Vihaan anoppiani!

otat asiat niin vakavasti... ei se lapsi siihen kuole tai makeaan totu, jos joskus mummo antaa jätskiä tai pääsiäispupun. relaa :)

Hän luulee, että saa määrätä miten meillä tehdään asiat. Ja luulee saavansa päättää mitä annan lapsilleni. Esim mielestäni 11kk vanha lapsi ei tarvi omaa jäätelöä tai pääsiäisenä olessaan 9kk ei ehkä vielä olisi tarvinnut omaa suklaapupua. Ihan okei antaa maistaa asioita muttei kai sitä tarvi heti makean perään opettaa?

Onko muita joilla anoppi määrää teidänkin kodissa marssi järjestyksen?

Millainen tossukka oikein olet kun annat ulkopuolisen sotkeutua perheesi asioihin?

ei ehkä määrää,mutta on ihan vitun ärsyttävä paska tyyppi. koira on selkeesti hänelle tuhat kertaa tärkeämpi kuinj ihana 1 vuotias hyväntuulinen lapsi. välimatkaa 300km ja kun mennään kylään niin koko ajan höösää koiraansa ,ei edes 5 minuuttia jaksa antaa lapselle kunnolla aikaa.PASKA TYYPPI.

ja yrittää välillä edelleen, mutta onneksi mieskin nykyään sanoo vastaan. toki anoppia harmittaa, ettemme elä enää hänen vaikutuspiirissään ja siitä hän luonnollisesti syyttää minua. ole tiukka mutta ystävällinen, sinulla ja miehelläsi on todellakin oikeus päättää omien lastenne asioista, vaikka kohta tänne ryntää ihmisiä puolustamaan anoppien universaaleja oikeuksia, ts. anopit saa tehdä ja määrätä mitä ja miten haluaa, jos miniää tämä riepoo, on miniä tiukkis mustasukkainen nipottaja ;o) koska vain anopeilla on oikeuksia, ei miniöillä!



voimia sinulle, älä ala kynnysmatoksi.

ja olen yrittänyt sanoa hänelle etti nuorimmaisellemme tarvi antaa makeaa aina. Näen anoppiani viikossa n. 5 kertaa ja hän siis JOKA kerta tuo lapsillemme makeaa ja antaa kahvipöydässä pullaa ja keksiä. Annan itsekin tälle nuorimmaiselle esim kaurakeksiä, korppua tai pullan palan. Mutta ei kai sitä vielä tarvi opetta omille jäätelöille tai karkeille?





Minun sanani ei liikauta häntä mitenkään. Vaikka kiellän häntä antamasta lapsilleni karkkia hän ei ota sitä kuuleviin korviinsa vaan syöttää tälle pienelle lapselle fanipaloja tms. muuta TOSI makeaa.



AP

ei ehkä määrää,mutta on ihan vitun ärsyttävä paska tyyppi. koira on selkeesti hänelle tuhat kertaa tärkeämpi kuinj ihana 1 vuotias hyväntuulinen lapsi. välimatkaa 300km ja kun mennään kylään niin koko ajan höösää koiraansa ,ei edes 5 minuuttia jaksa antaa lapselle kunnolla aikaa.PASKA TYYPPI.

otat asiat niin vakavasti... ei se lapsi siihen kuole tai makeaan totu, jos joskus mummo antaa jätskiä tai pääsiäispupun. relaa :)

tämä oli niiiiiin arvattavissa. ei kai kenenkään tarvitse antaa ulkopuolisten määrätä, eihän ap:kaan varmaan mene puuttumaan anopin tekemisiin jne. en voi oikeasti käsittää, miksi oikeasti anoppien määräilyä ja puuttumista pitäisi kestää? tässä ei lienee ainoa ongelma ole makean antaminen, vaan tunnistan kyllä ap:n kuvauksesta hyvin tuon anoppityypin, joka haluaa edelleen päättää, miten poikansa kuuluu elää ja tehdä, eikä osaa kunnioittaa poikansa uutta perhettä.

sanonut hänelle näissä tilanteissa suoraan että "etkö kuullut mitä juuri sanoin?" Harva on niin törkeä että ei kommentoisi. Seuraavaksi veisin lapset pois kahvipöydästä vaikka epäreilua se heille onkin. Mutta täytyy vieraiden hitsit sentään ymmärtää että lapsilleni marssijärjestyksen määrään minä ei kukaan muu ja jos ei älytä/haluta tehdä niin kuin sanon niin sitten ei ole asiaa meille tai vaihtoehtoisesti ei ole oikeutta lapsia nähdä. Tai ottaisin lapsilta myös karkit pois suusta. Just niin monta kertaa kun tarttee.



Itse tiedän miten tärkeää olisi pitää välejä yllä mutta jos asia on kynnyskysymys sinulle niin älä alistu vaan osoita se selkeästi. Jos se ei taas ole kynnyskysymys niin voithan yrittää keskustella kauniisti ja sitten katsoa loppua läpi sormien.



Todella ärsyttäviä tollaset anopit/muut vieraat

ja olen yrittänyt sanoa hänelle etti nuorimmaisellemme tarvi antaa makeaa aina. Näen anoppiani viikossa n. 5 kertaa ja hän siis JOKA kerta tuo lapsillemme makeaa ja antaa kahvipöydässä pullaa ja keksiä. Annan itsekin tälle nuorimmaiselle esim kaurakeksiä, korppua tai pullan palan. Mutta ei kai sitä vielä tarvi opetta omille jäätelöille tai karkeille? Minun sanani ei liikauta häntä mitenkään. Vaikka kiellän häntä antamasta lapsilleni karkkia hän ei ota sitä kuuleviin korviinsa vaan syöttää tälle pienelle lapselle fanipaloja tms. muuta TOSI makeaa. AP

sinun täytyy sanoa niin tiukasti, että viesti menee perille. tai laittaa mies asialle. sanot vaikka, että eihän tänne voi tulla kylään, kun et selvästikään usko mitä lasten oma äiti sanoo.

otat asiat niin vakavasti... ei se lapsi siihen kuole tai makeaan totu, jos joskus mummo antaa jätskiä tai pääsiäispupun. relaa :)

tämä oli niiiiiin arvattavissa. ei kai kenenkään tarvitse antaa ulkopuolisten määrätä, eihän ap:kaan varmaan mene puuttumaan anopin tekemisiin jne. en voi oikeasti käsittää, miksi oikeasti anoppien määräilyä ja puuttumista pitäisi kestää? tässä ei lienee ainoa ongelma ole makean antaminen, vaan tunnistan kyllä ap:n kuvauksesta hyvin tuon anoppityypin, joka haluaa edelleen päättää, miten poikansa kuuluu elää ja tehdä, eikä osaa kunnioittaa poikansa uutta perhettä.

Tämä on NIIN totta. Hän tekee paljon asioita minun selkäni takana. Soittaa miehelleni ja ilmoittaa hänelle mitä pitää tehdä. Eräs päivä mieheni tuli kotiin kesäkukkien kanssa ja sanoi että nämä ovat hänen äidiltaan. Mieheni siis oli maksanut ne anoppi vaan oli valinnut. Itse olen puutarhaihminen ja olisin ehkä halunnut itse valita kesäkukkamme. Jos sanon sanankin ikkunaverhojen, mattojen tai vaikka taulujen ostosta hän sanoo siihen "voi minulla on kaapissa älä missään nimessä osta" En ehkä halua hänen vanhoja verhojaan tai mattoja.

Vihaan Hello Kitty vaatteita enkä erityisemmin ole ostanut niitä lapsillemme. Kyseinen anoppi ostaa AINA hello kittyä tyttärillemme. ja tokaisee vaan "hehee toin taas hello kittya"

terv AP

heittäisin kyseiset hello kitty paidat sitten roskiin anopin nenän edessä ja sanoisin että meillä ei tällaisia käytetä.



tai sitten laittaisin tyynesti vaan johonkin kaapin hyllylle ja sitten aikanaan pois. Ilman että niitä kertaakaan käytettäisiin.



Samoin vanhoista matoista jne sanoisin että "ei kiitos" ja jos mies ne meille kiikuttaisi niin heittäisin itse sitten roskiin tai veisin takaisin anopille ja sanoisin että "sun vanhoja romujasi tuli vahingossa meille, tässä takaisin."



Tosin anoppisi voi loukkaantua mutta jos ei viesti mene kauniisti sanottuna perille niin mikä sitten auttaa?



Älä ole yli käveltävissä.

sillä mieheni suku on TOSI läheisiä kaikkien kanssa. Anoppi asuu n. 2km päässä ja näemme häntä siis päivittäin. Mieheni on sanonut minulle että älä välitä hän nyt vaan on tuollainen, mutta osaa kyllä puollustaa minua jos tarve vaatii. En halua menettää välejä häneen kokonaan mutta jotenkin pitäisi saada hänet tajuamaan että me elämme omaa elämää hän omaansa.

unohdin mainita..



AP

Taas oltiin viikonloppu anopilla ja jatkuvasti yritti kävellä mun yli! Nyt teinkin selväksi miehelleni että enää en katsele tuota käytöstä yhtään. Seuraavaksi sanon jo rumasti, kun mies ei ole saanut aikaiseksi sanoa.



Ikinä ei ole tehnyt mieli lyödä ketään niin paljon kuin anoppia viikonloppuna!!!!



Kaiken minkä lapseltani kiellän (hyvällä syyllä! Huom!) niin hänen on pakko heti mennä ja tehdä niin kuin kiellettiin ja sitten hymyilee vittumaisesti mulle! Tänään aamusta otin heti asenteen, että nyt riittää ja taisi anoppikin huomata, että nyt on ampunut yli ja pahasti! Sen verran vittumainen olin takaisin.



Ei siitä auta kuin olla itse tiukkana ja pitää päätöksestään kiinni! Minä olen mun lapseni äiti. Anoppi on VAIN mummu ja tämän aion tästedes tehdä selväksi myös sille noita-akalle!

poikani kansssa. Tyttöjä on kolme kappaletta, eikä ne puutu mitä annan lapsille. J a vävythän ei puuutu tuollaisiiin asioihin.

Yrittävätköhän he saada lasten huomion kun sallivat kaiken minkä vanhemmat kieltää? Itselläni on onneksi ihan ok anoppi.

En tarkoita siis ilkeästi vaan esim. jos tuputtaa vanhoja verhoja tai mattoja, niin päättäväisesti vaan, että ei kiitos, haluan valita itselleni mieleiset omaan kotiini.



Tuo kukkajuttu kyllä oli niin miehesi moka. Tottakai häneltä pitää löytyä selkärankaa sanoa, että vaimo valitsee kukat hänen kanssaan eikä äiti. Nyt mies pikapikaa puhutteluun. Tuossa mies antoi äitinsä kävellä sinun ylitsesi.



Meillä on kanssa sellainen puuttuva anoppi niin hyvässä kuin pahassa mutta on vuosien varrella oppinut soittamaan ja kysymään, huolinko jotain, mitä on meitä varten ostanut, ja sitä arvostan todella. Tiedän, että ei varmaan ole ollut helppoa, kun on tottunut poikansa asuntoa esim. sisustella ja jääkaappia täyttää.



Noista Hello Kitty -vaatteista ei kannata keuhkota. Ostaa varmaan ihan tahallaan, kun huomaa, että osuu ja uppoaa. Kohta lapsi muutenkin valitsee itse vaatteensa. Anna ostaa ja laita tosiaan vaikka kirpparille, jos lapsi suostuu (tai on niin pieni, että sinä päätät) ja sano vielä esim. kerran, että olipas kivaa, kun ostit mutta juuri nämä Hello Kitty -vaatteet eivät ole mieleisiäni ja voisit ehkä antaa ne jollekulle toiselle lapselle tai palauttaa kauppaan. Jos ei suostu, ota vastaan ja laita siis kirppikselle, äläkä enää kommentoi tai ylipäätään reagoi mitenkään.



Lähtisin siitä, että puhut miehesi kanssa, mitkä asiat kestät ihan yleisen sovun vuoksi ja mitkä asiat on teidän juttuja, joiden yli anoppi ei kävele kummankaan hyväksynnällä. Sitten pikku hiljaa kouluttamaan anoppia. Tajuaa varmasti asiat paremmin, jos mies ne sanoo, esim. nuo Hello Kitty -vaatteet. Ei ole meidän mieleen, ja jo anoppi voisi hämmästyä. Niin kauan kuin luulee voivansa kävellä sinun ylitsesi, tekee sitä, mutta jos joutuukin kävelemään poikansa yli, voi kynnys olla korkeampi.

Myönnän että mieheni on tottunut siihen että hänen äitinsä hoiti mieheni asiat ennen minua ja mieheni antaa näin tehdä edelleen joskus. Mutta tämä anoppi osaa olla sellainen ettei hän anna paljon vaihtoehtoja. Mieheni on kyllä monesti sanonut äidilleen että eiköhän tuo ole meidän asia ei sinun, hän ei ymmärrä miksi asia olisi näin vaan luulee voivansa olla mukana esim valitsemassa meille huonekaluja. Hän ei pahemmin lupia kysele.. Nykyään emme kyllä enää kerro hänelle jos teemme jotain isompia investointeja ettei hän saa sanottua omaa sanaansa..

Myönnän että mieheni on tottunut siihen että hänen äitinsä hoiti mieheni asiat ennen minua ja mieheni antaa näin tehdä edelleen joskus. Mutta tämä anoppi osaa olla sellainen ettei hän anna paljon vaihtoehtoja. Mieheni on kyllä monesti sanonut äidilleen että eiköhän tuo ole meidän asia ei sinun, hän ei ymmärrä miksi asia olisi näin vaan luulee voivansa olla mukana esim valitsemassa meille huonekaluja. Hän ei pahemmin lupia kysele.. Nykyään emme kyllä enää kerro hänelle jos teemme jotain isompia investointeja ettei hän saa sanottua omaa sanaansa..

äitinsä kanssa, ei sinun. Jos sinä lähden asiasta huomauttelemaan, saat vain nykyisen anopin sijaan marttyyri-anopin, joka saa pahimmassa tapauksessa miehesikin puolelleen.