Miten äitiystäväsi

mutta tietävät kantani ja minä heidän.

Eräs äiti sanoi minulle, että alle kolme vuotiasta ei missään nimessä saa laittaa hoitoon.



Itselläni oli tuolloin mies juuri kuollut, asian vuoksi ihan pihalla, hain apua ja ainut apu mitä tarjoittiin oli, että lapsi voisi päästä hoitoon.



Tperä tapa hoitaa asioita, mutta silloin tuntui, että mikä vain apu tulisi tarpeeseen.

Joskus se harmittaa, mutta eipä tarvitse ainakaan riidellä toisten elämän ratkaisuistakaan. Lasten myötä (kun he joskus saavat) mun kai pitäisi alkaa sanella ystävieni elämää? :)

jokainen perhe tekee omalla tavallaan samalla kun puhun omista ja meidän perhettä koskevista ratkaisuista.

Sinänsä olen siis jäävi vastaamaan. Mutta olen sanonut etten itse tahdo laittaa kovin pientä lasta hoitoon, ja jos tilanne sallii hoidan lapset kolmevuotiaaksi asti kotona. Ymmärrän kuitenkin erilaiset tilanteet ja erilaisten ihmisten ratkaisut. Tuskin ovat ottaneet minun omaa perhettäni koskevista ajatuksistani itseensä.



Tai mistä minä tiedän, olin itse joskus suruissani kun äitiystäväni vouhkasi kovasti imetyksen tärkeydestä. Olisin kovasti itse halunnut imettää, mutta se ei onnistunut. En siis loukkaantunut sinänsä, mutta surin.

kannattaisi ensin elää vähän aikaa minun saappaissani ja tulla vasta sitten puhumaan. Jouduin laittamaan alle vuotiaan hoitoon. Kipeä päätös, enkä tosiaan tarvinnut enää puukotusta päälle.

jotka rupeavat arvostelemaan elämääni ja ratkaisujani. Onnekseni kaikki äiti- ja muut ystäväni ovat myötäeläviä ja kannustavia ihmisiä.

Jos alkaa jankkaamaan niin ärsyynnyn. Mutta minä siis teen itse perhettäni koskevat päätökset enkä yritä vaikuttaa muiden päätöksiin.