla taas on mielipide aikaa myöten muuttunut.
No ei kukaan normaaliälyinen, mutta tällä palstallahan ei muuta tehdäkään kuin valiteta omasta puolisosta.
Vierailija kirjoitti:
En kerro sitä ennen kuin olen lähtenyt.
Anna kun arvaan: lähdet yllättäen, antamatta mitään selitystä erolle, mitään sanomatta ja sitten kieltäydyt kaikesta asiallisestakin kommunikoinnista? Onneksi olkoon, tuo on juuri se tapa päättää suhde, joka on toiselle kaikkein traumaattisin ja josta kaikki eron jälkeiset väkivallan teot ex-kumppania kohtaan kumpuavat. Joo, sinulla on oikeus. Joo, et ole mitään velkaa. Joo, saat lähteä. Mutta noin tekemällä riski siihen, että hän tulee kirveen kanssa ovellesi vaatien selitystä, kasvaa eksponentiaalisesti. Jokainen ansaitsee selityksen, jokainen ansaitsee tulla jätetyksi kasvokkain, jokainen ansaitsee tulla asiallisesti kohdelluksi ja saada asiallisiin yhteydenottoihin asiallisen vastauksen. Me ihmiset olemme vastuussa lähimmäistemme mielenterveydestä. Myös eron jälkeen.
Luulen että useimmat seurustelee tyypin kanssa jota ei halua. Kun puhutaan ihan taviksista vaan,julkimot pystyy seuransa useimmiten valitsemaan. Ai miksi sitten? Ei haluta olla yksin, täytyy esittää että seurustelee vastakkaisen sukupuolen kanssa ettei pidetä poikkeavana, jotta kelpaisi porukkaan kun sinkkuja ei muuten mukaan huolita, kun alat seurustella uudestaan niin ex palaa takaisin jos on vielä kiinnostusta, pitää olla joku koska muuten talous romahtaa, pitää perustaa perhe hinnalla millä hyvänsä, ei jaksa yksin. Siinä muutamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko ei ole kuin kuolla ja maksaa veroja.
Jos jonkun kanssa on enemmän tai vähemmän paha olla tai elää eikä mikään estä lähtemästä (väkivalta tai sen uhka) on kummallekin osapuolelle parempi lähteä eri teille.
Varsinkin, kun kaikkea on jo yritetty, alkaen kommunikaatiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro sitä ennen kuin olen lähtenyt.
Anna kun arvaan: lähdet yllättäen, antamatta mitään selitystä erolle, mitään sanomatta ja sitten kieltäydyt kaikesta asiallisestakin kommunikoinnista? Onneksi olkoon, tuo on juuri se tapa päättää suhde, joka on toiselle kaikkein traumaattisin ja josta kaikki eron jälkeiset väkivallan teot ex-kumppania kohtaan kumpuavat. Joo, sinulla on oikeus. Joo, et ole mitään velkaa. Joo, saat lähteä. Mutta noin tekemällä riski siihen, että hän tulee kirveen kanssa ovellesi vaatien selitystä, kasvaa eksponentiaalisesti. Jokainen ansaitsee selityksen, jokainen ansaitsee tulla jätetyksi kasvokkain, jokainen ansaitsee tulla asiallisesti kohdelluksi ja saada asiallisiin yhteydenottoihin asiallisen vastauksen. Me ihmiset olemme vastuussa lähimmäistemme mielenterveydestä. Myös eron jälkeen.
Kumma kyllä huonosti kohtelevat ja väkivaltaiset ihmiset ei ole missään vastuussa läheistensä mielenterveydestä. Kun et tiedä miksi joku valitsee jättö tapansa niin anna olla. Väkivaltainen ihminen ei ansaitse mitään selitystä, joillakin voi lähteä henki lähtiessä, niitä lähtöjä ei ilmoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nuoret ovat.
Eivät ne piittaa, varsinkaan hyvin nuoret. Kunhan vain on joku, jonka kanssa hengailee, kun muillakin poika-tai likkakaveri.
Jotkut sanovatkin suoraan, etten mä siitä välitä, mutta nyt oon sen kanssa, kun ei muitakaan tähän hätään ole. Erityisesti niin nuoret, yläastelaiset, joilla ei edes vielä ole
seksielämää poika/likkakavereiden kanssa.
On se niin ihana silloin kun ei lyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valituksen ja pettämisen määrästä päätellen on.
En tiedä mutta minulla on kausia jolloin mietin eroa enkä haluaisi olla enää yhdessä. Miehelle näistä en ole puhunut. Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä. Jotenkin vaan hänen seuransa joskus tuntuu semmoselta mutta mitään radikaalia en ole tehnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro sitä ennen kuin olen lähtenyt.
Anna kun arvaan: lähdet yllättäen, antamatta mitään selitystä erolle, mitään sanomatta ja sitten kieltäydyt kaikesta asiallisestakin kommunikoinnista? Onneksi olkoon, tuo on juuri se tapa päättää suhde, joka on toiselle kaikkein traumaattisin ja josta kaikki eron jälkeiset väkivallan teot ex-kumppania kohtaan kumpuavat. Joo, sinulla on oikeus. Joo, et ole mitään velkaa. Joo, saat lähteä. Mutta noin tekemällä riski siihen, että hän tulee kirveen kanssa ovellesi vaatien selitystä, kasvaa eksponentiaalisesti. Jokainen ansaitsee selityksen, jokainen ansaitsee tulla jätetyksi kasvokkain, jokainen ansaitsee tulla asiallisesti kohdelluksi ja saada asiallisiin yhteydenottoihin asiallisen vastauksen. Me ihmiset olemme vastuussa lähimmäistemme mielenterveydestä. Myös eron jälkeen.
Joo, emme ole vastuussa kuin omasta mielenterveydestämme. Etenkin eron jälkeen.
Persaukinen akka on kummasti itseään 60 vuotta vanhemman miljonäärin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro sitä ennen kuin olen lähtenyt.
Anna kun arvaan: lähdet yllättäen, antamatta mitään selitystä erolle, mitään sanomatta ja sitten kieltäydyt kaikesta asiallisestakin kommunikoinnista? Onneksi olkoon, tuo on juuri se tapa päättää suhde, joka on toiselle kaikkein traumaattisin ja josta kaikki eron jälkeiset väkivallan teot ex-kumppania kohtaan kumpuavat. Joo, sinulla on oikeus. Joo, et ole mitään velkaa. Joo, saat lähteä. Mutta noin tekemällä riski siihen, että hän tulee kirveen kanssa ovellesi vaatien selitystä, kasvaa eksponentiaalisesti. Jokainen ansaitsee selityksen, jokainen ansaitsee tulla jätetyksi kasvokkain, jokainen ansaitsee tulla asiallisesti kohdelluksi ja saada asiallisiin yhteydenottoihin asiallisen vastauksen. Me ihmiset olemme vastuussa lähimmäistemme mielenterveydestä. Myös eron jälkeen.
En ole niin itsetuhoinen että sanoisin ennen kuin olen turvassa.
Enkä halua lentää pihalle pakkaseen samalla hetkellä kun kertoisin, niin siinä kävisi.
Ja hän kyllä tietää varmasti sitten mistä johtuu.
Sanoinhan että hän haukkuu, ja mikään ei kelpaa. En saa syödä, en katsoa tv:tä, mites se hänen vastuunsa minun mielenterveydestäni?
Ai niin no, sanoihan se tuossa että olen hullu ja kuulun mielisairaalaan, joten nähtävästi hänen ei tarvitse välittää kun ei sitä ollut ennenkään...
On tilanteita kun asiasta ei voi puhua kasvokkain, ja on tilanteita joissa niistä on jo puhuttu, ja joka kerta käy huonosti.
Menepä itse puhumaan ajoittain raivohullulle, joka on ryypännyt nyt 2 kk yhtä soittoa.
Oltiin tosi nuoria kun alettiin seurustella. Teininä olin niin täpinöissä siitä, että pääsin ylipäätään panemaan, joten en oikeestaan edes ajatellut millainen tyttö oli ihmisenä. Nyt en jotenkin enää kehtaa erota, kun ei meillä varsinaisesti mitään isoja ongelmiakaan ole. Ei kyllä aio loppuikääni tässä suhteessa homehtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro sitä ennen kuin olen lähtenyt.
Anna kun arvaan: lähdet yllättäen, antamatta mitään selitystä erolle, mitään sanomatta ja sitten kieltäydyt kaikesta asiallisestakin kommunikoinnista? Onneksi olkoon, tuo on juuri se tapa päättää suhde, joka on toiselle kaikkein traumaattisin ja josta kaikki eron jälkeiset väkivallan teot ex-kumppania kohtaan kumpuavat. Joo, sinulla on oikeus. Joo, et ole mitään velkaa. Joo, saat lähteä. Mutta noin tekemällä riski siihen, että hän tulee kirveen kanssa ovellesi vaatien selitystä, kasvaa eksponentiaalisesti. Jokainen ansaitsee selityksen, jokainen ansaitsee tulla jätetyksi kasvokkain, jokainen ansaitsee tulla asiallisesti kohdelluksi ja saada asiallisiin yhteydenottoihin asiallisen vastauksen. Me ihmiset olemme vastuussa lähimmäistemme mielenterveydestä. Myös eron jälkeen.
Kuulostaa pelottavalta että puolustelet väkivaltaa tuossa tilanteessa.
Ja "kaikki eron jälkeiset väkivallanteot johtuvat tuosta". Huh.
Entäs ne ennen eroa olleet tilanteet? Kai se jo järki sanoo niiden jälkeen, että mikä oli kun toinen sai tarpeekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro sitä ennen kuin olen lähtenyt.
Anna kun arvaan: lähdet yllättäen, antamatta mitään selitystä erolle, mitään sanomatta ja sitten kieltäydyt kaikesta asiallisestakin kommunikoinnista? Onneksi olkoon, tuo on juuri se tapa päättää suhde, joka on toiselle kaikkein traumaattisin ja josta kaikki eron jälkeiset väkivallan teot ex-kumppania kohtaan kumpuavat. Joo, sinulla on oikeus. Joo, et ole mitään velkaa. Joo, saat lähteä. Mutta noin tekemällä riski siihen, että hän tulee kirveen kanssa ovellesi vaatien selitystä, kasvaa eksponentiaalisesti. Jokainen ansaitsee selityksen, jokainen ansaitsee tulla jätetyksi kasvokkain, jokainen ansaitsee tulla asiallisesti kohdelluksi ja saada asiallisiin yhteydenottoihin asiallisen vastauksen. Me ihmiset olemme vastuussa lähimmäistemme mielenterveydestä. Myös eron jälkeen.
Kuulostaa pelottavalta että puolustelet väkivaltaa tuossa tilanteessa.
Ja "kaikki eron jälkeiset väkivallanteot johtuvat tuosta". Huh.
Entäs ne ennen eroa olleet tilanteet? Kai se jo järki sanoo niiden jälkeen, että mikä oli kun toinen sai tarpeekseen.
En puolustele. Pointtini oli, se että väkivallan uhriksi joutumisen todennäköisyyttä lisää huomattavasti se, jos kohtelee toista erotilanteessa huonosti, eli lähtee yhtäkkiä selityksiä antamatta ja kieltäytyy kaikesta kommunikaatiosta. Koska se väkivalta on viho viimeinen yritys saada toinen kommunikoimaan. Riidoissa viisaampi taipuu ja antaa periksi, koska ymmärtää, että pitkässä juoksussa se on hänen oma etunsa. On pakko yrittää olla kärsivällinen, selittää asiat moneen kertaan, kohdata toisen kysymykset ja tunteen purkaukset. Sellainen ehdottomuus, ehdoton vaikeneminen, ehdoton pakeneminen, se ei johda mihinkään muuhun kuin samanlaiseen ehdottomuuteen sen toisen puolelta. Oikeasti, ihminen voi vaikuttaa todella paljon siihen, millaiset ajatukset toiselle jää eron jälkeen: jääkö molemmille se fiilis, että ero oli oikea ratkaisu ja että suhde oli silti molemmille enimmäkseen opettava ja positiivinen kokemus, joka paransi itsetuntemusta ja itseluottamusta miehenä/naisena, vai jääkö siitä traumaattinen kokemus.
Nyt vasta keski-iässä minulla olisi tarpeeksi elämänkokemusta, että voisin löytää itselleni täydellisen puolison. Harmi, ettei 15-vuotta sitten ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro sitä ennen kuin olen lähtenyt.
Anna kun arvaan: lähdet yllättäen, antamatta mitään selitystä erolle, mitään sanomatta ja sitten kieltäydyt kaikesta asiallisestakin kommunikoinnista? Onneksi olkoon, tuo on juuri se tapa päättää suhde, joka on toiselle kaikkein traumaattisin ja josta kaikki eron jälkeiset väkivallan teot ex-kumppania kohtaan kumpuavat. Joo, sinulla on oikeus. Joo, et ole mitään velkaa. Joo, saat lähteä. Mutta noin tekemällä riski siihen, että hän tulee kirveen kanssa ovellesi vaatien selitystä, kasvaa eksponentiaalisesti. Jokainen ansaitsee selityksen, jokainen ansaitsee tulla jätetyksi kasvokkain, jokainen ansaitsee tulla asiallisesti kohdelluksi ja saada asiallisiin yhteydenottoihin asiallisen vastauksen. Me ihmiset olemme vastuussa lähimmäistemme mielenterveydestä. Myös eron jälkeen.
Kuulostaa pelottavalta että puolustelet väkivaltaa tuossa tilanteessa.
Ja "kaikki eron jälkeiset väkivallanteot johtuvat tuosta". Huh.
Entäs ne ennen eroa olleet tilanteet? Kai se jo järki sanoo niiden jälkeen, että mikä oli kun toinen sai tarpeekseen.En puolustele. Pointtini oli, se että väkivallan uhriksi joutumisen todennäköisyyttä lisää huomattavasti se, jos kohtelee toista erotilanteessa huonosti, eli lähtee yhtäkkiä selityksiä antamatta ja kieltäytyy kaikesta kommunikaatiosta. Koska se väkivalta on viho viimeinen yritys saada toinen kommunikoimaan. Riidoissa viisaampi taipuu ja antaa periksi, koska ymmärtää, että pitkässä juoksussa se on hänen oma etunsa. On pakko yrittää olla kärsivällinen, selittää asiat moneen kertaan, kohdata toisen kysymykset ja tunteen purkaukset. Sellainen ehdottomuus, ehdoton vaikeneminen, ehdoton pakeneminen, se ei johda mihinkään muuhun kuin samanlaiseen ehdottomuuteen sen toisen puolelta. Oikeasti, ihminen voi vaikuttaa todella paljon siihen, millaiset ajatukset toiselle jää eron jälkeen: jääkö molemmille se fiilis, että ero oli oikea ratkaisu ja että suhde oli silti molemmille enimmäkseen opettava ja positiivinen kokemus, joka paransi itsetuntemusta ja itseluottamusta miehenä/naisena, vai jääkö siitä traumaattinen kokemus.
Ei ole mitään syytä enää selitellä, kun on kokenut sitä väkivaltaa ja kontrollointia, saanut kuulla olevansa valas ja h**...
On ihan varmaa että tästä erosta ei jää hyvä fiilis kummallekaan, mutta jauhaminen ei asiaa paranna.
Eikä varsinkaan etukäteen, kun tässä on oikea väkivallan riski. Turpiin on tullut ennenkin.
Ja täytyy sanoa että jos jälkikäteen ei tajua, niin eipä se tajua sanomallakaan.
t. Se lähtijä
Alue: Aihe vapaa
Sanopa tuo perheväkivaltaa harjoittaville.