Lue keskustelun säännöt.
Miten meidän 3v voi olla niin pyöreä, kun muut ovat hoikkia?
02.08.2010 |
Pituutta neidillä 92.5cm ja painoa 15.5kg. Minä olen hoikka (168/58), samoin isänsä. Kaksi isompaa lasta menevät painossa miinuskäyrällä. 3v ei saa sen ihmeempiä herkkuja kuin muukaan perhe, syömme perusterveellisesti. Tyttö on liikkuvainen, joten siitä pyöreys ei johdu. Terkkari jo vihjaili että pitäisi makeat välipalat jättää väliin, enkä haluaisi että tytöstä tulee mitään lihavaa, mutta toisaalta tuntuu älyttömältä alkaa rajoittaa tuon ikäisen syömisiä. Kun kyse ei todellakaan ole siitä että perus ruokavaliossa olisi mitään pahasti pielessä. Liikuntaa harrastaa koko perhe.
Kommentit (9)
täytyisi pitää, mutta ei vaan anna syödä montaa lautasellista... Vatsalaukkuhan venyy ja tottuu sitten niihin isoihin annoskokoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä jos teillä on ylipainoisia perheessä, väistämättä ne huonot ruokatottumukset ovat koko ajan mukana, vaikka ette itse huomaisi sitä.
Eli jos kotiruoka on rasvaista ja suolaista, välipalalla on karjalanpiirakkaa ruisleivän sijaan, niin kyllä se voi vähitellen alkaa näkyä lapsessa, jos epäterveellinen kotiruoka jokapäiväistä.
Kommentit annoskoosta ym. tuntuvat typeriltä, koska meillä syötiin tänään taas kerran mitättömiä määriä sitä ruokaa. Esim. päivällisellä puolikas pienestä perunasta, neljäsosa tomaatista, 2 viipaletta kurkkua ja 4 pientä kanasuikaletta 7% ruokakermakastikkeessa (jota itsessään oli pojan lautasella ehkä 1rkl). Poika ei siis syö älyttömiä määriä, ainoastaan kasvukausina menisi loputtomasti ruokaa ja silloinkin minä tarjoan yleensä vain vihanneksia mahantäytteeksi. Karkkipäivää ei ole meilläkään, limua ym. juodaan harvoin ja jos kyläillään jossain, minä pistän aina stopin herkuttelulle ajoissa (esim. 1 viipale pullaa ja 1 keksi).
2 lasta kulkenut painotarkkailussa alipainon takia. 2 ylipainon.
Samalla sapuskalla ovat ja samanlainen kasvatus.
Ei ole rasvaista ruokaa ja karjalanpiirakoita yms. Vaan samat sapuskat kaikille. paljon salatteja ja vihanneksi.
Tilanne oli sama minulla ja siskollanikin. Siskoni aina lapsena alipainoinen, minä lihava.
Kun ikää on tullut ja pituuskasvu kiihtynyt, on selvinnyt syykin, miksi joku lapsi on lapsena pullukka ja miksi joku toinen laiha.
Minä ja pullukat lapseni ovat pyrähtäneet kasvuiässä pituutta rutkasti ja meistä on tullut hoikkia pituuskasvun loputtua. Eli tavaraa oli kertynyt varalle pituuspyrähdystä varten, koska geeneissämme luki, että pitkiä ihmisiä, vararavintoa tarvitsee.
Siskoni ja laihat lapseni eivät taas kasvaneetkaan niin pitkiksi. Ovat hentorakenteisia ja lyhyempiä ja edelleen hoikkia. Heidän geenistössään luki, että vararavintoa ei tarvita niin paljoa, koska pituutta ei tule ja rakenne hento.
Olemme siis kaikki normaalipainoisia tällä hetkellä, vaikka lapsena oli suurta vaihtelua painoissa.
Ehkä jos teillä on ylipainoisia perheessä, väistämättä ne huonot ruokatottumukset ovat koko ajan mukana, vaikka ette itse huomaisi sitä.
Eli jos kotiruoka on rasvaista ja suolaista, välipalalla on karjalanpiirakkaa ruisleivän sijaan, niin kyllä se voi vähitellen alkaa näkyä lapsessa, jos epäterveellinen kotiruoka jokapäiväistä.
Tosin nuo karjalanpiirakat nyt oli sikäli huono esimerkki, että ei meillä niitä syödä edes viikoittain, oli vain piknikillä mukana kun kaupan kautta mentiin ja niitä on helppo syödä ilman (helposti pilaantuvia) päällisiä, toisin kuin esim. ruisleipää (jota meillä kotona leipänä syödään). Minusta meidän ruoat on normaalia, ei erityisen epäterveellistä kotiruokaa (toki saatan olla sille sokeakin), aika samanlaista kuin tutuilla olen nähnyt. Kermana käytetään 7-prossaista tai laihempaa ruokakermaa, suolaa hyvin vähän (mies aina lisää omaan annokseensa), keittoja, perunaa, täysjyväpastaa, kastikkeissa usein lihan lisänä kasviksia (ainakin jos itse laitan), eineksiä harvoin. Minun (163/69) ja miehen lievä ylipaino on hankittu ihan muuta kuin arkiruokaa syömällä :) :/
En sano tätä mitenkään karvat pystyssä puolustellakseni, vaan ihmettelyä jatkaakseni, miten suht samoilla eväillä voi niin erikokoisia ihmisiä kasvaa. Musta meidän himpun pyöreä kolmevee on ihan sievä ja sopusuhtainen, terveen näköinen ja oloinen muutenkin, eikä ole ikinä kritiikkiä saanut painostaan, eli en tosiaankaan mitenkään paniikissa ole :) Mietityttää vaan vähän, miten sitten tulevassa elämässä.
t. 1-vastaaja (ei ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli pituuden ja painon suhde taitaa hiukan heittää.
http://www.sairaslapsi.com/frame.cfm/cms/id=631/sprog=4/grp=9/menu=1/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole kyllä ollenkaan ylipainoisen näköinen..
Plus kakkosella taisi olla painossa, pituus nollakäyrällä. Meillä ei kyllä terkkari edes vihjaillut mistään ruokavaliojutuista eikä muutenkaan kommentoinut kuin että hyvin on kasvanut.
Me molemmat vanhemmat ollaan pyöreähköjä, ei mitään yliläskejä, mutta hiukan ylipainoisia kyllä. Itse olen ollut aina, mies oli lapsena hoikka.
Lapsi syö kuitemkin oikein terveellisesti (olen kiinnittänyt siihen erityistä huomiota just omien ylipainokokemusten takia). Paljon kasvista, hyvää kotiruokaa, ei sokerisia välipaloja. Kaks pillimehua viikossa (saunan jälkeen), herkkuja saa juhlissa (ehkä max kerran kuussa), meillä ei ole karkkipäivää (eikä siis jokapäiväistä herkutteluakaan), hampurilaisilla käydään n. kerran kahdessa kuussa. Kävellään paljon; pikkusisko matkustaa rattaissa, joten 3v kävelee aina puistoon/päiväkotiin ja takaisin, vähintään pari km päivässä; leikkipuistossa touhuaa, kiipeilee, juoksee, kotona pomppii ja tanssii usein.
En muuta syytä pyöreydelle keksi kuin että tytölle normiruoka maistuu ehkä keskivertotaaperoa paremmin: syö aina lautasen tyhjäksi ja tarhassa pyytää kuulemma usein lisääkin, siinä missä monet samanikäiset lähinnä närppii. Näin on ollut aina, koskaan ei ole tarvinnut huijata tai maanitella syömään. Kerran kävi kylässä tytön samanikäinen serkkupoika, joka söi puolikkaan perunan ja n. ruokalusikallisen lohta, meidän neiti ainakin tupla-annoksen ja salaatit päälle.
Oltiin muuten yks päivä piknikillä tytön samanikäisen kaverin kanssa. Kaveri oli tuonut kotoaan evääksi kaksi suklaavanukasta (toinen oli tarkoitettu meidän tytölle), banaanin ja pussillisen karkkia. Meillä oli karjalanpiirakoita, viinirypäleitä ja mansikoita. Tuo toinen tyttö oli ihan superhoikka ja pitkäjäseninen. Kun hän ei jaksanut syödä omasta vanukkaastaan kuin n. puolet, meidän persjalkanen maatalonemäntä söi omansa lisäksi avuliaasti siitä loput :D Banaanistaan se toinen tyttö söi puolikkaan, karkkeja jaksoi syödä muutaman; omani kohdalla pistin rajan viiteen karkkiin, vaikka olisi niitä varmasti uponnut vaikka koko pussi. Ja ne meidän omat eväät maistuivat myös.
Ehkä mahalaukun tilavuus on avainsana, tai se kuuluisa sweet tooth: toisille maistuu. Tai sitten olen jo mennyt pahasti metsään ruokakasvatuksen suhteen. Mutta hankala tässä on nähdä, mitä voisin tehdä toisin - en tosiaankaan halua esim. asioikseni pienentää kasvavan lapsen ateriakokoa, kun ruoka kuitenkin on terveellistä ja hyvää. Vai mitä mieltä olette?