Lue keskustelun säännöt.
Onko huono asia jos kumppani on ainoa ystävä?
Kommentit (15)
On huono juttu. Varsinkin jos se on vielä ex-mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoo kyllä jostain ongelmista
Entä jos on vain hiljainen ja ujo ja ei osaa tehdä ystäviä??
On huono juttu, mun eksä oli narsku ja aika hunostihan siinä lopulta sitten kävi kun tuli yllättäen ero ja oli eristäytynyt kaikista muista :/ Kesti vielä aika kauan tajuta että oli elänyt myrkyllisessä parisuhteessa, niin taitavaa oli se manipulointi ettei mieli pystynyt käsittelemään asiaa silloin kun se tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo kyllä jostain ongelmista
Entä jos on vain hiljainen ja ujo ja ei osaa tehdä ystäviä??
Sinäpä sen sanoit
Riippuu ihan siitä kaipaako lisää ystäviä. Jos ei harmita tai haittaa niin mikäs siinä. Olettaen, että mies on normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuo huono juttu, että on noin riippuvainen yhdestä ihmisestä. Mitäs sitten kun puoliso kuolee tai sairastuu?
Vierailija kirjoitti:
Kertoo kyllä jostain ongelmista
Minun ongelmani on muiden asenneongelma siihen, että haluaisin tehdä kavereiden kesken muutakin kuin ryypätä. Heivasin 90% kavereista kerralla mäkeen. Jäljelle jäi mies ja 1 kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo huono juttu, että on noin riippuvainen yhdestä ihmisestä. Mitäs sitten kun puoliso kuolee tai sairastuu?
En minä ole miehestäni riippuvainen, en vain jaksa tutustua ihmisiin ja hankkia kavereita. Jos mies kuolee tai jättää niin pärjään kyllä yksinkin, pärjäsin ennenkin.
Ei ole huono asia, jos se riittää sinulle, etkä ole alisteisessa riippuvuusssuhteessa häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen päättänyt, että ne, jotka ovat heittäneet minut täysin ulkopuolelle silloin, kun ovat alkaneet seurustella, eivät enää ikinä pääse takaisin kavereikseni! Minulle ei siinä tapauksessa myöskään itketä sitten, jos tulee ero!
Eli jos itse laitat parisuhteesi täysin kaveri/ystävyyssuhteittesi edelle, niin se on oma valintasi etkä mielestäni ansaitse heitä enää!
Tottakai seurustelun alkuvaiheessa tulee uuden kumppanin kanssa vietettyä enemmän aikaa, mutta se ei silti ole syy heittää kavereita täysin syrjään!
En vain oikein viihdy kenenkään muun kanssa niin hyvin kuin mieheni kanssa ja mies samoin mieluiten viettää aikaa minun kanssani. Tuntuisi hullulta väkisin viettää aikaa nyt jossakin epämieluisassa seurassa sen vuoksi, että toinen meistä todennäköisesti joskus kuolee ennen toista .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo huono juttu, että on noin riippuvainen yhdestä ihmisestä. Mitäs sitten kun puoliso kuolee tai sairastuu?
Luultavasti olisin masentunut ja rikki vuosia, mutta eikö tuo kuulu ihan normaaliin suhteeseenkin jos omalle kumpanille tapahtuisi jotain kamalaa?
Vierailija kirjoitti:
En vain oikein viihdy kenenkään muun kanssa niin hyvin kuin mieheni kanssa ja mies samoin mieluiten viettää aikaa minun kanssani. Tuntuisi hullulta väkisin viettää aikaa nyt jossakin epämieluisassa seurassa sen vuoksi, että toinen meistä todennäköisesti joskus kuolee ennen toista .
Tunnen ihan samoin :) sitäpaitsi voin puhua miehelleni mistä vaan. Ja hän minulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ongelma millään lailla. Itsellekin puoliso on samalla myös paras ystävä, enkä introverttinä oikein edes kaipaa muita ihmisiä ympärille. Pari-kolme lapsuuden ystävää on toki edelleen elämässä mukana, mutta näemme suunnilleen kerran vuodessa. Asumme puolison kanssa myös eri osoitteissa, joten kumpikin saa helposti sitä tilaa ympärille, jos sellaista sattuu joskus kaipaamaan. Tämä järjestely toimii meille ja olemme molemmat onnellisia vallitsevasta tilanteesta. :)
Kertoo kyllä jostain ongelmista