Koukussa lintsaamiseen? Vai puhdasta laiskuutta?

Lintsasin jo pentuna koulusta ja muistan tosi elävästi, miten ihanalta tuntui juoda kotona kahvia pitkälle aamupäivään, kun muut kuluttivat lukiossa koulunpenkkejä. Minusta on aina ollut ihanaa jättää asiat viime tippaan (toisin sanoen yleensä jättää tekemättä ollenkaan) ja vain aivan pakolliset velvollisuudet hoidetaan. Kirjoituksiinkin ihan oikeasti piti lukea, mutta lukuloma meni miihaillessa, ja vaikka sainkin itseni ylioppilaskirjoituksiin, alisuoriuduin rankasti.

Yliopisto-opinnoista ei tullut mitään tästä samasta syystä, mutta minulla on kuitenkin ollut elämässä onnea, kun sain suhteilla työpaikan. Olen ollut samoissa hommissa viitisen vuotta, ja lorviminenkin on mahdollista tietyissä rajoissa - riippuen siis siitä, kuinka paljon rahaa haluan kyseisessä kuussa tienata. Raha motivoi siis, mutta opiskelussa mikään ei vienyt eteen päin.

Harrastuksia haalin, mutta jätän menemättä. Edellisenä päivänä vielä ihan tosissani suunnittelen seuraavan päivän joogatunnille osallistumista, aamullakin ehkä vielä, mutta mitä enemmän h-hetki eli lähtö lähestyy, sitä enemmän tekee mieli, no, lintsata.

Ja lintsaankin.

Miksi valitan, koska voin vaan jättää harrastukset pois ja nauttia laiskuudestani? Vastaus on, että mikäli minulla ei ole elämässäni mitään mistä lintsata, ahdistun. Kaipaan ja TARVITSEN elämääni sisältöä, vaikka mikään ei toteudu.

Ja juuri siitä saan kiksejä.

Onko yhtään ketään samanlaista, joka rakastaisi lintsaamista niin, että sitä voisi laiskuudeksi ilomielin kutsua? Miten te olette ratkaisseet sen, että raha juoksee tosiaan vaikka niihin joogan kurssimaksuihin, kun samalla te käytännössä maksatte siitä, että saatte lintsata ja maata sohvalla tekemättä mitään?

Ehkä tässä ei ole mitään ratkaistavaa ongelmaa, ja ehkä kaipaan vain keskustelua, koska tuntuu että minun on pakko olla ainoa.