Naiset jotka haluavat asua omassa kodissa

Olen seurustellut muutaman miehen kanssa avioeroni jälkeen, mutta en ole suostunut muuttamaan yhteen miesten toivomuksista huolimatta. Ollaan oltu viikonloput vuorotellen toistemme luona. Näin toimin senkin jälkeen, kun lapset muuttivat pois kotoa.

En halua asua toisen aikuisen kanssa, se on jo nähty. Miehet tietysti haluaisivat ilmaisen piian, mutta ei ole mun juttu.

Sama juttu, olen asunut lapseni kanssa 10 vuotta kahdestaan. En halua muuttaa kenenkään miehen kanssa yhteen, yksin on niin helppoa: vähemmän kotitöitä, ei kompromisseja, hiljaiset yöt (vrt.kuorsaava kumppani), ei riitoja. Mielenrauha. Kukaan ei ihmettele tai kummeksu asiaa mutta miesten suhteen on ollut haastavaa sillä jokainen treffikumppani on ehdottomasti halunnut muuttaa yhteen (kysyn asiaa ihan aluksi ja kerron oman näkökulmani). Seurustelin pidempäänkin kerran mutta suhde kaatui, yhtenä syyynä se etten halunnut yhteenmuuttoa (kerroin tämän jo alussa mutta ilmeisesti mies luuli että muutan mieleni).

On ihan ok olla haluamatta muuttaa yhteen mutta samanhenkisen kumppanin löytämisessä voi kestää (tai ei; voi olla että vedän puoleeni näitä heti yhteen-miehiä). Hienoa että uskallat elää omannäköistä elämää, ap!

Jos alkaisin parisuhteeseen, niin ilman muuta omat kodit molemmilla olisi ehto.

Olen tottunut omaan rauhaan, omaan tilaan ja itsenäiseen päätöksentekoon. 

Edellyttäisin mieheltä kypsyyttä kyetä asua omillaan ja hoitaa taloutensa itse. Myös sitä että minun talouteeni ei seota. En ole ollut parisuhteessa vuosiin juuri koska sellaista miestä on vaikea löytää, ja vielä kun pitäisi muiltakin osin olla sopiva. Siispä jatkan omillani, jos ihme tapahtuu niin tapahtuu. Ihmeisiin en tosin usko.