Tunnetko jonkun, joka on täysin väärällä alalla?
Tunnetteko te tyyppejä, jotka tuntuvat olevan täysin itselleen sopimattomissa hommissa, ja siis ihan vapaaehtoisesti ja kouluttautuneina? Kuinkahan ja minkä ihmeen takia he ovat päätyneet valitsemaan ammatin, joka sotii jotenkin täysin heidän persoonaansa ja taipumuksiaan vastaan?
Itse pohdin tätä tänään keskustellessani työkaverini kanssa. Hän on kiva ihminen, mutta valittaa työstään jatkuvasti. En toisaalta ihmettele. Kyseinen ihminen on luonteeltaan pedantti ja hiljainen puurtaja, joka kiinnittää huomiota kaikenlaisiin ehkä ei niin olennaisiin yksityiskohtiin, on äärettömän varovainen riskikartoittaja, stressaantuu kiireestä. Ei siinä muuten mitään, mutta työskentelemme alalla, jossa kiire, deadlinet ja nopeasti tulevat toimeksiannot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, ja lisäksi pitäisi osata ideoida ja keksiä uutta, ehkä ottaa riskejäkin... En voi ymmärtää, kuinka työkaverini on ikinä tullut hakeutuneeksi tällaiselle alalle!
Kommentit (12)
Monet hoitajat eivät kestä paineita ja sanovat että työ on liian raskasta.
Itseni. Olen it-alalla, koodaan, ja olen sellainen suurpiirteinen taiteilijaluonne. Pikkutarkka työ ja pitkä keskittyminen on minulle silkkaa tuskaa. Myöskään looginen ajattelu ei kuulu vahvuuksiini, vaan olen siinä hidas ja huono.
Miten olen valinnut näin? Koska en keksinyt mitään muutakaan ammattia, joka sopisi sen paremmin. En ole nimittäin missään hyvä. Lisäksi en tykkää olla ihmisten kanssa tekemisissä paljon, joten se jo sulkee monia ammatteja pois. Mihinkään taiteeseen, kirjailijuuteen tms. ei ole lahjoja myöskään, vaikka elämäntapana sellainen kiinnostaisi. Joten valitsin jotain, missä riittää töitä ja on hyvä palkka. Kun kerran joka tapauksessa tulisin millä tahansa alalla olemaan huono ja se olisi kärsimystä. Ja onhan tätä tässä jo kohta 20 vuotta tullut tehtyä ja teen varmaan eläkeikään. Sisulla se hoituu.
Yksi lähipiirin parikymppinen tyttö on vakuuttunut siitä, että markkinointi ja mainosala ovat hänen juttunsa. En kehtaa nuoren unelmia tyrmätä, mutta olen kyllä mielessäni miettinyt, että onko ala tosiaan oikea poikkeuksellisen ujolle ja hiljaiselle, ikäistään paljon nuoremma oloiselle tytölle. Tosi vaikea nähdä häntä markkinoinnin hommissa, jossa käsittääkseni vaaditaan sosiaalisuutta, puhelahjoja, trendien haistelua jne.
Sehän on suositus että olisi joku jalat-maassa oleva höyrypäiden tukena.
Vierailija kirjoitti:
Yksi lähipiirin parikymppinen tyttö on vakuuttunut siitä, että markkinointi ja mainosala ovat hänen juttunsa. En kehtaa nuoren unelmia tyrmätä, mutta olen kyllä mielessäni miettinyt, että onko ala tosiaan oikea poikkeuksellisen ujolle ja hiljaiselle, ikäistään paljon nuoremma oloiselle tytölle. Tosi vaikea nähdä häntä markkinoinnin hommissa, jossa käsittääkseni vaaditaan sosiaalisuutta, puhelahjoja, trendien haistelua jne.
Siellä on monenlaisia hommia, eikä kaikissa tarvita tuollaisia juttuja niinkään. No trendien haistelua jossain mielessä kyllä, mutta sitä voi introvertimpikin harrastaa esim. somen kautta, seuraamalla julkaisuja yms.
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko täysin työkaverisi persoonan ja taipumukset? Entäs oletko tietoinen hänen työnsä tuloksista? Entä jos kyseessä onkin oman ajattelusi ahdasmielisyys?
No samassa suht pienessä tiimissä tehdään töitä ja ihan päivittäin ollaan tekemisissä, että en usko kuvittelevani. Tunnen hänet & työnkuvansa aika hyvin, ja lisäksi puhuu päivittäin tyytymättömyydestään työhönsä eli on stressaantunut esimerkiksi siitä, että toimeksiantoja tulee nopealla tahdilla. Mikä on meidän alalla hyvin tavallista ja suurin osa nauttii pienestä paineentunteesta ja vauhdista töissä.
Naapurin lihava akka, joka on ehkä tylyin ja ilkein ihminen minkä tunnen. Hän on sairaanhoitaja.
Olen itsekin väärällä alalla, mutta en päässyt opiskelemaan haluamaani alaa ja toisaalta olen huono kaikessa, eikä oikein mikään kiinnostakaan. En myöskään aiheuta vahinkoa työssäni kun olen ihan työtön. Tuskin mitään itselleni sopivaa alaa on olemassakaan kun todellakin olen huono kaikessa. Haluaisin työn, jossa pääsisin vaikuttamaan Suomen sosiaalipolitiikkaan ihan käytännön tasolla ja tekemään siihen liittyviä päätöksiä, mutta eipä sellaista työtä ole näköpiirissä varsinkaan väärällä koulutuksellani. Olen kyllä hakenut opiskelemaan sosionomiksi ja sosiaalityötä yliopistoon, mutta en siis päässyt opiskelemaan. Työtön tradenomi siis olen.
Taas niin sotaisa ja masentava aloitus.. Eikö koskaan ihmisissä kiinnitä mikään hyvä kiinnostusta?
Juu, itseni, olen pitkäaikaistyötön ja en koe olevani omassa genressä, ex johtaja
Tunnetko täysin työkaverisi persoonan ja taipumukset? Entäs oletko tietoinen hänen työnsä tuloksista? Entä jos kyseessä onkin oman ajattelusi ahdasmielisyys?