Lue keskustelun säännöt.
(Todennäköisesti) yksipuolinen ihastus
Tuskainen
29.11.2022 |
Pakko avautua. Olen palavasti ihastunut ihmiseen, jonka en usko olevan ihastunut minuun. Tämä tilanne muistuttaa minua ikävästi vuosien takaisesta tilanteesta, jossa olin noin vuoden ajan ihastunut henkilöön ja kuvittelin hänen olevan kiinnostunut myös minusta. Vasta ihastuksen tunteen päättyessä vaihtaessani eri työpaikkaan ymmärsin, että olin kuvitellut kaikki merkit, joiden ajattelin kertovan siitä, että hänkin olisi ollut kiinnostunut minusta. Luulen, että nytkin on sama tilanne, mutta silti huomaan elätteleväni toivoa, että kenties tämä henkilö voisi olla minusta kiinnostunut. En tiedä edes, että onko hän sinkku. Tavallaan toivoisin, että ei ole ja kuulisin tämän niin ihastus mahdollisesti haihtuisi, koska minulla on niin tuskallinen olo näiden tunteiden kanssa. Ei ole vaihtoehto, että kertoisin hänelle tunteistani, koska emme oikeastaan tunne toisiamme. Jos olisimme esim. kavereita tai edes jonkinlaisia tuttuja, niin voisin kertoa ilman pelkoa itseni totaalisesta nolaamisesta. Noloa tämä on siis siksi, että emme tunne. Tiedämme vain toistemme olemassaolosta, joten on hyvin kummallista, että olen häneen niin kovin ihastunut. Todennäköisesti olenkin ihastunut mielikuvaani hänestä, enkä todelliseen ihmiseen, mutta tämänkään ymmärtäminen ei saa ihastusta hiipumaan. Tunnen itseni creepyksi tyypiksi tämän ihastumisen takia.
Kohtalotovereita?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jo 48 v, olen elämässäni ihastunut ehkä 5 kertaa, ja koskaan se ei ole ollut molemminpuolista.
Mä olen kyllä ollut rohkeampi ilmaisemaan ihastukseni, ainahan sitä voi edes vähän flirttailla ja yrittää saada katsekontaktia ellei sitten tilanne olekaan sellainen että voisi vaikka kysäistä kahville tai tuopille suoraan. Olen myös pyrkinyt aktiivisesti etsiytymään tilanteisiin joissa pääsen tapaamaan ihastustani ja tutustumaan siihen. Esim. minusta tuli aktiivinen lintuharrastaja, kun huomasin että ihastus oli aktiivi Birdlife-järjestössä ja veti mm. opastettuja linturetkiä :D
Mukava kuulla, että en ole ainut yksipuolisesti ihastuva. Minulla olisi kyllä mahdollista hakeutua tilanteisiin, joissa voisin kohdata ihastukseni, mutta ongelma on se, että olen paha sosiaalinen jännittäjä, jonka vuoksi en pystyisi ihastukseni seurassa olla ollenkaan normaali (saatan alkaa mm. täristä näkyvästi), jolloin KAIKKI tajuaisivat, että olen ihastunut, enkä kestäisi sellaista julkista nöyryytystä...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pahaa siinä on jos kertoisi tunteista toiselle? Ei siihen kuole.
Mä olen jo 48 v, olen elämässäni ihastunut ehkä 5 kertaa, ja koskaan se ei ole ollut molemminpuolista.
Mä olen kyllä ollut rohkeampi ilmaisemaan ihastukseni, ainahan sitä voi edes vähän flirttailla ja yrittää saada katsekontaktia ellei sitten tilanne olekaan sellainen että voisi vaikka kysäistä kahville tai tuopille suoraan. Olen myös pyrkinyt aktiivisesti etsiytymään tilanteisiin joissa pääsen tapaamaan ihastustani ja tutustumaan siihen. Esim. minusta tuli aktiivinen lintuharrastaja, kun huomasin että ihastus oli aktiivi Birdlife-järjestössä ja veti mm. opastettuja linturetkiä :D