Lapsille vihaisena ja väsyneenä huutaminen
ei ole mielestäni mitenkään puolusteltavissa eikä vähähteltävissä esim. temperamenttikysymyksellä. Aikuisen rakoilu ja hajoilu tuohon malliin lasten silmissä on henkistä väkivaltaa! Jos pää alkaa kiehua noin holtittomasti, pitäisi lähteä pois koko tilanteesta ja mennä vaikka ulos takomaan päätä seinään.
Tyyneys on opeteltavissa siinä missä muukin kypsyys ja maltti kasvattajana.
Jos itse huudatte, niin esittäkää omalletunnollenne kysymys: sallisitteko lasten päiväkotitädin, bussikuskin tai opettajan pauhata hänelle samalla tavalla?
Kommentit (10)
kyllä teidän karjujien ja seinäänheittäjien väliin mahtuu normaalien ihmisten joukko, jotka ei tee kumpaakaan.
jos lapseni olisi tehnyt jotain ihan päätöntä ja liki hengenvaarallista.
ja kadun joka kerta sitä, että olen huutanut. Mä tarvitsen hiljaisuutta rauhoittuakseni enkä saa sitä ilman että jättäisin "hermot menee"-tilanteessa lapset yksin kotiin. En tiedä onko se sen parempi vaihtoehto kuin huutaminen. Jos menen vessaan rauhoittumaan niin lapsi/lapset tulee hakkaamaan vessan ovea ja huutamaan siihen. Joka kerta huudettuani pyydän anteeksi. eihän se asiaa tekemättömäksi saa. en siis ole täydellinen. Anteeksi.
Usein vain näkee tätä lapsille räyhäämistä, ihan julkisilla paikoillakin. Omaa käyttäytymistä selitellään sitten hiukan naureskellen vain temperamenttiseksi" ja että "kyllä maailmaan ääntä mahtuu". Aihe tuli mieleen jostakin aiemmasta kommentista.
anteeksipyyntökin kärsii inflaation. Pitäkää ne mölyt mahassanne.
jonka mielestä tunteiden piilottaminen on hyvä ja tavoiteltava asia.
Surullista. Ehkäpä siinä syy miksi suomalaisten alkoholisoituvat, tappavat itsensä tai ovat muuten vaan maserntuneita?
Meillä saa tunteita näyttä laidasta laitaan. Räjähtely, karjuminen ja hyöryjen päästely lasten nähden ei ole haitaksi mikäli kotona osataan näyttää myös positiivisia tunteita.
Suomalaiset ainoa kansa jonka mielestä tunteiden piilottaminen on hyvä ja tavoiteltava asia.
Ei olla ainoita. Mm. Japanissa sama homma. Varmaan jossain muuallakin.
jonka mielestä tunteiden piilottaminen on hyvä ja tavoiteltava asia.
Surullista. Ehkäpä siinä syy miksi suomalaisten alkoholisoituvat, tappavat itsensä tai ovat muuten vaan maserntuneita?
Meillä saa tunteita näyttä laidasta laitaan. Räjähtely, karjuminen ja hyöryjen päästely lasten nähden ei ole haitaksi mikäli kotona osataan näyttää myös positiivisia tunteita.
Nämä tunteiden piilottelijat ovat niitä, jotka loppujen lopuksi heittävät vauvan seinään. Ikävä kyllä.
Naapurin muija se karjuu lapsilleen sekä sisällä että ulkona joka päivä ja on ammattikasvattaja. Kaipa tietää mitä tekee.
Siis lapsen temperamentillä. Mun kokemusten mukaan, kun sivistyneet ihmiset huutavat lapsilleen, niin kyse on sellaisesta lapsesta, jolla on hyvin raju temperamentti. Siis aivan toista maata kuin perheiden muut lapset.
Siinä mun mielestä ihan pätevä selitys sille, että joskus huuto pääsee irti. Eihän se siitä huutamisesta yhtään sen kivempaa tee. Mutta se on ihan inhimillistä.