Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Apuva, rakastunut itseäni lähes 30v vanhempaan mieheen...

Vierailija
22.07.2010 |

Olenko jotenkin mieleltäni häiriintynyt, mutta tämä on jo jotakin aivan käsittämätöntä...



Siis mies on vanha perhetuttu ja tuntenut minut n. 3-vuotiaasta asti.

Jo lapsena kyläillessäni siellä paikkakunnalla jossa hän asui, en ketään muuta odottanutkaan niin paljon näkeväni kuin hänet.

Juoksin syliin nimeä huutaen... Hän meni ohi kaikista mielistelijöistä ja jopa "karkkirahan" antajista jo silloin.



Myöhemmin kasvaessani todella jossain kohtaa rakastuin silmittömästi häneen, väreet menivät jo ajatuksestakin.

Silloin pelkäsin tunteitani todella ja yritin luokitella ne kuulemiini "teini-iän ensirakkauksiin" joista joskus kuulin, juurikin että saattaa rakastua johonkin paljon vanhempaan, mutta se yleensä menee ohi.

Annoin tunteideni kyteä, annoin itselleni avoimuutta... Sydämmeni löi lieskoja hänet nähdessäni.



Sitten törmäsin vahingossa ensimmäiseen kihlattuuni ja tunteet kaikkosivat...tai hiiltyivät, sillä ne palasivat kuin salamana muutaman vuoden päästä.

Yritin ihan ystäväpohjalta saada tämän miehen joskus kahvillekin, mutta minusta tuntui että hän ehkä vaistosi jotain koska ei koskaan "kerinnyt".

Taas tunteet kaikkosivat kun rakastuin nykyiseen mieheeni ja joskus havahduin jopa yksin miettimästä että jännä kun ei enää tunnu samalta. Toki halusin edelleen olla hyvissä väleissä ja tavatessamme olin kovin iloinen, kuten lapsena, mutta samanlaista leiskuntaa ei enää tuntunut.

Toisaalta olin erittäin onnellinen siitä, ajattelin että nyt olen löytänyt elämäni miehen.



Kuinka ollakaan, mies on edelleen paljon mielessäni ja jälleen kuin salama kirkkaalta taivaalta tunteet ovat nousseet pintaan ja näen jopa unta hänestä.



En tiedä voisiko reiluihin tunteisiin vaikuttaa omat nousseet ongelmat miehen kanssa, vai onko tämä vain taas joku ajanjakso....



Mutta miksi se sama mies....? Näkemättäkin....?



En harkitse eroa tämän takia, mutta en tiedä mitä tekisin jos tarjoutuisi todellinen tilanne muuttaa murtunutta suhdetta ehjään...

Vai olenko vain joku mehiläinen...? :(



Sori avautuminen, ja joku varmasti pitää minua järjettömänäkin mutta niinhän luulen itsekin...

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla