Huomaan kyllä alkoholistin lapsena, että oma vanhempi on lapselle aina oma vanhempi.
Isäni oli taas humalassa jouluna. Häiriköinti on alkanut, laitoin estot sille. Aamuyöstä oli laittanut ihmeellisen viestin ja eilen soitti puhelun, jossa kyseli onko hän mitään pahaa tehnyt. En uskaltanut sanoa mitään, koska pelkään reagointia. Mutta siis on tehnyt, juonut alkoholia koko ajan ja ollut väkivaltainen. Hän reagoi kaikkeen niin ihmeellisesti.
Mutta niin nyt kun on joulu, huomaan miten muutun lapseksi suhteessani häneen jälleen, vaikka olen ihan tukevasti aikuinen. Ajattelen että hän ei ole yhtäkään joulua ollut elämäni aikana selvin päin. Ei. Ei edes pienessä hiprakassa. Ei, vaan ihan kännissä tehden sekoja. Ja joo kyllä ajattelen, että ois edes yhden joulun selvinpäin, tai jos ei, niin antaisi edes yhtenä jouluna joulurauhan.
Kommentit (6)
Luulisi, ettei pelkkä alkoholismi ole tuossa taustalla vaan joku muukin mielenterveyden ongelma, jos isä ei näe viesteissään mitään pahaa edes humalan jälkeen. Alkoholisteissa on usein narsistisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, ettei pelkkä alkoholismi ole tuossa taustalla vaan joku muukin mielenterveyden ongelma, jos isä ei näe viesteissään mitään pahaa edes humalan jälkeen. Alkoholisteissa on usein narsistisia piirteitä.
On sillä siis vaikka mitä persoonallisuushäiriöitä ja mt häiriöitä diagnosoitu, narsismikin mainittu. En muista oliko diagnoosina vai teksteissä.
Ap
Mullakin isä monena jouluna soitellut humalassa, syytellyt ja rähissyt. Kun minä laitan luurin kiinni, soittaa miehelleni tai jopa lapsilleni. Joulurauhaa tosiaan.
Pelko aiheuttaa tuota, että menet lapsuuden rooliin takaisin. Pelkäsit lapsena, ja se sama tunne ottaa vallan aikuisenakin, kun samat triggerit on ilmassa. Saattaisi olla hyvä jutella vaikka psykoterapeutin kanssa, jotta pääset irti lapsena opituista tunteista. Niillä on joku syy, miksi se tunne nousee edelleen päälle, ja sen voi käsittelemällä asiaa saada pois elämästään. Itse kävin juttelemassa ja pääsin irti. T: toinen alkoholistien lapsi
Vierailija kirjoitti:
Pelko aiheuttaa tuota, että menet lapsuuden rooliin takaisin. Pelkäsit lapsena, ja se sama tunne ottaa vallan aikuisenakin, kun samat triggerit on ilmassa. Saattaisi olla hyvä jutella vaikka psykoterapeutin kanssa, jotta pääset irti lapsena opituista tunteista. Niillä on joku syy, miksi se tunne nousee edelleen päälle, ja sen voi käsittelemällä asiaa saada pois elämästään. Itse kävin juttelemassa ja pääsin irti. T: toinen alkoholistien lapsi
Olen käynyt psykoterapiassa ja hänen ohje oli että antaisin anteeksi isälleni, no olen antanutkin (tai yrittänyt). Ja sekin oli yksi syy miksi edes vastasin ja olen edes yhteyksissä jonkun verran. Mutta nyt on kieltämättä käynyt mielessäni onko se ollut edes hyvä ajatus...
Ap
Mietin sitäkin että jos vanhemman ja lapsen välit ovat normaalit, miettiikö edes tälläisiä roolituksia.