Ystävyyssuhteesta paha mieli

Sanoisin ihan suoraan tuon millä laitoit viestiin ja poistuisin ryhmästä.

Ethän tiedä mistään draamasta, jos liukenet. Usein se, joka joutuu ulkopuolelle eniten juuri pelkää sitä, että mitä ne nyt ajattelee, jos pistänkin hanttiin epäreilulle kohtelulle, tai vaadin selitystä tms. Että aiheutan draamaa. Älä ajattele niin, ota selkoa mistä käytös johtuu ja jos siihen ei tule muutosta, lopeta yhteydenpito. Nyt olet vain se joka sysitään sinne tänne ja sinä ajattelet, että voi voi jos ne nyt pahastuu. Sorry, tarkoitus on olla kannustava, olen itsekin ollut tuollaisessa tilanteessa ja roikuin pitkään, kun ajattelin, etten  uskalla pitää puoliani. 

Hiljalleen vähentelet aktiivista viestittelyä ja muuta elämää tilalle. Saa etäisyyttä ja sitten on vahva jättämään tuollaiset ystävät omaan arvoonsa. Kaikkia ystävyyssuhteita ei tarvitse ylläpitää koko elämää, me kaikki muututaan matkan varrella ja jos ystävyys alkaa tuottamaan pahaaoloa, niin silloin vaan rohkeasti tekemään muutosta.

Ämmät :(

Hanki uusia ystäviä ja oma bestis.

Niinpä. Laita ryhmään viesti:

Minusta tuntuu, että olen enemmän kolms pyörä teidän ystävyydessä. Tuntuu, että haluatte tahallaan vähätellä ja haukkua minua. Siksi saan nykyään tämän ryhmän viesteistä vain pahaa mieltä. Kiitos kaikista hyvistä hetkistä ja moikataan, kun tavataan.

Sitten poistut ryhmästä ja halutessasi blokkaa nuo "kaverit".

Yllättävän paljon vapauttavmpaa puhua se miltä tuntuu, kuin vaan hävitä hiljaa. Olen itse kokeillut molempia. Häviämisestä jäi asiat pitkän aikaa vellomaan.

Vähentäisin ryhmässä viestittelyä pikkuhiljaa, vastailisin mitäänsanomattomia ja jättäisin senkin vähitellen olemattomiin. Tapaamiset eivät sopisi, kun sull aina olisi jotain muuta menoa juuri silloin. Muutama kuukausi näin ja olet pudonnut tuosta kolmikosta pois. Joskus käy näin. Kolmen ystävyys on aina vähän vaikea paikka.

Naiset nyt vaan ikääntyessä saattaa muuttua aika katkeraksikin lähimpiä ystäviä kohtaan, läheiselle se uskalletaan näyttää. Meissä asustaa sisällä kateus jostain ihan olemattomastakin saatetaan olla kateellisia, se saa sitten kummallista tunnelmaa aikaiseksi ja alkaa etsiä vikaa itsestä. Kunnes jossain vaiheessa ymmärtää ettei osaa tehdä enää mitään oikein. 

t. kokemusta on

Tuli tästä mieleen kun itsellänikin on tuollainen kolmen pitkä "ystävyys" niin yksi on käyttäytynyt aina vähän, miten sanoisin, omistushaluisesti, narsistisesti.

Nyt viimeksi hän oli soittanut tälle kolmannelle ystävällemme sattumalta samana päivänä kun olin minäkin ollut tähän yhteydessä. Sitten soitti minulle erittäin kiusallisen puhelun ja yritti sanoittaa tuon minun ja ystäväni välisen puhelun kokonaan minulle itselleni! Oli siis tarkkaan tältä ilmeisen pahaa-aavistamattomalta udellut mitä olimme keskustelleet yms ja nyt sitten päätti raportoida tuon minulle ihan kuin itse en olisi ollut asianosaisena lainkaan.

Todella hämmentävä kokemus.

Sinun ei tarvitse selittää mitään jos et halua. Jos haluat, ilmoitat (pian entisille) ystävillesi samat asiat jotka kirjoitit tälle palstalle. Älä takerru. Ystävyydet eivät ole ikuisia. Sen kuin vain poistat itsesi ryhmästä. Pian huomaat että pärjäät paremmin ilman heitä. Been there, done that.

Ihmiset muuttuu vuosien saatossa ja joskus vaan huomaa,ettei enää ole mitään yhteistä,vaikka nuorempana olis ollutkin....itse en jaksaisi 'ystävien' taholta tuommoista käytöstä,vaan jos kysyisivät,miksi liukenin,vastaisin rehellisesti,että ei tunnu enää olevan mitään yhteistä...Ei kenenkään tarvitse sietää aikuisten ihmisten osalta mitään perseilyä,ystävyyssuhteen pitää perustua iloon,mukavaan yhdessäoloon :)

Vierailija kirjoitti:

Tuli tästä mieleen kun itsellänikin on tuollainen kolmen pitkä "ystävyys" niin yksi on käyttäytynyt aina vähän, miten sanoisin, omistushaluisesti, narsistisesti.

Nyt viimeksi hän oli soittanut tälle kolmannelle ystävällemme sattumalta samana päivänä kun olin minäkin ollut tähän yhteydessä. Sitten soitti minulle erittäin kiusallisen puhelun ja yritti sanoittaa tuon minun ja ystäväni välisen puhelun kokonaan minulle itselleni! Oli siis tarkkaan tältä ilmeisen pahaa-aavistamattomalta udellut mitä olimme keskustelleet yms ja nyt sitten päätti raportoida tuon minulle ihan kuin itse en olisi ollut asianosaisena lainkaan.

Todella hämmentävä kokemus.

Haluatko sinäkään jäädä tällaiseen ystävyyteen?

Minkälaisia ihmisiä ihmiset pitää ystävinä?

Tuo on mulle uutta. Mä oon varmaan itse pudottanut ystävistä pois haukkuvat, vähättelevät ja epäystävälliset jo ennen kuin meistä on tullut ystäviä.

Hohhoijaa, pistä ryhmä äänettömälle, ja vastaile harvoin ja vähennätte niitäkin. Olet kai aikuinen? Et voi alistua kiusattavaksi.

Jos on tapahtunut loukkaavaa haukkumista tms. niin sen jälkeen voi poistua ryhmästä. Poistaa koko ryhmän. Sitä ei saa takaisin, joten ole varma siitä mitä teet. Voit odottaa seuraavaa haukkumista ja poistua sen jälkeen tai ajatella edellisiä ja poistua heti.

Mitään selityksiä ei tarvitse antaa. Kertomasi haukkumiset riittää selitykseksi, minkä ystävät voivat ymmärtää ihan itse.

Jos haluat, voit kertoa mistä on kyse. Kerro kummallekin erikseen, niin heistä molempi saa vastata sinulle omien ajatustensa mukaisesti. Tai kerro vain toiselle, jos tulet toisen kanssa paremmin toimeen. Kerro, että sinä olet kokenut surua siitä, että sinua on haukuttu ja vähätelty ja vaikka ystäväsi mielestä se olisi ylireagointia, niin sinä olet todella kokenut surua ja miettinyt asioita jo pitkään ja et halua enää olla ryhmässä. Kiitä yhteisestä ajasta ja sano hei hei.

(Ehkä joskus tulevaisuudessa voitte jutella tai ette jos et halua. Kuinka suuria loukkaukset ovat vaikuttaa siihen. Tarvitsetko ystäviäsi vai löytäisitkö parempaa tekemistä ja ihmisiä muualta. Yhteyttä ei vältämättä tarvitse enää ikinä pitää. Jos ystäväsi yrittävät vetää sinut pian takaisin ja menisit, niin sinun loukkaamisellasi ei olisi mitään merkitystä.)

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Laita ryhmään viesti:

Minusta tuntuu, että olen enemmän kolms pyörä teidän ystävyydessä. Tuntuu, että haluatte tahallaan vähätellä ja haukkua minua. Siksi saan nykyään tämän ryhmän viesteistä vain pahaa mieltä. Kiitos kaikista hyvistä hetkistä ja moikataan, kun tavataan.

Sitten poistut ryhmästä ja halutessasi blokkaa nuo "kaverit".

Yllättävän paljon vapauttavmpaa puhua se miltä tuntuu, kuin vaan hävitä hiljaa. Olen itse kokeillut molempia. Häviämisestä jäi asiat pitkän aikaa vellomaan.

Tää on selvä, avoin ja ehkä aluksi vaikeimmalta tuntuva, mutta paras tapa. Sano suoraan. Ihmiset saa tietää mistä on kyse ja hölmömmätkin voivat oppia jotain. Itse ei joudu pohtimaan asiaa, kun on ollut rehellinen.

Olen itse sellainen, etten tuollaisille ihmisille haluaisi avautua vähääkään tuntemuksistani. En kertoa surustani jne. Se sentään minulla vielä olisi, että ihmetelköön! Mutta yhdellä napin painalluksella eroaisin ryhmästä, kun tätä on jatkunut näinkin pitkään. Menisin elämässäni eteenpäin.

Ennenkuin katkaiset välit kokonaan poikki, ota asia puheeksi kummankin kanssa erikseen.

Kerrot päin naamaa miltä tuntuu, ja että olet pohtinut, että jos ei tilanne muutu paremmaksi niin oman terveytesi vuoksi et halua olla sitten heidän kanssaan enää tekemisissä (ainakaan aktiivisesti).

Valitettavasti kolmen hengen ryhmissä on todella usein se yksi, joka on vain valitettavasti liikaa, ja jota arvostellaan ehkä kateudesta, vaikka sellaiseen käytökseen ei kunnollista syytä olisikaan.

Elämäntilanteet muuttuu, ja sen mukana myös ihmiset. Vaikka olette tunteneet pitkään, ehkä teidän elämäntilanteet ja ajatusmaailma eivät enää kohtaa.

Kerro mieluiten asiasi päin naamaa, koska näin varmistat parhaiten että he ymmärtävät asiasi niinkuin ajattelit.

Jos alkavat draamailemaan, kerrot ystävällisesti että pistät estolle molemmat, ja sanot että sinä et tuhlaa energiaa ja aikaa tuollaiseen.

Tee asia selväksi ennenkuin oikeasti pakat asian kanssa loppuun. Jossain kohtaa tulee vielä tilanne, että toi vaikuttaa jo muihinkin sun asioihin negatiivisesti jollei tuohon tehdä loppua.

Kun olet asiat tehnyt selväksi heidän kanssaan, keskity positiivisiin asioihin ja etsi muualta parempaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tapahtunut loukkaavaa haukkumista tms. niin sen jälkeen voi poistua ryhmästä. Poistaa koko ryhmän. Sitä ei saa takaisin, joten ole varma siitä mitä teet. Voit odottaa seuraavaa haukkumista ja poistua sen jälkeen tai ajatella edellisiä ja poistua heti.

Mitään selityksiä ei tarvitse antaa. Kertomasi haukkumiset riittää selitykseksi, minkä ystävät voivat ymmärtää ihan itse.

Jos haluat, voit kertoa mistä on kyse. Kerro kummallekin erikseen, niin heistä molempi saa vastata sinulle omien ajatustensa mukaisesti. Tai kerro vain toiselle, jos tulet toisen kanssa paremmin toimeen. Kerro, että sinä olet kokenut surua siitä, että sinua on haukuttu ja vähätelty ja vaikka ystäväsi mielestä se olisi ylireagointia, niin sinä olet todella kokenut surua ja miettinyt asioita jo pitkään ja et halua enää olla ryhmässä. Kiitä yhteisestä ajasta ja sano hei hei.

(Ehkä joskus tulevaisuudessa voitte jutella tai ette jos et halua. Kuinka suuria loukkaukset ovat vaikuttaa siihen. Tarvitsetko ystäviäsi vai löytäisitkö parempaa tekemistä ja ihmisiä muualta. Yhteyttä ei vältämättä tarvitse enää ikinä pitää. Jos ystäväsi yrittävät vetää sinut pian takaisin ja menisit, niin sinun loukkaamisellasi ei olisi mitään merkitystä.)

Kyllä aikuinen ihminen jo itsekin tajuaa,milloin on tahallaan ilkeä ja loukkaa...tämmöisiäkin on ja jotkut eivät edes pyydä anteeksi vaan jatkavat parin päivän jälkeen kuin mitään ei olis tapahtunut!! siis en voi käsittää tämmöisiä,enkä antas yhtään anteeks...kyllä aikuinen on jo vastuussa itsestään,sanomisistaan ja tekemisistään

Ap kiittää vastauksistanne. Luin kaikki ajatuksella, kiitos kaikille.

Tätähän on jatkunut jo pitkään, ja toinen heistä on jo pari kertaa katkaissut välinsä minuun. Hän tulee aina takaisin ja minä annan aina anteeksi. Viimeksi syynä taisi olla hänen oma paha olo ja masennus. Koen, etten voi jättää ihmistä sellaisella hetkellä ja että ylilyöntejä voi tulla. Olen miettinyt myös vaihdevuosien vaikutuksen mahdollisuutta näihin erikoisiin tilanteisiin.

Nyt kuitenkin tilanne on se, että keskustelevat ilmeisesti tärkeimmät asiat keskenään ja minä saan vain vihjauksia aihepiireistä. Olen usein hyvin pihalla keskusteluissa, sillä minulle ei kerrota kaikkea. Koen tämän erittäin epämiellyttäväksi. No, tämä toki on poikinut sen, etten itsekään enää oikein halua kertoa mitään erityistä heille.

Kiitos rohkaisuista, asiaan täytyy tehdä jokin ratkaisu, näin en voi jatkaa. Ryhmäviestit ovat olleet äänettömällä jo vuoden verran, silti luen niitä lähes päivittäin. Koska jos en lue, he myös huutelevat perääni heti kysellen kuulumisia, vaikkei omiaan kertoisikaan. Tiedän myös että mikäli lähtisin ryhmästä, he tulisivat vaikka kotini ovelle kysymään mikä on (ei kuitenkaan huolehtivalla tavalla) ja minä olisin se syypää kaikkeen. Ikävä sanoa, mutta heistä kumpikaan ei vaikuta tällä hetkellä kovin helpoilta ihmisiltä ja aina joutuu vähän punnitsemaan omia sanojaan, etteivät he suutu minulle.

Eroon! kirjoitti:

Ap kiittää vastauksistanne. Luin kaikki ajatuksella, kiitos kaikille.

Tätähän on jatkunut jo pitkään, ja toinen heistä on jo pari kertaa katkaissut välinsä minuun. Hän tulee aina takaisin ja minä annan aina anteeksi. Viimeksi syynä taisi olla hänen oma paha olo ja masennus. Koen, etten voi jättää ihmistä sellaisella hetkellä ja että ylilyöntejä voi tulla. Olen miettinyt myös vaihdevuosien vaikutuksen mahdollisuutta näihin erikoisiin tilanteisiin.

Nyt kuitenkin tilanne on se, että keskustelevat ilmeisesti tärkeimmät asiat keskenään ja minä saan vain vihjauksia aihepiireistä. Olen usein hyvin pihalla keskusteluissa, sillä minulle ei kerrota kaikkea. Koen tämän erittäin epämiellyttäväksi. No, tämä toki on poikinut sen, etten itsekään enää oikein halua kertoa mitään erityistä heille.

Kiitos rohkaisuista, asiaan täytyy tehdä jokin ratkaisu, näin en voi jatkaa. Ryhmäviestit ovat olleet äänettömällä jo vuoden verran, silti luen niitä lähes päivittäin. Koska jos en lue, he myös huutelevat perääni heti kysellen kuulumisia, vaikkei omiaan kertoisikaan. Tiedän myös että mikäli lähtisin ryhmästä, he tulisivat vaikka kotini ovelle kysymään mikä on (ei kuitenkaan huolehtivalla tavalla) ja minä olisin se syypää kaikkeen. Ikävä sanoa, mutta heistä kumpikaan ei vaikuta tällä hetkellä kovin helpoilta ihmisiltä ja aina joutuu vähän punnitsemaan omia sanojaan, etteivät he suutu minulle.

Onpa erikoinen tilanne.

Entä jos sanoisit, ettet voi henkisesti hyvin juuri nyt (mikä on totta, voit huonosti tuossa "ystävyydessänne", vaikkei sitä heille tarvitsekaan sanoa) ja etteivät ihmettelisi, ettet nyt jaksa olla yhteydessä (mikä on edelleen totta, tuo tilannehan vie kohta sun voimat ihan oikeasti!) ja eroat ryhmästä, koska sulla ei ole nyt annettavana yhtään mitään ystävänä. Ja että hei, teillä on toisenne, ettekä kohta huomaakaan, että yksi puuttuu.

Sitten poistut ryhmästä. Aloitat ihan uuden elämän ilman näitä naisia.