Miten toimia työntekijän kanssa joka myrkyttää henkisesti ympäristöään?

Miten tuntuu, että tuo hoitoala on täynnä noita sekopäitä? Aivan käsittämätöntä.

Yleisesti ottaen johdon pitäisi pitää huolta siitä, että ilmapiiri on hyvä tai vähintään ok. Eipä tuollaista ihmistä saa muuttamaan tapojaan jos huomauttaa itse. Pahimmassa tapauksessa ottaa tosiaan silmätikuksi.

En pysty lukemaan aloitusta. Ap on myrkyllinen.

Näitä löytyy kaikilta aloilta ja he eivät näe itsessään mitään ongelmaa. Jos nostat pöydälle käytöksen missään yhteydessä he tekevät itsestään uhrin ja saat syytteen kiusaamisesta ym.

Tuollaisen kanssa on kyllä pirun raskasta tehdä töitä taikka olla vain kaveri! Omakin elämä häiriintyy kun joutuu miettiä että mitenkä taas jaksaa olla varpaillaan ettei vaan joku ärsyyntyisi enempää!

Ulos firmasta tai paikasta. Vai joku yksityinen terapeutti. Ala voi olla liian raskas hänelle tai stressaava aikataulu. Ei asiakkaita saisi kohdella huonosti, osa saa elinikäisen trauman ja pelon. Pomon pitäisi hoitaa asia, ettei hyökkäile ainakaan asiakkaiden päälle ja teidän pitäisi puuttua siihen heti. Jos huutaa työntekijöille, ehkä pitäisi ottaa tapa jolla asia selviää puhuen tai sanoa että nyt riittää. Joissakin ongelmissa voi ymmärtää ja keksiä ratkaisuja, huono parisuhde ei varmaan toimi kaikille.

Vielä. Sanon että kenelle tahansa voisi tulla huutoa /hätähuutoa jos kuormitusta on liikaa ja burnout melkein, väsymys. Eri alalla sitä ei ehkä tule, tuossa mittakaavassa ja jos hän saa lepoa. Verensokeri vaikuttaa myös jne. Osalle ei sovi ehkä mikään ala.

Ainut mihin silleen voi vaikuttaa, on oma suhtautuminen. Toki tuo on väärin että asiakkaille ja muille läsnäolijoille purkaa pahaa oloaan, mutta jos hän ei tajua tekevänsä väärin niin ei hän käytöstään voi korjata. Eli huomauttaminenkin voi olla kohdillaan, mutta toki se on vähän vaikeaa ja epämiellyttävää, ja tuskin menee valmiiks vihaiselle perille... Mutta pääasiassa lähtisin työstään sitä omaa suhtautumista ja tätä kautta omaa jaksamista ja hyvinvointia. Voi olla haastavaa, mutta jos tuon kanssa opettelee, niin tästä taidosta voi olla hyötyä jatkossa muissakin tilanteissa. Jos hän raivoaa, niin voi olla aivan läsnä, kuunnella, aistia ja ihmetellä miten joku voikin noin ilmentää itseään. Antaa sen ikään kuin tapahtua vaan, tuntea se, ja kun se on ohi, ei anna asialle ajatuksia. Vaikea selittää, mutta tuollaisesta sitä negatiivista energiaa jää helposti kantamaan sisällään, jos joutuu ikään kuin ottamaan sen vastaan. Kun sen vaan hyväksyy, observoi sen hetken ja antaa tuntemusten kulkeutua kehon läpi siinä hetkessä, niin sen tilanteen jälkeen oma fiilis voi palautua ennalleen.

Esihenkilöiden asia on puuttua tällaiseen käytökseen ja ohjata tarvittaessa työterveyteen, psykologille. Eli siitä pitää puhua ensin johdon kanssa. 

Jos on esim. pienempi firma, työyhteisö kyseessä ei oikein voi mitään tehdä. Räjähtelevät tyypit käyvät vaan enemmän silmille jos saavat tietää kuka on valituksen tehnyt. Tee siinä sitten jatkossa yhdessä töitä!

Löytyisikö vielä kokemuksia vastaavasta? ap

Miksi näille kpälleröille ei voi laittaa rajoja? Sanomalla että hei, ok ymmärrän että elämäsi on k u s t a ja p a s k a a, mutta millä oikeutuksella sinä hierot sitä meidän muiden naamalle?

Paras ehdotus toimia on kommentti 7, suosittelen opettelemaan jos ei ole itsellään riittävästi karismaa ottaa yhteen työkaverin kanssa. Toki nämä on niin velmuja, että jättävät sinut rauhaan ja puhuvat sinulle ystävällisesti sen jälkeen ja 'ulkkuilevat sitten muille.

Helpoin tapa on vaihtaa työpaikkaa.

Kaikki nämä aloitukset työpaikan ilmapiiristä ja ongelmista ovat sellaisia, että ainoa ohje on: nämä asiat selvitetään työpaikalla tai työoikeudessa.

Kyllä! Olen törmännyt tällaiseen ja nimenomaan hoitoalalla. En olisi ikinä uskonut, että joku voisi sabotoida työsuoritteitani asiakkaita vaarantaen!

Vaisto sanoi kyllä jo viikon jälkeen, että tästä on lähdettävä, mutta katselin kuitenkin liian pitkään sitä aivan uskomatonta toimintaa. Täysin häiriintynyt ihminen, joka varmasti sai kuin saikin minut näyttämään tarinan kannalta. En tiedä, lähdin enkä ole taakseni vilkuillut eikä ainakaan ole tarvinnut sitä päätöstä katua.