Päiväkodin huomenna (tai maanantaina) aloittavien äidit, jännittääkö?
Me olemme tirrien kanssa menossa katselemaan, minkälainen paikka se päiväkoti onkaan huomenna. Parin viikon pehmeän laskun jälkeen alkaa sitten ihan oikea päiväkotiarki. Isoveli odottelee jo kovasti takaisin päiväkotiin pääsyä, oli jo viime talvena osa-aikaisena virikelapsena, mutta tirrien sopeutuminen kyllä kieltämättä hirvittää, kun ovat niin pieniä vielä. Molemmat kävelevät jo, mutta toisella on viitisen sanaa ja toisella vasta kaksi. Ikäähän on karvan alle vuoden verran.
Voi tosin olla, että hoitoonlähtö on minulle suurempi järkytys kuin tirreille, he ovat yleensä tyytyväisiä, kunhan ruokaa ja puhtaita vaippoja riittää ja veikka on näköpiirissä, äidistä tai isästä viis.
Kommentit (11)
mutta tarkoitin kyllä, että heille riittää, että kaksoisveli on näkyvissä. Isovelikin on tietysti hyvä lisä, mutta niin sisarusryhmä kuin onkin, niin tietysti monet päivän puuhista tapahtuvat pienemmissä ryhmissä ja 5-vuotias isoveli on varmasti suurimman osan päivää ihan omissa puuhissaan ikäistensä kavereidenkanssa.
kuulostavat sopeutuvaisilta lapsilta.
Meillä jatkuu päiväkotiarki maanantaina kuopuksella (3v.). Ei odota innolla, sen enempää kuin äitikään töihin menoa. Mutta kyllä ne päivät kuluu meillä kummallakin tahollamme kun laitetaan kulumaan ;-)
3-5v ryhmässä. Jännittää kovin. Isosisarus menee kouluun ja ip-kerhoon.
Jännittää lasta itseäänkin kovin tarhan aloitus. Onnekis on jo sen verran iso että puhumalla voi asiaa valmistella ja tuntoja purkaa.
5-vuotiaamme ihan ymmärrettävästi odottaa jo kovasti kavereiden tapaamista.
Samoin minä odotan suurella innolla töihin menoa. Aloitan uudessa työssä, joka on näitä kerran elämässä mahdollisuuksia. Muuten varmaankin olisin ollut kotona vielä puolisen vuotta, mutta tätä tilaisuutta ei voinut päästää sivu suun.
ja äitiä jännittää ja ahdistaakin aika paljon..
Ollaan kyllä oltu jo tutustumassa ja lapsi tuntuu tykkäävän. Silti tuntuu ihan kauhealta jättää se niin pitkäksi aikaa (klo 8-14.30) hoitoon. Mä varmaan hajoan aluksi ikävään.. Toivottavasti kuitenkin mieluummin minä kuin lapsi..
Työmahdollisuuksia kyllä tulee elämän aikana.
5-vuotiaamme ihan ymmärrettävästi odottaa jo kovasti kavereiden tapaamista.
Samoin minä odotan suurella innolla töihin menoa. Aloitan uudessa työssä, joka on näitä kerran elämässä mahdollisuuksia. Muuten varmaankin olisin ollut kotona vielä puolisen vuotta, mutta tätä tilaisuutta ei voinut päästää sivu suun.
En osaa jännittää sitä yhtään, koska isompi on niin sosiaalinen ja reipas lapsi, ettei varmasti niiden muutamien tuntien aikana hoidossa päivittäin tule olemaan ongelmia. Pienempi taas on helpompi jättää, kun isosisarus on turvana. :)
Luulen, että kaikki menee hyvin, vielä ei olla käyty tutustumassa paikkaan kylläkään.
Joskus pitää vain tarttua tilaisuuteen eikä vain katsella vierestä ja toivoa, että sama tilaisuus ehkä tulisi uudestaan. Se, tuleeko niitä tilaisuuksia uudelleen eteen riippuu paljon siitä tilaisuudesta. Jos etsisin sairaanhoitajan työtä tai vaikka virkaakin, niin aika rauhassa voisi päästää ensimmäisen tilaisuuden karkuun ja odotella uutta itselle sopivampana ajankohtana. Tätä tilaisuutta, johon nyt tartun ei sen sijaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulisi toiste. Taloudellisesti tämä nyt ei niin kannattavaa ole, kolmen lapsen hoitomaksut, mahdollinen kotiapu, muut työssäkäynnin kulut ja suomalainen verotus kyllä tasaavat oikein kivasti tilannetta.
Työmahdollisuuksia kyllä tulee elämän aikana.
Aika paljon jännittää minua miten lapsilla menee, kun kummallekin lapselle on eka kerta päivähoidossa. Minullekin koko päiväkotitouhu on ihan vierasta, kun en ole itse ollut koskaan hoidossa. Lisäksi minua jännittää "aikuisen elämään" paluu näiden 4 kotiäitivuoden jälkeen.
Minua jännittää, mutta toisaalta olen tosi huojentunut. Lapsi on neljän ja todella jo valmis päivähoitoon ja kaverit ovat tärkeitä. Mieleni on hyvä ja uutta odottava!