Lue keskustelun säännöt.
miestä ei kiinnosta suunnitella mitään eikä tehdä mitään - tylsää
23.07.2010 |
Hänelle riittää että käy töissä ja kun tulee vähän lomaa, juodaan kahvia ja käkitään kotona. Kun pitäisi jotain suunnitella, se on minun hommani, mies kyllä voi osallistua ja "toimia kuskina".
No, onhan sekin jo jotain, mutta ottaa päähän, että se olen aina minä joka saan keksiä perheelle ohjelmaa. Mieheltä tulee harvoin aloitella mihinkään. Emme takuulla näkisi koskaan ketään, emme kävisi missään vieraluilla tai harrastaisi yhtään mitään, ellen itse järjestelisi asioita.
Mies kun on tyytyväinen ihan vaan kotona oleskeluunkin.
Onko muilla näin? Miksi mies on aloitekyvytön (ihan kaiken suhteen) ja miten sitä kestää pidemmän päälle?
Kommentit (20)
erona vaan se, että miehellä on paniikkihäiriö ja se tekee lähtemisen vaikeaksi uusiin paikkoihin. Joten minä teen kaikki suunnitelmat ja valmistelut, miehen ei tarvitse stressata niistä. Mies on kuitenkin sitä mieltä, että lasten täytyy päästä näkemään tapahtumia, paikkoja ja ihmisiä ja hänen täytyy säännöllisesti ja jatkuvasti myös lähteä kotoa ihmisten ilmoille ja rikkoa rutiinia, näin on terapiassakin havaittu toimivaksi sairauden kurissa pitämiseksi.
mies itse lapsena muistaa käyneensä kerran eläinpuistossa ja kerran ruotsin risteilyllä. molemmat reissut oli yhtä kaaosta ja anoppi sai raivareita ja hermoromahdusksia vartin välein. Liekö tällä jotain tekemistä sairauden puhkeamiseen.
Ei mua haittaa olla se organisaattori, se on mulle helppoa vaikka ei aina niin kivaa kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vienyt lapsia uimaan tai luisteleen tms. En enää revi pelihousujani asian suhteen, suunnittelen menoja lasten kanssa ja sitten kysyn, että lähdetkö mukaan vai et, me ollaan menossa. Jos haluaa jäädä kotiin möllöttämään niin jääköön, lähtee tosin usein sitten mukaan kuitenkin.
olen jo niiiin älyttömän kyllästynyt siihen, kun vain minä suunnittelen reissuja yms. eikä mies aina edes osallistu..
huomenna olis 50v. juhlat vajaan 200km:n päässä, eipä taideta mennä kun ukko kultaa ei huvita!!! pian mua ei enää huvita koko ukko kulta!!!
En jaksa olla se, joka organisoi ja yrittää pitää mielessä kaiken tarpeellisen.
Mies kyllä tekee kaikenlaista, kun ohjeistaa ja kertoo mitä pitää tehdä, mutta juuri tämä kaiken muistaminen tuntuu raskaalta - ihan kuin olisin joku työnjohtaja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..jos minä en suunnittelis ja organisois, me möllötettäs kesät ja talvet kotona.
Mies on kuin pahka, kulkee vaan siinä kyljessä mukana. Rasittavaa!
Mitta täys, mies lähteköön lomien loppuessa.
Mies kyllä säntäilisi ralleihin, konsertteihin, vanhemmilleen...
Minä vaan en jaksaisi lähteä.
Ensi viikolla pitäisi lähteä katsomaan rallia. EVVK.
Menkööt keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena kaksi perättäistä tyttöystävää edellytti minun olevan jokin seurustelu-upseeri, jolla on illasta toiseen tarjolla hohdokasta ohjelmaa. Ensimmäinen katosi teekkarielämän pyörteisiin. Joka ilta kuulemma voi istua kapakassa, kun juo vain yhden oluen... Jälkimmäisen kanssa menin naimisiinkin. Ja olen yhä. Edelleenkään en halua kaupunkilomille, en pidä elokuvista - varsinkin kuin harvoilla leffareissuilla muija nostaa hirveän äläkän vaikka siitä, että parkkista ei löydy heti teatterin edestä, enkä (helvetti soikoon) halua tavata jatkuvalla syötöllä mummonkaimankummeja. Haluan vapaa-ajallani olla rauhassa. Mikä siinä on vaikea tajuta? Ehkä työni olisi jollekin muulle kevyttä, mutta minulle se on raskasta ja haluan nukkua ja levätä.
En minä ole pistämässä palloa naiseni jalkaan. Sen kuin menee ja tulee, kunhan pitää jotakin kohtuutta. Ja kyllä me aika ajoin käymme ulkona yhdessä ja lomailemme sukulaisissa jne. Mutta tämä on yksi asia, joka ei ole erityisen yhdistävä tekijä meillä. Vastaavia lienee kaikissa parisuhteissa? Vai pitäisikö minun käydä marmattamaan siitä, että muijan kanssa pitäisi joka helvetin vapaahetki juosta tätien, setien ja kummin lastenlasten luona.
Lisäksi viihdyn kotona. Minulla on hyviä harrastuksia, joista saan voimaa ja innostusta. En minä halua niiden äärestä aina johonkin, missä olisi "hohdokasta", kun minulla on hohdokasta kotona.
kun yritän kysellä jostakin, että tykkäisikö mies lähteä johonkin, vastauksena on aina "ihan sama".
Jep, suunnittele siinä sitten jotakin kun ei tiedä, haluaako mies lähteä vai ei -.-
Kaikkein mieluiten mies kait sohvalla makais telkkua kattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nyt yhtäkkiä mies onkin sanut päähänsä, että minä olen AINA päättänyt kaikesta ja pilannut hänen elämänsä jne...Haluaa nyt sitten erota, siis mies.
Onneksi puolisoni on samanlainen, ei halua kauheasti ohjelmaa. Nuorempana olin koko ajan menossa, nykyään haluan olla vain kotona.
On minulla urheiluharrastuksia, niistä pidän, mutta siihen se jääkin. En halua tavata ystäviäni(enkä miehen) tai sukulaisia kuin muutaman kerran vuodessa, se riittää.
Työkavereiden kanssa en käy missään, töissä ollaan hyvissä väleissä.
Lapset, joskus matkustelu ja koti riittää minulle. Onneksi tosiaan on vastakappale tälläisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä kaipaan enemmän perusteluja sille, miksi pitäisi taas reissata johonkin, kuin sille, miksi olla kotona.
Aina joskus matkataan johonkin yhdessä ja on se kivaa. Mutta minä nyt olen sellainen, että alan kolmantena päivänä ikävöidä kotiin. Nuorena taas olin jokseenkin aina menossa. Olisikohan niin, että minkä nuorena kokee, se riittää, ja mitä nuorena kokee jääneensä paitsi, sitä koko aikuisuutensa yrittää tavoitella?
kuin pelkkää kotia...vaikka viihdynkin hyvin kotona ja kotona on aina kaikenlaista (kivaakin) puuhaa, olisi ihan mukava nähdä muitakin paikkoja, harrastaa jotakin ja olla aktiivinen. Sekä nähdä ystäviä ja jopa muutamaa sukulaistakin. Ei joka päivä mutta säännöllisesti, en halua erakoitua samalla tapaa mikä miehelle sopisi. Se ei ole minusta lapsellekaan hyväksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on melko välinpitämätön kaiken suhteen, kaikki on "ihan samaa" ja jos jotain järkkään, alkaa valittamaan ettei huvita/jaksa lähteä. :( Muuten ihan positiivinen tyyppi, mutta minä ilmeisesti saan hänestä irti tuon ikävän ja ylilaiskan puolen, jonka myötä ärsyynnyn ja oma innostukseni kuihtuu.
miehen vanhempien mökille muutamaksi yöksi vuodessa.
Sen lisäksi olemme olleet viimeisen kahdentoista vuoden aikana YHTEENSÄ noin kaksi viikkoa ulkomailla ja noin puolitoistaviikkoa sukulaisissa, ei kait nyt ihan kohtuuttomasta reissaamisesta meillä ole kyse enkä vaadi sentään ihan mahdottomia kotona viihtyvältä mieheltä?
ap
Löysin tämmöisen vanhan ketjun kun googletin aiheesta. Minunkaan mies ei tee mitään. .Elämä yhtä ja samaa. Töitä, kotia ja nukkumista. 😞
Varmaan kannattaa erota, minä en ainakaan jaksaisi jos mieheni yhtäkkiä alkaisi halveksimaan minua sen takia etten halua ikinä käydä missään. Viihdyn kotona enkä kaipaa (ainakaan arkena) mitään ylimääräistä aktiiviteettia. Tuntuisi ikävältä, jos tämä olisi miehelleni ongelma.
Teillä olisi varmasti parempi yksin. Helposti sitä katkeroituu jos joutuu elämään suhteessa, jossa toinen osapuoli vaan ärsyttää.
Kaikki ihmiset eivät vain kaipaa niin hirveästi touhua ja tohinaa ympärilleen - sallittakoon se heille.
"miestä ei kiinnosta suunnitella mitään eikä tehdä mitään"
Jätä se mies! Vanhemmiten mies laiskottelee ja lusmuaa vain enemmän.
Kun joku paikka hajoaa kotona, niin miestä ei kiinnosta. Saa olla rikki 2 päivä, 2 viikkoa 2 kuukautta, 2 vuotta tai 20 vuotta.
Miehen saamattomuus ja vetelehtiminen on raivostuttavaa! Onko teillä mies, joka haluaa kotona vain vetelehtiä television tai tietokoneen ääressä? Siinä pystyy kyllä istumaan tuntikausia. Ulkoilu on minimissä. Mies ei viitsi liikkua eikä harrastaa mitään.
Itse suunnittelen kaikki reissut, mies kyllä lähtee mielellään mukaan, mutta ikinä ei jaksaisi ajatella matkaa etukäteen. Sitten mies olettaa että olen joku kävelevä matkasuunnitelma, kun matkoilla kyselee "koska syödään ja missä?". On rankkaa kun yksin pitää stressata siitä, että kaikki tarpeellinen on mukana!