Olen toipunut keskivaikeasta masennuksesta. Haluatko kysyä jotain / kivittää?

Miltä maailmasi, elämäsi tuntui silloin ja miltä se tuntuu nyt?

Pahimmassa vaiheessa tuntui kuin tukehtuisin. Kuin olisin ollut pimeässä tunnelissa tai syvässä kuopassa. Elämä meni ohitseni, en saanut päivistä kiinni. En osannut iloita mistään. En myöskään osannut nukkua.

Nyt on asiat paremmalla tolalla. Huonoja hetkiä/päiviä tulee ja menee, mutta suhteellisuudentaju toimii. Eli pääsen huonoista päivistä yli ilman että romahdan.

mutta tulen sulle tähän tueksi. olen toipunut keskivaikeasta kahdesti. Jälkimmäistä psykiatri luonnehti jo vaikeaan kallistuvaksi.

eroa on keskivaikealla ja vaikealla?

Mä en kysy sulta mitään, mutta tulen sulle tähän tueksi. olen toipunut keskivaikeasta kahdesti. Jälkimmäistä psykiatri luonnehti jo vaikeaan kallistuvaksi.

*tervehtii kohtalotoveria*

Mä en ollut ensimmäistä kertaa pohjalla. Oli mun 35-vuotisen elämäni viides masennusjakso. Tämä on mun "ristini".

ap

Itsekin pari kertaa sairastanut, tosin ei kukaan ole sitä määritellyt vaikeuden mukaan.

myös kohtalotoveri. Minulla myöskin keskivaikea masennus, jota edelsi vielä erittäin kamala, henkilökohtainen tragedia. Toipunut olen, joopa joo... Sitä kun niin pitkän vaikean jakson jälkeen pitää itsekin miettiä, että millainenhan sitä oikeasti olikaan silloin joskus. No, totta joka tapauksessa, että kaikki mikä ei tapa, niin vahvistaa. Tsemppiä!

"ICD-10-sairausluokituksessa masennustilat jaetaan oireiden vaikeusasteen ja laadun perusteella lieviin (4 oiretta), keskivaikeisiin (6 oiretta), vaikeisiin (8 oiretta) ja psykoottisiin.



Masennustilan oirekuvan vaikeusaste korreloi yleensä selvästi myös siihen liittyvän toimintakyvyn laskun kanssa.



Tavanomaista on, että masennustilan (F32-33) ollessa lievä potilas saattaa kyetä käymään töissä.



Keskivaikeasta masennustilasta kärsivä potilas taas ei yleensä kykene työssäkäyntiin eikä suoriudu tavanomaisista roolivelvoitteistaan.



Vaikeasta tai psykoottisesta masennustilasta kärsivä potilas tarvitsee jatkuvaa seurantaa ja huolenpitoa, mikä järjestyy usein parhaiten sairaalaympäristössä."



ap

Paperilla mun dg oli keskivaikea, mutta kun kävin psykiatrilla ja kerroin ajatuksistani, hän sanoi että alan lähestyä vaikeaa masennusta. Lyhyesti kerrottuna yksi näistä ajatuksistani oli se että joka ikinen ilta suunnittelin läheisteni hautajaisia. Kukat, musiikit, tarjoilut yms. asiat pähkäilin valmiiksi ja pyörittelin niitä päässäni. Surumarsseja kuuntelin netistä ja arvioin sopivuutta.



Omia hautajaisia en suunnitellut, mutta mulla oli kirkas ajatus siitä että joku multa kuolee kumminkin kohta ja on syytä olla valmis, koska kuinka minä sairaana jaksaisin järjestää hautajaisia jos en ole varautunut suunnitelmin jo etukäteen.



4

Minua vaivaa "vain " totaalinen alakulo, mutta en haudo itsemurhaa enkä suunnittele hautajaisia.



Oletko kehittänyt hyviä arkipäivän konsteja joilla pääsee vaikeiden hetkien yli, niin ettei masennus syvene päivän mittaan? Tai oletko saanut vinkkejä jotka toimivat?



Kiitos etukäteen vastauksestasi!

Arkipäivän konsti ? Minua vaivaa "vain " totaalinen alakulo, mutta en haudo itsemurhaa enkä suunnittele hautajaisia.

Oletko kehittänyt hyviä arkipäivän konsteja joilla pääsee vaikeiden hetkien yli, niin ettei masennus syvene päivän mittaan? Tai oletko saanut vinkkejä jotka toimivat?

Kiitos etukäteen vastauksestasi!

Mulla on auttanut tällainen: teen vaikka väkisin niitä asioita, mitkä pelottaa (siis etten selviä/jaksa) Siitä saa hillitöntä onnistumisen tunnetta kun sitä pystyy kuitenkin.

Lisäksi yritän hakeutua ihmisten ilmoille, tavata kavereita jne, enkä hautautua peiton alle, kun siltä tuntuu.

Koetan myös jutella hölmöistä huolistani miehelleni tuoreeltaan, etten jää hautomaan niitä. Se auttaa.

Mikään näistä konsteista ei kyllä auttanut kun olin ihan pohjalla. Lääkityksellä ja ajan kulumisella ollaan päästy tähän pisteeseen. Terapiaa en ole saanut järjestymään. Kotikaupungissani kun on terapia-asiat päin helvettiä.

t:ap

Täällä myös yksi kohtalontoveri, minulla ollut vaikea-asteinen. Mullakin oli keinoja mm. päivärytmi, (noudsee ylös tiettyyn aikaan esim 9, kuuntelee mukavaa musiikkia, ulkoilua, kaupassa, kenties jotain kaveria nähdä jne.) Se autto paljon eteenpäin ku pahimmasta selvis.



Sängyn pohjalle ei kantsi jäädä tosiaan..