Ystävyyssuhteesta paha mieli

Muuta uuteen asuntoon, eroa whatsapp-ryhmästänne, muuta puhelinnumeroasi ja vaihda osoitetiedot salaisiksi. Tuo ryhmäsi meininkähän on täysin pelottavaa.

Ymmärrä nyt että nuo ihmiset eivät ole terveitä eikä kusipäistä käytöstä pidä loputtomiin vaan ymmärtää. Laita rajat ja irtaannu. Napakasti, lähtemättä loputtomiin selittelyihin ja vääntöihin. Sinulla on siihen täysi oikeus. Loputtomiin ne ei jaksa ovesi takana rampata ja estot tietenkin päälle. Parempaa ensi vuotta!

En ottas yhtään kakkaa vastaan joltain ystävältä,jos olen syytön hänen ongelmiinsa...elämä on kaikilla muutenkin tarpeeks haastavaa ja aikuisen pitäis olla jo vastuussa itsestään...huh huh....ystävyyden pitäis tuoda lisäiloa elämään,eikä olla joku taakka...tottakai ystävää voi tukea ongelmissa,mutta ei olla mikään roska-astia

minä en suosittele heidän poistamista kavereista. VAAN, sinun on luotava one on one-suhde heihin molempiin henkilökohtaisesti. EI enää siis mitään ryhmätapaamisisa, ne ei toimi nyt sinun kannalta, jos olet liian hiljainen tai et sovi heidän kahden vauhdikkaampaan menoon mukaan. Sun on luotava oma suhde molempiin. Jos jomman kumman kanssa se ei toimi, lopeta se suhde. jatka sen kanssa jonka kanssa toimii kahdestaan. Pyydä molemmat erikseen kylään tai jonnekin ja luo oma suhde häneen. Ei tommonen kolmenkimppa oikein toimi.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrä nyt että nuo ihmiset eivät ole terveitä eikä kusipäistä käytöstä pidä loputtomiin vaan ymmärtää. Laita rajat ja irtaannu. Napakasti, lähtemättä loputtomiin selittelyihin ja vääntöihin. Sinulla on siihen täysi oikeus. Loputtomiin ne ei jaksa ovesi takana rampata ja estot tietenkin päälle. Parempaa ensi vuotta!

mitkä ihmeen "estot"? ihmeellistä teinitouhua. Normaali ihminen kykenee keskustelemaan jos toisella on asiaa. Niin ne asiat selviää. Ei jollain lapsellisella pakenemisella.

"Kaksi ystävää pitävät yhtä, minusta on tullut kolmas pyörä.  - - - Tuntuu, että nuo kaksi ystävää haluavat tahallaan vähätellä kaikkea mitä teen tai olen tekemättä. Molemmat ovat myös haukkuneet minut ihan päin naamaa- - "

Miksi siitä syntyisi jotain draamaa, jos jätät pitämättä yhteyttä? Eri asia olisi, jos he nimenomaan mielellään olisivat kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrä nyt että nuo ihmiset eivät ole terveitä eikä kusipäistä käytöstä pidä loputtomiin vaan ymmärtää. Laita rajat ja irtaannu. Napakasti, lähtemättä loputtomiin selittelyihin ja vääntöihin. Sinulla on siihen täysi oikeus. Loputtomiin ne ei jaksa ovesi takana rampata ja estot tietenkin päälle. Parempaa ensi vuotta!

mitkä ihmeen "estot"? ihmeellistä teinitouhua. Normaali ihminen kykenee keskustelemaan jos toisella on asiaa. Niin ne asiat selviää. Ei jollain lapsellisella pakenemisella.

Ei tietenkään mitään estoja pelkästään vaan tekisin kuten viides kommentoija kirjoitti. Jotkut ihmiset vaan ovat sellaisia että numeron/mahdollisen someviestinnän estäminen on pakko tehdä enkä kyllä näe sitä jonain "lapsellisena pakenemisena".

Lopetat yhteydenpidon kokonaan molempiin etkä vastaile heidän soittoihin tai viesteihin, poistut paikalta etkä selittele yhtään mitään vaan poistut paikalta heidän määräämillä pelisäännöillä.

Piste. Problem solved ja elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin ihan suoraan tuon millä laitoit viestiin ja poistuisin ryhmästä.

Minä tein niin tässä taannoin, ja kyllä helpotti. Meitäkin oli kolmen porukka missä pikkuhiljaa tunsin jääväni sivuun. Ilmoitin heille miten asiat on, erosin ryhmästä, hymyillään kun tavataan. Ei siinä sen suurempaa draamaa ollut. Sitähän en tietenkään tiedä mitä keskenään puhuvat, eikä kyllä kiinnostakaan.

Tämä on ikävä tilanne ja olen kokenut saman. Tosin kaveruussuhteemme muodostui vasta parikymppisenä, eli ei ollut koulusta saakka. Aluksi tutustuin kaverin kanssa ja ystävystyimme. Meillä oli hauskaa ja paljon yhteistä. Sitten kävi niin, että tämä ystäväni tapasi toisen ystävän, jonka esitteli minulle ja kutsui porukkaamme. Kävi kuitenkin juuri noin, että vähitellen tajusin että alan jäädä kolmikossa ulkoradalle. He alkoivat tekemään kahdestaan kaikkea ja minut "unohtui" kutsua. Joskus kun kutsuttiin, tuntui se että homma oli tehty velvollisuudesta. Lisäksi jopa eräänlaista salailua esiintyi, eli minulle jätettiin kertomatta asioita ja kun ne paljastui, meininki oli vaivaantunutta.

Vedin tästä omat johtopäätökseni ja vetäydyin. En tehnyt asiasta draamaa, jätin vain itseni tyrkyttämisen ja aloin totutella ajatukseen, että vanhaan ei ole paluuta. Kun ei kiinnosta, ei kiinnosta. Eipä siinä sen kummempaa. Hiljaista tulikin, vaikka silloin tällöin harvakseltaan kävimme jollakin kahvilla tms.. Viikot venyivät ensin kuukausiksi, sitten vuosiksi ja nämä ihmiset jäivät. Bongasin heidän touhujaan enää somessa. 

Jokunen aika sitten tämä toinen, alkuperäinen ystäväni lähestyi minua ja halusi tavata. Sopihan se. Huomasin tavatessani, että olin jo mennyt hänestä ohi, ystävyys oli jäähtynyt ja minulla ei ollut oikein mitään sanottavaa. Ystäväni oli muuttunut vuosien aikana, tämä kolmas kaveri oli jäänyt vähemmälle ja ne asiat, jotka minussa oli ennen hyviä, olivat alkaneet kummasti kiinnostaa. Niitä hän pyrki muistelemaan ja lämmittelemään suhdetta. Olin jotenkin vaivaantunut, koska se tuntui minusta turhalle, ja nyt se olinkin minä, jota ei kiinnostanut. Sovimme että tapaamme uudestaan, mutta en koskaan jaksanut ottaa yhteyttä. Hän yritti pari kertaa, mutta keksin jonkun meriselityksen, koska en vaan ollut kiinnostunut enää tai jaksanut nähdä vaivaa.

Surkea kuvio kun miettii näin jälkikäteen, mutta ystävyyttä tulisi hoitaa tai se väljähtyy eikä sitä saa enää uudistettua. Ihmiset muuttuu. Näin kävi meille. Itse olen ihan tyytyväinen, ei minulla ole kaipuuta vanhaan ja uudet ystävät tai enemmän tuttavat riittää minulle. Korostan että en todellakaan ole mitenkään vahingoniloinen tai vastaavaa, vaan tulin muuttuneeksi itse tässä ajassa. 

Sinuna alkaisin vähitellen miettiä, olisiko mahdollisuutta löytää seuraa muualta. Et ole kiinnostava heidän mielestään, siksi jäät ulkoradalle. Vedä siitä omat johtopäätöksesi. Aika oikaisee asioita, vaikka nyt tuntuu pahalta.

Älä ala osoittamaan mieltäsi, se ei tässä auta tai heitä herätä. Jättäydy pois ja katso tuntevatko tarvetta kutsua mihinkään. Jos ei, niin se oli siinä. Ei ihmisiä voi pakottaa mihinkään, mutta sinunkaan ei tarvitse olla kynnysmatto. 

Eroon! kirjoitti:

Ap kiittää vastauksistanne. Luin kaikki ajatuksella, kiitos kaikille.

Tätähän on jatkunut jo pitkään, ja toinen heistä on jo pari kertaa katkaissut välinsä minuun. Hän tulee aina takaisin ja minä annan aina anteeksi. Viimeksi syynä taisi olla hänen oma paha olo ja masennus. Koen, etten voi jättää ihmistä sellaisella hetkellä ja että ylilyöntejä voi tulla. Olen miettinyt myös vaihdevuosien vaikutuksen mahdollisuutta näihin erikoisiin tilanteisiin.

Nyt kuitenkin tilanne on se, että keskustelevat ilmeisesti tärkeimmät asiat keskenään ja minä saan vain vihjauksia aihepiireistä. Olen usein hyvin pihalla keskusteluissa, sillä minulle ei kerrota kaikkea. Koen tämän erittäin epämiellyttäväksi. No, tämä toki on poikinut sen, etten itsekään enää oikein halua kertoa mitään erityistä heille.

Kiitos rohkaisuista, asiaan täytyy tehdä jokin ratkaisu, näin en voi jatkaa. Ryhmäviestit ovat olleet äänettömällä jo vuoden verran, silti luen niitä lähes päivittäin. Koska jos en lue, he myös huutelevat perääni heti kysellen kuulumisia, vaikkei omiaan kertoisikaan. Tiedän myös että mikäli lähtisin ryhmästä, he tulisivat vaikka kotini ovelle kysymään mikä on (ei kuitenkaan huolehtivalla tavalla) ja minä olisin se syypää kaikkeen. Ikävä sanoa, mutta heistä kumpikaan ei vaikuta tällä hetkellä kovin helpoilta ihmisiltä ja aina joutuu vähän punnitsemaan omia sanojaan, etteivät he suutu minulle.

Miksi et poistuisi ryhmästä, kun asiat ovat niin surullisesti kuin kerrot. Jos tulevat ovelle kysymään mikä hätänä, niin sanot vain, että et jaksa enää sitä millaista on ollut. Sanot, että mulle sopii nyt parhaiten lopettaa yhteydenpito. Sanot, että tämä on minun oma päätökseni. Sitten suljet oven.

Vierailija kirjoitti:

Lopetat yhteydenpidon kokonaan molempiin etkä vastaile heidän soittoihin tai viesteihin, poistut paikalta etkä selittele yhtään mitään vaan poistut paikalta heidän määräämillä pelisäännöillä.

Piste. Problem solved ja elämässä eteenpäin.

Parempi poistua itse määrätyillä säännöillä.

Eikö siinä haukkumisessa nyt ole jo ihan tarpeeksi draamaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin ihan suoraan tuon millä laitoit viestiin ja poistuisin ryhmästä.

Minä tein niin tässä taannoin, ja kyllä helpotti. Meitäkin oli kolmen porukka missä pikkuhiljaa tunsin jääväni sivuun. Ilmoitin heille miten asiat on, erosin ryhmästä, hymyillään kun tavataan. Ei siinä sen suurempaa draamaa ollut. Sitähän en tietenkään tiedä mitä keskenään puhuvat, eikä kyllä kiinnostakaan.

On ihan normaalia kasvaa ulos ihmisistä ja ystävyyssuhteista koska kaikille meille on oma polkumme. Joskus käy niin kuin ap:n tapauksessa, että ystävät on kenties havainneet jonkun muutoksen ap:ssa ja haluavat palauttaa hänet entisille paikalleen. Näin käy välillä kun ryhmä hyötyy tietystä asetelmasta henkilöien välillä ja kun joku kasvaa ulos siitä asemastaan niin hänet yritetään laittaa paikoilleen kiusaamalla, mitätöimällä ja muilla keinoin. Todennäköisesti ap:kin on vain kasvanut ulos roolistaan kun taas muilla ei ole kasvua tapahtunut ja tämä heittää ryhmän dynamiikan pois sijoiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Älä ala osoittamaan mieltäsi, se ei tässä auta tai heitä herätä. Jättäydy pois ja katso tuntevatko tarvetta kutsua mihinkään. Jos ei, niin se oli siinä. Ei ihmisiä voi pakottaa mihinkään, mutta sinunkaan ei tarvitse olla kynnysmatto. 

Tottakai kynnysmattoa kaivataan aina takaisin, muutenhan ei ole ketään höykytettävää!