Sotainvalidi sanoo olevansa tyytyväinen elämäänsä, ei valittamista. Miksi suuret ikäluokat sitten valittavat senkin edestä?

Juttu tänään Hesarissa, jossa oli haastateltu kaksi kertaa haavoittunutta 98-vuotiasta veteraania. Mies asuu Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa. Sodan jälkeen painettiin duunia ja haavoittumisia ei ehtinyt muistella. Lopuksi mies toteaa, että: ”Ei minulla paljon haaveita ollut, mutta kohtalaisen hyvin on mennyt kuitenkin. Tämä Oulunkylän kuntoutuskeskuskin on oikein hyvä paikka. Kyllä minä olen enemmän kuin tyytyväinen elämääni.”

Siinä taas yksi esimerkki siitä, miten tuo sukupolvi on tyytyväinen vähään eikä valita ja vikise joka paikassa, toisin kuin lapsensa, jotka ovat suuria ikäluokkia. Sieltä sitä ei muuta tulekaan kuin kitinää ja pullistelua miten on tehty sitä ja tätä. Ottakaas mallia tuosta vaarista ja olkaa tyytyväisiä sitä mitä teillä on ja on ollut. Jatkuva nousukausi ja duunia kaikille, rauhan aika ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentuminen. Ei pitäisi olla valittamista.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009247275.html