Lue keskustelun säännöt.
Välillä tuntuu että mieheni tukehduttaa minut (henkisesti)
24.07.2010 |
Mä en pysty tekemään juuri mitään haluamaani (isompaa) tässä suhteessamme. En pysty toteuttamaan itseäni. Mies ei edes näe mitään ongelmaa mistään, ei pysty keskustelemaan asioista, suuttuu heti kun yritänkin vain JUTELLA jostain asiasta.
Esimerkkinä: mä haaveilisin kesämökistä. Mies sanoo tähän jyrkän, ehdottoman ein. Perusteluita en ole koskaan kuullut, sen parempia kuin että "on tyhmää hommata kesämökki"
Sitten esimerkiksi mä tykkäisin matkustella. Mies ei suostu. On kuulemma typerää ja ikävää, ja on lapsuudessaan jo reissannut niin paljon ettei enää kiinnosta. (viis siitä, etten mä ole juuri koskaan päässyt matkustelemaan!)
Mä haluaisin tehdä kotiimme pientä pintaremonttia (tapetointia yms, kotimme seinät on tapetoitu josku n. 15 vuotta sitten edellisten asukkaiden toimesta...) mies sanoo taas jyrkän ein, hän vihaa remonttihommia. Ja mä en saa yksin tapetoida (ei sillä että olisi edes mitään kokemusta) mutta kun talo miehen nimissä, niin en saa "lupaa".
Suurin riidanaihe on se, että hoitovapaani loppuu ihan muutaman kuukauden päästä. On erittäin todennäköistä, etten tule saamaan töitä. Olen ehdottanut että muutettaisiin 50 km:n päähän yhteen kylään vähän lähemmäs isompaa kaupunkia JOS en saa täältä nykyisestä asuinpaikasta -tai läheltä- töitä kahden vuoden kuluessa (mielestäni mies voisi sieltä vielä käydä töissään ja mulla lyhenisi matka seuraavaan isompaan kaupunkiin, josta voisin löytää töitä) mutta tästä mies suuttuu aina, on sitä mieltä että mihkään ei muuteta. Perusteluita en saa tähänkään, väittää vaan ettei voi käydä töissä 50 km päästä. Kun kysyn, miten hän ratkaisisi sen että jos mä olisin yli 2 vuotta työttömänä eikä loppua näkyisi, mies ei vastaa mitään. Suuttuu vaan, eikä suostu puhumaan koko asiasta, kiroilee vaan tai pitää mykkäkoulua.
(niin ja noihin aiempiin, jos mietitte että "no miksi et matkusta yksin" niin mihinkäs mä lähtisin hoitovapaarahoilla tai työttömyyskorvauksella.. mies ei matkojani maksaisi)
Huoh.
Kommentit (14)
mies oli aikalailla erilainen, tuo tuollainen nykyinen ehdottomuus ja jyrkkyys on tullut vasta lapsen hankinnan jälkeen.
ap
Miksi hankit lapsia ko pösilön kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro nyt meille kuitenkin ne miehesi hyvät puoletkin, ennenkuin tyrmätään hänet täysin.
On ihan hyvä isä lapselleen.
Hyvällä tuulella ollessaan mies on rentoa, välitöntä ja mukavaa seuraa.
Tuo toisinaan kukkia.
Miehen vanhemmat ovat ihania :D
Taloudellisesti helpompaa.
ap
Kerro nyt meille kuitenkin ne miehesi hyvät puoletkin, ennenkuin tyrmätään hänet täysin.
tekemään muutoksia elämässä, et voi muuta kuin tehdä niitä yksin...
Tai hae töitä sieltä suuresta kaupungista ja kulje se matka kunnes ukko kyllästyy ja suostuu muuttamaan lähemmäs/tai jätä se heti kun saat töitä..
Ja mitä tapetointiin tulee, niin tapetoi vaan, ei se sun ukkos siitä voi sua oikeuteen vetää että sä kotis seiniä tapetoit :DD
Mun mies on juuri samanlainen, paitsi että hän lisäksi "vangitsee" minut ihan fyysisesti kotiini. En pääse minnekään, koska hän ei suostu katsomaan lapsia, aina on otettava lapset mukaan. Jos katsoo lapsia max. 1-2 h vaatii tarkan tiedon kyläpaikasta tai missä olin asioilla. Asun lisäksi pienellä paikkakunnalla, josta on pitkä matka joka puolelle, joten reissuja ei käytännössä pysty tekemään. Tunnen tukehtuvani tilanteeseen. Mies itse kyllä harrastaa ja tekee kaikenlaista. Mitähän keksisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"miehen vanhemmat ovat ihania"
heheh! kai ne olis ihania muutenkin???
toinen hyvä: taloudellisesti helpompaa.
voiko sen laittaa miehen hyviin puoliin_???
meneehän se niin, että jos en mieheni kanssa olisi, en olisi tavannut näitä ihania appivanhempia. Ja jos joskus miehestä eroaisin, tuskin olisivat enää niin "ihania" tai kanssani juuri tekemisissä..
Ja taloudellisesti helpompaa, tietysti. Onhan se hyvä puoli siinäkin mielessä, että mieheni on siis ihan työssäkäyvä, ei vaan lorvi kotona tai koita livahtaa työnteosta.
ap
"miehen vanhemmat ovat ihania"
heheh! kai ne olis ihania muutenkin???toinen hyvä: taloudellisesti helpompaa.
voiko sen laittaa miehen hyviin puoliin_???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no mutta eikö tuohon silloin kelpaisi kuka vaan jos raha ratkaisee??
Joo-o.. kelpaisi kai, paitsi että mieheni ei siis alussa ollut tällainen. Ja onhan mies siis lapseni isä!
Ja mielestäni en ole missään sanonut, että raha ratkaisisi, se oli vaan mukana miehen hyvissä puolissa, yksi niistä syistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myöskin tunnen tukehtuvani nykymenolla tähän suhteeseen. Takana jo kymmenen vuotta, yksi lapsi,jonka jälkeen sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Mies hoiti tilanteen hienosti, hoiti vauvaa, tuki, koitti ymmärtää, puhui vanhempieni ja sukulaisteni kanssa jne... Vanhempanikin hokivat minulle koko ajan, mikä ihana mies minulla onkaan, kun noin hyvin osaa asiat ottaa hoitoonsa.
Kun sitten masennukseni alkoi pikkuhiljaa parantua ja aloin itsekin tajuta jotain tästä maailmasta ja paikastani siinä, kaikki muuttui. Kun tulikin tilanne, ettei miehen enää tarvinnutkaan hoitaa aivan kaikkea, vaan olisin tarvinnut häneltä vain hieman tukea ja ymmärrystä siinä, että vaikka arjen pyörittäminen jo sujuukin suurimmalta osalta hyvin, niin takapakkiakin voi joskus tulla. Tässä kohtaa hänellä ymmärrys loppuu. Kun hänen ei enää tarvitse paapoa minua, kontrolloi hän muuten elämäämme kaikin tavoin; päättää menemisistämme, raha-asioista, kaikesta! Kuitenkin hän aina hokee minulle, että hän antaa tehdä minun aivan mitä haluan ja on lapsen kanssa kun tilanne vaatii. Kuitenkin usein minun ilmoittamani menot eivät hänelle sovikaan ja tilanne päätyy riitaan. Olen miettinyt, että eikö hän vain yksinkertaisesti kestä sitä, että alankin taas olla enemmän oma itseni ja vahvempi ihminen. Jopa vanhempani ovat huomanneet muutoksen hänessä, ennen niin miellyttävästi ja hyväkäytöksisestä miehestä on tullut töykeä, joka töksäyttää kaiken ulos, mitä sylki suuhun tuo. Silti, hän on loistava isä ja tekee todella työtä perheemme eteen, tuntuu vain, että minä itse katoan tuossa välissä johonkin =(
On ihan hyvä isä lapselleen.
Hyvällä tuulella ollessaan mies on rentoa, välitöntä ja mukavaa seuraa.
Tuo toisinaan kukkia.
Miehen vanhemmat ovat ihania :D
Taloudellisesti helpompaa.ap
Kerro nyt meille kuitenkin ne miehesi hyvät puoletkin, ennenkuin tyrmätään hänet täysin.
eikä ainakkaan sellaisia joista olisi sinulle iloa. Miehen puoliksi en laske mukavia vanhempia tai taloudellista turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottaisin teille menoa pariterapiaan. Saisi mieskin ihan ulkopuolisen tahon näkemyksen hänen tapaansa toimia.
Esim. seurakunnat järjestävät perheneuvonta-nimellä.
On turhaa kenenkään viisastella näitä "mitäs teit lapsia tuollaisen kanssa". Usein tilanne onkin niin, että ihmiset (usein miehet...) pösilöityvät vasta vuosien kuluttua, kun alkuhuuma on kadonnut jo kauan sitten. Mikä lie syynä kenelläkin: ikäkriisi, muu kriisi omassa päässään. Ja varmasti monella se, kun vaimo muuttuu itsestäänselvyydeksi, eikä tajuta, että hän voi oikeasti lähteä lätkimään ellei meno muutu.
Terapiaan siis mars!
Mun mies on juuri samanlainen, paitsi että hän lisäksi "vangitsee" minut ihan fyysisesti kotiini. En pääse minnekään, koska hän ei suostu katsomaan lapsia, aina on otettava lapset mukaan. Jos katsoo lapsia max. 1-2 h vaatii tarkan tiedon kyläpaikasta tai missä olin asioilla. Asun lisäksi pienellä paikkakunnalla, josta on pitkä matka joka puolelle, joten reissuja ei käytännössä pysty tekemään. Tunnen tukehtuvani tilanteeseen. Mies itse kyllä harrastaa ja tekee kaikenlaista. Mitähän keksisi?
Miksi hankit lapsia ko pösilön kanssa?