Uskonnoista (yleistä pohdintaa)

En jaksa ymmärtää, miksi meidän ihmisten pitää koittaa keksiä täällä ajallisessa elämässä, mikä on oikea tapa elää, jotta se kelpaa Jumalalle.. Siis tarkoitan tällä sitä, että ei kait tämä voi olla edes rationaalista, että me ihmiset yritämme miettiä ja tapella keskenämme, mikä on sydämenusko ja millä tavalla se määritellään.



Eikö se riitä, että rakentaa itselleen onnellisen elämän, jossa viihtyy sekä kunnioittaa ja arvostaa aidosti ja vilpittömästi toisia ihmisiä ja toisten elämää? Onko pakko julistaa olevansa se ainoa oikea usko, koska siitä ei meillä kenelläkään ole varmuutta. Mielestäni tällainen on niin pahasti muunlaista elämää elävien aliarvostamista.