Kerro toksisimmat piirteesi!
Minäpä aloitan.
1. En siedä muiden huonoja puolia. Olen itse aika pitkällä itsetutkiskelussa vuosia kestäneen terapian ansiosta ja odotan, että muutkin läheiseni tiedostavat huonot puolensa ja tekevät koko ajan töitä niiden eteen. Näin ei ole eikä täydellistä ihmistä ole olemassakaan, mutta odotan silti kyllä aika pirun lähelle täydellisyyttä. Erittäin toksista.
2. Kun suutun, käytän sanoja kuin veitsiä. Käytän kaikkia pahimpia epävarmuuksiasi sinua vastaan ja isken sinne, minne tiedän että sattuu aivan pirusti. Tätä piirrettä yritän tällä hetkellä muuttaa, sillä tiedän että tämä on opittua käytöstä lapsuudesta enkä halua olla kuin vanhempani. Luojan kiitos suutun sentään harvoin.
3. Olen aika epämääräinen. En ole täysin varma yhtään mistään enkä tee lopullisia päätöksiä oikein ollenkaan, tai jos on pakko niin mieli kyllä muuttuu jälkeenpäin moneen kertaan. Ruokakaupassakin pitää jossitella hirveän kauan, samoin ihmissuhteissa. Toisin sanoen minulla on älytön sitoutumiskammo!
Kommentit (33)
Minussa on kaksi puolta. Olen kohtelias, ymmärtäväinen, empaattinen ja herkkä mutta toisaalta on hemmetin kova ja vahva puoli ja nenälleni ei loppujen lopuksi sitten hypitä. Saatan lisäksi olla aikamoinen kuumakalle jos arvojeni vastaisia asioita tapahtuu. Tämä on yleensä heikomman sortaminen; niin ihmisen, eläimen, linnun tai luonnon polkemista. En epäröi tuoda tuolloin mielipidettäni julki.
Vierailija kirjoitti:
Minussa on kaksi puolta. Olen kohtelias, ymmärtäväinen, empaattinen ja herkkä mutta toisaalta on hemmetin kova ja vahva puoli ja nenälleni ei loppujen lopuksi sitten hypitä. Saatan lisäksi olla aikamoinen kuumakalle jos arvojeni vastaisia asioita tapahtuu. Tämä on yleensä heikomman sortaminen; niin ihmisen, eläimen, linnun tai luonnon polkemista. En epäröi tuoda tuolloin mielipidettäni julki.
Eläinrääkkääjät eivät ansaitsekaan armoa!
Vierailija kirjoitti:
Erittäin terävä kieli ja hyvä sanavarasto.
Tiedostan tämän ja tietoisesti pyrin välttämään näihin sortumaan... Mutta ihminen minäkin vain olen....
Sama. En kyllä itsekään ymmärrä, miksi periaatteessa positiivinen ihminen sortuu näisää ketjuissa keljuilemaan provosoivaan tapaan.
Olen erittäin mukava, empaattinen ja huumorintajuinen nainen. Lisäksi olen loistavaa sänkyseuraa. Useimmat miehet eivät pidä minusta, koska en sovi heidän ulkonäkösabluunaansa. Se on heidän tappionsa.
Ärsyynnyn ja raivostun toisen, ihmisen tai eläimen, heikkoudesta ja avuttomuudesta. Nuorempana kävin ihan fyysisesti aggressiiviseksi. Nykyään osaan sentään hillitä etten esim. ala kurittaa pelkäävää koiraa saati lasta tai huutamaan aikuiselle joka on "nössö ja avuton", mutta sisällä kiehuu silti. Melko järjenvastainen ja toksinen reaktio reagoida toisen elävän olennon hätään aggressiolla. Ja iso syy, miksi päädyin vapaaehtoiseen lapsettomuuteen - piinasin jo yhden lemmikkikoiran pilalle kun raivosin sille arkuudesta ja rankaisin siitä fyysisesti, päätin että tuskin pystyisin kohtelemaan ihmislastakaan oikein.
Kun pitäisi kommunikoida, aloitan kuulustelun. Kuulustelen ja analysoin kaiken "kuoliaaksi". Mitä vaan toinen sanoo, käännän asioita moneen suuntaan. Etsin motiiveja, petollisuutta, valheita ja kaksinaamaisuutta. Itselle iskee "vauhtisokeus". En jarruta, ennen kuin tilanne on peruuttamatta lukossa ja luottamus täysin romuna.
Näin toimimalla olen tuhonnut monta suhdetta.
.
Mielummin tyytyväisenä yksin, kuin huonossa parisuhteessa kaksin.
Känkkäränkkätuulella ollessani olen ollut passiivis-aggressiivinen piikittelijä. Olen opetellut tästä tavasta pois, vaikka joskus se puskee läpi. Typerä tapa pilata parisuhde.
Olen pitkävihainen. En anna oikeastaan koskaan anteeksi ennen kuin asia on selvitetty. Tämä piirre kauhistuttaa impulsiivisia ihmisiä, joilla on lyhyempi aikahorisontti.
Patistan ihmisiä joiden koen olevan saamattomia. Joskus melko painostavasti. Myös silloin kun asia ei minulle edes kuulu.
Olen pohjimmiltani erittäin itsekeskeinen ja minua ei oikeastaan pahemmin muiden asiat niin kiinnosta. Osaan esittää kilttiä ja huomaavaista mutta vain, jos siitä on jotain hyötyä minulle itselleni koska oman edun tavoittelu on minulle tärkeintä. Olen erittäin tarkkanäköinen ja hyvämuistinen ja tiedän tarkkaan ihmisten heikot kohdat enkä loppujen lopuksi kaihtaisi käyttää sitä hyväkseni satuttaessani ihmisiä sillä tavalla mikä eniten heitä satuttaa ja tuottaa heille eniten vahinkoa. Mutta yleensä en tee niin, koska en halua joutua vaikeuksiin eli vain itseni tähden en tee sitä. Sisimmässäni halveksun ja inhoan useimpia ihmisiä ja pidän heitä tyhminä ja huonompina kuin minä. Eli olen päällepäin kiltti, rauhallinen ja ystävällinen, mutta sisimmässäni voin todella pahoin ja minulla on myös paljon patoutunutta vihaa ja katkeruutta. Olen luultavasti psykoottinen narsisti tai psykopaatti joka salaa sisimmässään haluaisi satuttaa monia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kun pitäisi kommunikoida, aloitan kuulustelun. Kuulustelen ja analysoin kaiken "kuoliaaksi". Mitä vaan toinen sanoo, käännän asioita moneen suuntaan. Etsin motiiveja, petollisuutta, valheita ja kaksinaamaisuutta. Itselle iskee "vauhtisokeus". En jarruta, ennen kuin tilanne on peruuttamatta lukossa ja luottamus täysin romuna.
Näin toimimalla olen tuhonnut monta suhdetta.
.
Mielummin tyytyväisenä yksin, kuin huonossa parisuhteessa kaksin.
Minäkin teen tätä!
En le koskaan tavannut toista kaltaistani. Suhde toimii vain kun en oikeasti ole niin kiinnostunut että pilaisin sen :D
Vierailija kirjoitti:
Olen pohjimmiltani erittäin itsekeskeinen ja minua ei oikeastaan pahemmin muiden asiat niin kiinnosta. Osaan esittää kilttiä ja huomaavaista mutta vain, jos siitä on jotain hyötyä minulle itselleni koska oman edun tavoittelu on minulle tärkeintä. Olen erittäin tarkkanäköinen ja hyvämuistinen ja tiedän tarkkaan ihmisten heikot kohdat enkä loppujen lopuksi kaihtaisi käyttää sitä hyväkseni satuttaessani ihmisiä sillä tavalla mikä eniten heitä satuttaa ja tuottaa heille eniten vahinkoa. Mutta yleensä en tee niin, koska en halua joutua vaikeuksiin eli vain itseni tähden en tee sitä. Sisimmässäni halveksun ja inhoan useimpia ihmisiä ja pidän heitä tyhminä ja huonompina kuin minä. Eli olen päällepäin kiltti, rauhallinen ja ystävällinen, mutta sisimmässäni voin todella pahoin ja minulla on myös paljon patoutunutta vihaa ja katkeruutta. Olen luultavasti psykoottinen narsisti tai psykopaatti joka salaa sisimmässään haluaisi satuttaa monia ihmisiä.
Ovatko nuo omia tuntemuksiasi vai yritetäänkö sinulle vakuuttaa sinun olevan kuvatun kaltainen? Kuulostaa kuluttavalta ajatusmaailmalta.
Olen manipuloija.
En varsinaisesti manipuloi saadakseni itselleni jotain hyötyä tai etua vaan välttääkseni harmeja.
En osaa sanoa ihmisille ei, joten ilomielin suostun kaikkeen ihan päättömäänkin ja jopa vaaralliseen "voitko ottaa nää mun koirat viikoksi kun lähden matkoille" "joo tottakai" - vaikka olen niin allerginen koirille että silmäni ja kurkkuni muurautuu umpeen ja muutenkin inhoan juuri näitä kyseisiä otuksia.
Sitten jälkeenpäin valitan selän takana kysyjän epäsensitiivisyyttä ja kohtuuttomia vaatimuksia ja sitten muutkin lähipiirissäni halveksuvat taas vähän enemmän tuota palveluksenpyytäjää.
Vaikka minuahan tässä pitäisi halveksua.
En ymmärrä miksi aina toimin näin, kaikkien ihmisten kanssa. Kun saan siitä itsekin paskan olon.
Olen kyllä ollut hyväksikäytetty monella elämänosa-alueella ja lapsena seksuaalisesti.
Koen myös kytevää "valkoista vihaa".
Joskus mietin että ehkä tämä toimintamalli on jonkinlainen aina uusiutuva "kosto" minua hyväksikäyttäneille jolla mieleni suojaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Olen manipuloija.
En varsinaisesti manipuloi saadakseni itselleni jotain hyötyä tai etua vaan välttääkseni harmeja.En osaa sanoa ihmisille ei, joten ilomielin suostun kaikkeen ihan päättömäänkin ja jopa vaaralliseen "voitko ottaa nää mun koirat viikoksi kun lähden matkoille" "joo tottakai" - vaikka olen niin allerginen koirille että silmäni ja kurkkuni muurautuu umpeen ja muutenkin inhoan juuri näitä kyseisiä otuksia.
Sitten jälkeenpäin valitan selän takana kysyjän epäsensitiivisyyttä ja kohtuuttomia vaatimuksia ja sitten muutkin lähipiirissäni halveksuvat taas vähän enemmän tuota palveluksenpyytäjää.Vaikka minuahan tässä pitäisi halveksua.
En ymmärrä miksi aina toimin näin, kaikkien ihmisten kanssa. Kun saan siitä itsekin paskan olon.
Olen kyllä ollut hyväksikäytetty monella elämänosa-alueella ja lapsena seksuaalisesti.
Koen myös kytevää "valkoista vihaa".
Joskus mietin että ehkä tämä toimintamalli on jonkinlainen aina uusiutuva "kosto" minua hyväksikäyttäneille jolla mieleni suojaa itseään.
Ennemminkin kuulostaa siltä, että koet olevasi syyllinen tekoihin, jotka ovat hyväksikäyttäjiesi vastuulla ja heidän syytään. Sen sijaan, että suuntaisit vihasi sinne minne se kuuluu, eli sinua kaltoin kohdelleisiin. Kostatkin itsellesi aiheuttamalla huonoa oloa ja kokemusta uudelleen hyväksikäytetyksi tulemisesta.
Tavallaan tunnistan tuon mitä käyt läpi vaikkeivat menneisyyden kokemuksemme olekaan samoja. Toisaalta rajan asettaminen silloin, kun rajaa ei huomioida, on haasteellista. Tosin kohdallani kyse on ennemminkin siitä, että lupaudun hyvillä mielin johonkin ja kun huomaan etteivät toisen sanat pidäkään paikkaansa tai se mitä puhuttiin tai sovittiin onkin jotain täysin muuta, kuin todellisuus (esimerkiksi lupaan auttaa projektissa, mutta lopulta koko projekti kipataan niskaani jolloin ne työt jotka olisivat olleet alunperin vastuullani kärsivät tai joudun hutiloimaan saadakseni kaiken tehdyksi) niin silloin koen tulleeni epärehellisillä keinoilla houkutelluksi mukaan ja oletetusta tunnen turhautumista ja toisinaan vihaakin kyseistä henkilöä kohtaan. Ehkä kyse on toksisuudesta tai ihan oikeutetusta närääntymisestä. Tällä hetkellä lupaudun hyvin harvoin avuksi tai ilmaistöihin vaikka projekti muutoin kiinnostaisikin. Lopputulemana: on heitä joille edelleen mielellään lupaan aikaani tai yhteistyötä ja heitä joiden projekteihin en toistamiseen lähde mukaan. Pointtina myös se, että arvostan ja kiitän, jos minua on autettu jossakin mihin olen pyytänyt apua tai neuvoa, joten paljolti yhteistyötä määrittä myös yhteistyökumppanin asenne.
Tarkoitan hyvää ja haluan oikeasti hyvää kaikille, mutta puhun koko ajan melko ivalliseen ja sarkastiseen sävyyn, koska todellisuus on niin ahdistava, ettei mieleni oikein kykene sietämään sitä jos puheeni olisi absoluuttisen vilpitöntä. Toki tämä raatorehellinen puhetyyli tavallaan on rehellistä, mutta tiedoston sen olevan toksista esim. nuoremmille ja viattomammille ihmisille. Usein ajattelen, että minun pitäisi vaan olla hiljaa, kun näen kaikessa enimmäkseen pahaa. Ja jos joskus havaitsen pieniä merkkejä ihmisen hyvyydestä, liikutun siitä suunnilleen kyyneliin välittömästi.
Ihan kuin itse olisin kirjoittanut ap:n viestin...Samat pätee muhun!
En kerro itsestäni keskustelupalstalle varsinaisesti mitään.
Vierailija kirjoitti:
En kerro itsestäni keskustelupalstalle varsinaisesti mitään.
Itse en suhtaudu mihinkään puheeseen tai viesteihin absoluuttisena totuutena, joten ihan sama mitä joku sanoo tai kirjoittaa. Omat mielipiteeni muuttuvat tilanteen mukaan. Pyrin silti ajamaan hyviä tarkoitusperiä ja olemaan reilu, eli perusperiaatteita noudatan. Moni suomalainen (ei niinkään ulkomaalaiset) pitää sitä jotenkin epämiellyttävänä, että esim. keskustelun takia saatan alkaa paholaisen asianajajaksi vähän aiheesta kuin aiheesta. Itse silti tiedän aina, mitä arvoja kannatan.
Halveksin (paremman) keskiluokan elämäntyyliä, mutta välillä on kiva soluttautua siihen joukkoon, ihan Avara luonto -tyyliin. Sellainen keskiluokka-pornoilija olen, varmaan itsekin joiltain osin keskiluokkainen ajatuksiltani.
Erittäin terävä kieli ja hyvä sanavarasto.
Tiedostan tämän ja tietoisesti pyrin välttämään näihin sortumaan... Mutta ihminen minäkin vain olen....