Vellon itsetuhoisissa ajatuksissa.
Tällä hetkellä lapset on ainoa syy jatkaa tätä eloa täällä. Koko elämä on ollut yhtä epäonnistumisten sarjaa. Kaikki opiskelu-ja työvalinnat on mennyt perseelleen, tein lapsen väärän miehen kanssa (lapsi toki ihana silti), raha-asiat on ihan solmussa ja tällä hetkellä teen niin matalapalkkaista työtä että sama kai olisi olla työttömänä ja nostella korvauksia. Ikinä en tule saavuttamaan niitä haaveita, joita joskus oli. Eivätkä ne olleet koskaan mitään suuria, oma koti, kiva työpaikka ja ystäviä jne. Ei näköjään tässä elämässä suotu niitä minulle. Ajattelen jatkuvasti että haluaisin kuolla ja pohdin eri keinoja täältä lähtemiseen.
Kommentit (7)
Rukoilen puolestasi ap <3 Jospa kaikki vielä kääntyisi parhain päin!
Itsekin melko lailla samankaltaisessa tilanteessa kuin ap, paitsi ei lapsia eikä työtä tai kunnon koulutusta (mt-ongelmat lapsesta asti) ja monta kertaa olen itse murhaa elämässäni miettinyt. En osaa antaa selviytymisvinkkejä, mutta samaistun vahvasti
Madalla rimaa. Ei kaikkien tarvitse onnistua. Epäonnistujillakin on oikeus olla olemassa. Jos sinun on pakko turvautua epätoivoiseen tekoon, jätät lapsillesi perinnöksi ikuisen syyllisyyden, eivätkä he tule selviytymään siitä.
Soita kriisipuhelimeen. Asutko Helsingissä? Täällä on Itsemurhien ehkäisykeskus.
Yleensä joulu on ollut vuoden parasta aikaa ja olen aina ollut jouluihminen henkeen ja vereen, nyt en osaa iloita edes siitä.