en saa sydänoireista isääni lääkäriin
rintakipua, hengästymistä muutamasta askeleesta, vasemman käden puutumista, eikä hän (lääkärikammoinen seitsemänkymppinen) suostu lähtemään ei päivystykseen, ei ede huomenna terveyskeskukseen!
Kommentit (22)
vaikea selittää, en pysty toimimaan vastoin hänen tahtoaan.
t.ap
Eikä siellä terveyskeskuksessakaan voida tehdä paljon mitään sen asian hyväksi, jollei ihminen itse apua halua. Ymmärrän sinua ap hyvin, on tosi raskasta katsoa vierestä lähiomaisena, kun toinen kärsii, mutta ei halua apua. Minulla oli myös aikoinaan sama tilanne oman isäni ja myöhemmin oman äitini kanssa. He eivät ajattele yhtään sitä, kuinka kova huoli muilla on heistä, kun eivät hakeudu lääkäriin, että toisaalta voisi ajatella sen olevan itsekästäkin.
Itselläni vastaavia oireita, enkä todellakaan ole seitsemänkymminen... Mutta arvatkaapa miten kauan vie päästä tutkimuksiin? Kävin kesäkuun alussa yleislääkärillä, joka määräsi labratestit sekä sydänfilmin, joiden perusteella hän teki lähetteen jatkotutkimuksiin. No, tuli viesti lähetteen saapumisesta, ja ilmoittivat samalla vievän 3-5kk ennenkuin sinne tutkimuksiin päästään. Eli tässä voi vaikka rauhassa kuolla sydänkohtaukseen odotellessa...
€=oP
Itselläni vastaavia oireita, enkä todellakaan ole seitsemänkymminen... Mutta arvatkaapa miten kauan vie päästä tutkimuksiin? Kävin kesäkuun alussa yleislääkärillä, joka määräsi labratestit sekä sydänfilmin, joiden perusteella hän teki lähetteen jatkotutkimuksiin. No, tuli viesti lähetteen saapumisesta, ja ilmoittivat samalla vievän 3-5kk ennenkuin sinne tutkimuksiin päästään. Eli tässä voi vaikka rauhassa kuolla sydänkohtaukseen odotellessa...
€=oP
sinua ON tutkittu. Testit on otettu ja samoin sydänfilmi. Akuutissa tapauksessa olisit päässyt heti hoitoon jos olisit sitä tarvinnut. Sinulla EI ole ollut sydänkohtausta.
Niin munkin äiti meni. Ihmeen kaupalla hän selvisi, teho-osastolla meni monta päivää, ja sitten ohitusleikkaukseen.
Niin munkin äiti meni. Ihmeen kaupalla hän selvisi, teho-osastolla meni monta päivää, ja sitten ohitusleikkaukseen.
Sano isällesi, että hänen oireensa ovat voineet olla sydänkohtaus. Haluaako hän, että se pahenee ja viettää sairaalareissunsa teholla vai meneekö nyt heti ja reissu on huomattavasti mukavempi ja lyhyempi. Sano, että kun tila pahenee soitat ambulanssin joka tapausessa 100% varmasti (sehän sun on tehtävä). Voi myös selvitä, että kohtausta ei ole ollut ja oireet johtuvat jostain ihan muusta. Ehkä tarvitaan joku lääke, ehkä ei, mutta jos tilannetta jatkaa kotona ihmetellen voi olla ainakin varma siitä, että mitä pidempään sairaalaan menoa lykkää sen vaikeampi reissu siitä tulee.
kun katsoo kuolinilmoituksia... Kuinka moni nelikymppinen olisi selvinnyt hengissä, kun oireet olisi otettu tosissaan? Jokainen sydämen kipukohtaus jättää jäljen sydänlihakseen, eli vaurio on taattu. Se, kuinka kauan kenenkin sydän näitä kohtauksia kestää, on yksilöllinen asia. Mm. nelikymmpinen ystäväni on aikoinaan saanut lievän sydänkohtauksen, mutta jätti menemättä lääkäriin. Onneksi uutta kohtausta ei ole ainakaan vielä tullut, mutta tämä lieväkin jätti pysyvät jäljen, joka sitten todettiin myöhemmin.
Jokainen sydänoireista kärsivä tulisi saada jatkotutkimuksiin VÄLITTÖMÄSTI, ei vasta kuukausien kuluttua! Vähenisivät sydänkuolemat varmasti heti.
[/quote]
sinua ON tutkittu. Testit on otettu ja samoin sydänfilmi. Akuutissa tapauksessa olisit päässyt heti hoitoon jos olisit sitä tarvinnut. Sinulla EI ole ollut sydänkohtausta.
[/quote]
lähtemättä lääkäriin tai kieltäytyä hoidosta vaikka sairas olisikin, on oikeus olla hyväksymättä tilannettaan ja oikeus kuolla. Omaisille tämä voi joskus olla kova paikka mutta jokainen päättää tietysti elämästään viimekädessä itse.
rintakipua, hengästymistä muutamasta askeleesta, vasemman käden puutumista, eikä hän (lääkärikammoinen seitsemänkymppinen) suostu lähtemään ei päivystykseen, ei ede huomenna terveyskeskukseen!
Appiukko hukkui vuosi sitten. Jälkeenpäin saimme tietää apella olleen sepelvaltimotaudin ja saaneen joitain sydänkohtauksiakin. Mistään ei ole puhunut mitään. Viikkoa ennen kuolemaansa oli vielä apuna maalaamassa taloamme, kesälomaprojektina. Loman jälkeen piti jatkaa töitä, samaa maalaamista mutta ulkopuolisille.
Miksi sitten appi hukkui? Paikkaan jossa oli n. polviin asti vettä? Ilmeisesti saanut jonkinlaisen heikotuskohtauksen, olisko vene ajautunut matalikolle ja joutunut potkimaan sitä irti, tippunut veneestä heikotuksen takia eikä päässyt ylös. Kuka tietää... Alkoholillakin oli osuutta asiaan, valitettavasti. Sepelvaltimotauti ja alkoholi eivät oikein sovi yhteen...
Tämä siis ihan vaan pointtina että sydänoireet kannattaa ottaa vakavasti! Ei välttämättä siis kuole siihen sydänkohtaukseen vaan voi saada muitakin ongelmia. Sama pätee neurologisiin oireisiin, isäni sanoi apen kuoleman jälkeen että jos hän olisi ollut saman syvyisessä vedessä kun sai aivoinfraktia vastaavan kohtauksen (ei muistaakseni ollut infarkti), olisi myös hän hukkunut.
selväjärkiseltä. Eivät ne ambulanssimiehet rupea painimaan 70-vuotiaan kanssa.
Tavallaan ihan ymmärrän, että ihminen ei halua letkuihin ja muihin toimenpiteisiin vaan haluaisi esim. mieluummiin kuolla luonnollisesti kotona tutussa paikassa. Se vaan ei ole nykyään tapana vaan elämää pitkitetään niin ptkään kuin vähänkin mahdollista ja kuolema nähdään epäonnistumisena.
ensihoitaja sanoo, että nyt on syytä lähteä hoitoon kuin jos omaiset sanoo.
selväjärkiseltä. Eivät ne ambulanssimiehet rupea painimaan 70-vuotiaan kanssa.
.
Oma isäni sai kohtauksen 70 vuotiaana ja kaksi viikkoa siitä hänet ohitusleikattiin ja nyt on jo elänyt tuon jälkeen 5 vuotta.
Tiedän minkälaisia jääriä suomalaiset miehet voi olla joskus ne on pakotettava hoitoon.
Isälläni ei veritulppa näkynyt sydänfilmissä mitenkään. Verikoe paljasti koholla olevat arvot. Sydänlääkäri selitti että jos tukos on sydämen takaosassa ei se näy välttämättä filmissä.
Kerro ap isällesi että hänelle on mahdollista saada lisää elinaikaa jos suostuu hoitoihin.
kun katsoo kuolinilmoituksia... Kuinka moni nelikymppinen olisi selvinnyt hengissä, kun oireet olisi otettu tosissaan? Jokainen sydämen kipukohtaus jättää jäljen sydänlihakseen, eli vaurio on taattu. Se, kuinka kauan kenenkin sydän näitä kohtauksia kestää, on yksilöllinen asia. Mm. nelikymmpinen ystäväni on aikoinaan saanut lievän sydänkohtauksen, mutta jätti menemättä lääkäriin. Onneksi uutta kohtausta ei ole ainakaan vielä tullut, mutta tämä lieväkin jätti pysyvät jäljen, joka sitten todettiin myöhemmin.
Jokainen sydänoireista kärsivä tulisi saada jatkotutkimuksiin VÄLITTÖMÄSTI, ei vasta kuukausien kuluttua! Vähenisivät sydänkuolemat varmasti heti.
sinua ON tutkittu. Testit on otettu ja samoin sydänfilmi. Akuutissa tapauksessa olisit päässyt heti hoitoon jos olisit sitä tarvinnut. Sinulla EI ole ollut sydänkohtausta.
tuossa edellisessä ON tutkittu. Olisiko "jatkotutkimus" jotenkin parempaa ja Sitä Oikeaa Hoitoa? Sanoilla saivartelua, mutta eihän välittömästi annettu hoito ole jatkotutkimus...
Et voi mitenkään verrata tilannetta ystävääsi joka ei ole hakeutunut hoitoon. Häntä ei tutkittu. Ihmistä, jolta on otettu ekg ja labrakokeet ON tutkittu. Myös ystäväsi tilanne olisi näissä kokeissa näkynyt. Ja hänet olisi 110% varmasti otettu tosissaan noilla oireilla. On helppo viisastella jälkeenpäin, että ei oteta tosissaan jos ei edes hakeuduta hoitoon!
Sanotaan niin, että jokaisen sydänoireisen tulisi hakeutua hoitoon heti! Mutta muistakaa myös, että kaikki "sydänoireet" eivät sitten TUTKIMUKSISSA olekaan sydänoireita. Ja hyvä niin!?
selväjärkiseltä. Eivät ne ambulanssimiehet rupea painimaan 70-vuotiaan kanssa.
Tavallaan ihan ymmärrän, että ihminen ei halua letkuihin ja muihin toimenpiteisiin vaan haluaisi esim. mieluummiin kuolla luonnollisesti kotona tutussa paikassa. Se vaan ei ole nykyään tapana vaan elämää pitkitetään niin ptkään kuin vähänkin mahdollista ja kuolema nähdään epäonnistumisena.
mutta kyllä ne siinä vaiheessa kiltisti kyytiin menee kun lanssi seisoo pihassa. 99,9% kaikista jäärimmistäkin.
Kuolemasta ja turhista toimenpiteistä olen täysin samaa mieltä kanssasi. Mutta tuossa tapauksessa voisi olla hyvä selittää isälle, että mistään tuollaisesta ei ole kyse. Muutama labrakoe, lääkityksen tarkistus ja takaisin kotiin jatkamaan elämää kuten ennenkin!
Oma isäni kuoli asiaan, jonka olisi voinut hoitaa helposti pois mutta valitsi elää sen kanssa. En syytä häntä; varsinkin vanhemman polven ihmiset joilla on elämä jo "purkissa", tyytyvät usein kohtaloonsa fatalistisesti. Jos olisin raahannut isäni lääkäriin, hän ei olisi puhunut minulle koko loppuelämänsä aikana. Eikä hyväkuntoista miestä mihinkään noin vain pakoteta.
[Kuolemasta ja turhista toimenpiteistä olen täysin samaa mieltä kanssasi. Mutta tuossa tapauksessa voisi olla hyvä selittää isälle, että mistään tuollaisesta ei ole kyse. Muutama labrakoe, lääkityksen tarkistus ja takaisin kotiin jatkamaan elämää kuten ennenkin!
[/quote]
[Kuolemasta ja turhista toimenpiteistä olen täysin samaa mieltä kanssasi. Mutta tuossa tapauksessa voisi olla hyvä selittää isälle, että mistään tuollaisesta ei ole kyse. Muutama labrakoe, lääkityksen tarkistus ja takaisin kotiin jatkamaan elämää kuten ennenkin!
eli siis maallikko ei voi luvata, että kerran lääkäriin mentyään hän palaa sieltä jatkamaan normaalia elämäänsä, sitä hänkin varmaan toivoisi. On kuitenkin mahdollisuus, että löytyykin jotakin sellaista että hän todella joutuu jäämään sinne letkuihin vaikka kuolemaansa asti. Sitä mahdollisuutta hän varmaan pelkää enemmän kuin kuolemaa. Toisaalta tietysti on niin, että hän voi saada kohtauksen kun ei lähde ja sen jälkeen joutuukin letkuihin eikä kuolekaan. Vaikeaa on, mutta kyllä ihmisellä pitää olla itsemääräämisoikeus.
jos ei halua letkuja, elvytystä yms., niin että sitten uskaltaa mennä terveyskeskukseen hakemaan lääkkeitä.
Toisaalta tietysti on niin, että hän voi saada kohtauksen kun ei lähde ja sen jälkeen joutuukin letkuihin eikä kuolekaan. Vaikeaa on, mutta kyllä ihmisellä pitää olla itsemääräämisoikeus.
Nuo ovat vakavia oireita, voisit soittaa päivystykseen ja kysyä neuvoa.