Jäikö sinulle jokin pitkäaikainen vaiva raskauden ja/tai synnytyksen jälkeen?

Peräpukamat. Ai, että.

Ei. Alatiesynnytykset, joista olen toipunut hyvin.

Ei! Ulkoisesti:Keho palutui normaaliksi 3 vuoden jälkeen.

Ei jäänyt vaivoja. Tuli kaksi ihanaa lasta. :)

Jalkani koko kasvoi numerolla ja raskauskilojen karistaminen kesti useamman vuoden. Ovulaatio sattuu nyt ihan helve*isti, ennen raskautta sitä ei edes tuntenut.

Ei jäänyt mitään. Ainoastaan kuukautiset ovat runsaammat ja pidemmät kuin aiemmin.

Pitkäaikaiseksi vaivaksi jäi se lapsi.

Jäi. Aivan kamalaa oli nähdä se lapsen jälkeen tullut sinipunainen lima, istukka vai mikä se on. Meinasin oksentaa 🤢🤮

Järkyttää vieläkin kun jouduin olemaan yön säkkituolissa enkä saanut kunnolla unta, kun vaimo ei osannut olla hiljaa vaan ähki siellä omalla kivalla pedillään. Lisäksi ne kauhean kirkkaat valot ja kamala hälinä, kun sen synnytys alkoi 😐

Psyykkiset ongelmat, ahdistus sekä unettomuus. Minäkuva tuhottiin kokonaan hoitohenkilökunnan toiminnan takia sekä itsemääräämisoikeus vietiin.

Jos joskus vielä synnytän, synnytän ennemmin yksin saunassa kuin sairaalassa. Minua ei enää nöyryytetä.

Ei.

Nyt 30 vuotta myöhemmin on parissa vuodessa tullut roikkuva vatsa..

Ovulaatio muuttui todella kivuliaaksi. Ja aiheuttaa myös niin kovan pahoinvoinnin, etten pysty siinä pariin päivään syömään. Eli jotain hormonitoiminnassa muuttui. Lantion alueella oli särkyjä pari vuotta raskauden jälkeen. Nivelissä jotain häikkää.

Virtsanakarkailua.

Kuukautiset muuttuivat runsaammiksi sekä kesto piteni.

Maha jäi pömpöksi, turpoaa ihan pyöreäksi kun syö hiilareita (ei ollut ennen raskautta tälläistä).

Ovulaatio sattuu, vihlaisee kunnolla.

Naama on punainen koko ajan.

Varmaan on muitakin, joita en nyt muista.

Häpyliitos repesi ensimmäisen raskauden puolivälissä (jäin jo siinä vaiheessa saikulle koko loppuraskauden ajaksi) eikä se parantunut koskaan kunnolla. Alkuun se aina lonksahti, kun nostin jalkoja, mutta ei enää nykyään. Siihen jäi aluksi myös kipua, mutta sitäkään ei  enää ole. Sen sijaan sellainen vaiva repeämästä jäi, etten edelleenkään pysty vaunujen ja rattaiden jarrua käyttämään jaloilla, vaan pitää käsillä käyttää niitä. Omat lapset on jo aikuisia, mutta toimin perhepäivähoitajana, joten rattaita käytän lähes päivittäin.

Vt ongelmaa, ja muuta, korjaantui kun näin vaivaa.