Minkälainen VIERAS lapsi saa sinun selkäkarvasi pystyyn?

Rajat ovat tuntematon käsite näille. Käskyt ei toimi, eivätkä pyynnöt. Siis ei hyvä eikä paha. Omat vanhemmat istuvat ylpeinä ihastelemassa kuinka mainio se Keeleppi onkaan kun se aina keksii VASTA-ARGUMENTIN. ARGH!

Toinen esimerkki oli alle kouluikäinen, hakkasi toisia ja haukkui, vanhemmat ei puuttuneet "lasten leikkeihin" mitenkään. Toinen kouluikäinen, syrji systemaattisesti silmätikkuaan, ivaili, haukkui, nolasi, satutti fyysisesti ja pomotti muut mukaan toimintaansa. En ymmärrä mikä lapsen mielessä on mennyt vinoon, kun seitsenvuotias kykenee systemaattiseen koulukiusaamiseen ja käsittämättömään julmuuteen?

Kolmas, mutta vaarattomampi esimerkki on perheen silmäterät ja hemmotellut lapset, jotka ovat rajattomia. Kylässä ei uskota aikuisenkaan sanaa, sanotaan "mä saan, äiti on sanonut" ja mangutaan kaikkea tai otetaan itse "mun on nyt nälkä, anna sitä ja tätä". Kyse kouluikäisistä, että jonkinlaiset käytöstavat voisi olettaa olevan hallussa.

Tunnen yhden TOSI uteliaan 5-vuotiaan. Tosin hänen vanhempansa ovat oikeita juorukelloja joten kotoa on lapsiraukka mallinsa saanut. Mutta se kysely ja tirkistelynhalu on silmiinpistävää. Olenkin alkanut vastata hänen kyselyihinsä epämääräisesti, esim jos kysyy "minne menette?" vastaan "vaikka minne". Ja lapsi menee aivan hämilleen jos ei heti saa vastausta, ja kysyy hetken kuluttua mieheltäni että minne te olittekaan menossa.



Ehkä äskeinen hieman huono esimerkki, mutta suurin osa kyselyista on TODELLA ärsyttäviä, esim. mikä auto teidän pihassa oli eilen? Vastaan että erään ystävän, no sitten kysyy että kenen ystävän. Saattaa myös sanoa että minäpäs tiedän että tuo on teidän makuuhuoneen ikkuna ja tuo on lastenhuoneen, olen katellut verhojen väristä jne. Kaikki poikkeava, esim. vieras auto pihalla, lomamatkat ja remontit on HETI saatava tietää.

Mulla on itsellä 5-vuotias ja kohta 3-vuotias (+ vauva) ja ois ihan mahdotonta kuvitella edes noin törkeää käytöstä 5-vuotiaalta, jolla jo pitäisi olla oikeasti empatiakykyä. Saati että itse antaisin lapsen tuolla tavalla käyttäytyä ilman todella tiukkaa puuttumista.

Ja hän on selvästi väkivaltainen toisia lapsia kohtaan. Kiusaa pienempiään minkä kerkeää ja on ottanut meidän pienimmäisemme (hän 5v, meillä 3v) silmätikukseen. Eli mitään ei vielä ole sattunut mutta lopetimme kanssakäymisen hänen perheensä kanssa kun viimeisellä kerralla tuo poika heitti hiekkaa lapsemme naamaan kourakaupalla, sitten ajoi hänen päälleen polkupyörällä, sitten tönäisi "puumajasta" alas ja lopuksi löi ja potkaisi. Meidän velvollisuutemme on suojella omaa lastamme ja se menee nyt omien ystävyyssuhteitteni edelle. Eli vaikka pidänkin tuon pienen terroristin vanhemmista niin en halua seurustella heidän kanssaan enää perhetasolla.

vielä kehutvat tyyliin "miedän villestä tulee selvästi johtaja".

SAATTAA kyseessä olla synnynnäinen psykopaatti. Tutkimustiedon valossa nykyään ollaan sitä mieltä, että jotkut ihmiset kerta kaikkiaan syntyvät ilman sitä "empatiapalikkaa" (ja etenkin tietynlaisessa ympäristössä seuraukset voivat olla katastrofaaliset).

ainoista lapsista. Kaikki, jotka tässä meidän pihapiirissä asuvat/ovat asuneet, ovat kykenemättömiä tulemaan toimeen toisten lasten kanssa. Pelaavat jotain ihmeellisiä ihmissuhdepelejä, yrittävät sulkea toisia pois leikeistä, eivät kestä jos huomio kääntyy pois heistä jne. jne. Omat lapset ovat ihan ihmeissään näiden kanssa ja kyselevät, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia.



Nämä lapset eivät ole edes päiväkodissa vaan äiti hoitaa kotona.

Siinähän se "empatiapalikka" yleensä puuttuu tai on kovin vajavainen. En silti ihan psykopaatiksi kutsuisi. Psykopatia (esim. patologinen narsismi) syntyy yleensä aina lapsuuden olosuhteiden seurauksena.

SAATTAA kyseessä olla synnynnäinen psykopaatti. Tutkimustiedon valossa nykyään ollaan sitä mieltä, että jotkut ihmiset kerta kaikkiaan syntyvät ilman sitä "empatiapalikkaa" (ja etenkin tietynlaisessa ympäristössä seuraukset voivat olla katastrofaaliset).

Lapset 5- ja 3 v ovat ns. vapaalla kasvatuksella ja todellakin täysin vailla sääntöjä. se näkyy ja kuuluu...lapset ovat likaisia, syövät aina karkkia ja muutakin ruokaa jos sattuu joskus olemaan nälkä, saavat kaupassa mitä sattuvat haluamaan. Minulle käytös tulee näkyviin, kun nämä mussukat yrittävät leikkiä harvoin minun lapseni kanssa. he komentelevat, kiristävät, raapivat, syleksivät päälle, haistattelevat, nimittelevät, ihmettelevät jos minä komennan lastani, että miksi muka pitää ja ei tarvii totella. Nämä lapset koettavat jyrätä omilla komennoillaan aikuisen kuin aikuisen, ja asioissa jotka eivät edes heitä koskettaisi. lapset kulkevat kotinsa ja ulkomaailman väliä ihan vapasti ja miten haluavat. nukkumaaanmenoaikoja ei ole.

Koska lasten käytös on todellakin ihan pöyristyttävää, ei heidän kanssaan oikein muutkaan lapset viihdy: omani kieltäytyy edes menemästä heidän lähelleen, enkä yhtään ihmettele: viime viikolla toinen noista tytöistä kiristi (minun kuulleni) lastani mukaan leikkiin sanomalla, että lyö jos et tule ja tee niin. Sanoin tuosta jo lapsen äidille: hän vain nauroi ylpeänä että osaavat pitää puolensa maailmassa ja minun lapseni ei osaa leikkiä ja on suvaitsematon herkkis.



Kyllä siinä nousee karvoitus pystyyn koko perheen kohdalla. Sosiaalitoimistolla olisi todella työtä, mutta ilmoituksesta huolimatta (joku muu oli ainoinaa tehnyt jo) mitään ei ole tapahtunut...

Ovat todella ärsyttäviä: pomottelevat, komentelevat, eivät tottele mitään. Nämä lapset sentään jo 10- ja 7-vuotiaat!! Mutta heillä ei ole aikuisia jotka jämptisti näyttäisivät rajat. Äitinsä yrittää vähän pliisusti jotain sanoa, mutta lapset silti päättävät. Esim. kahvipöydässä käyvät aina valtataistelua, jonka LAPSET aina voittavat. Äiti yrittää vähän vastustella. Karseeta katsottavaa! Koskee kaikkea muutakin.

ylikiltit, jotka vain istuva apaattisina ja katsovat eteenpäin



kiviä toisten päälle heittelevät lapset



hiljaiset

pikku mulkero, siis vittumainen tyyppi. Epäreilu lällättäjä kiusanhenki, joka tekee kaikkensa, että toisilla olisi paha mieli.



NAvetan taakse tekisi mieli viedä ja vedellä kunnolla ympäri korvia.

kyläpaikan väkeä,mua janottaa,annatko keksiä,mulla on nälkä...

yhtä "ei niin mukavalla luonteella varuiustettua" ja miten paljon vaikeampaa hänestä on löytää kehuttavaa ja jopa pidettävää kuin muista perheen lapsista. Kamalaa, kun perheessä on yksi musta lammas. Vastaavan ventovieraan aikuisen ihmisen kanssa en olisi missän tekemisissä vaan minkäs teet, kun kyseessä on oma lapsi :( Lapsi ei tietenkään mitään perusluonteelleen voi.

Ärsytyskynnys lasta kohtaan monesti muuten kaikkoaa, kun huomaa että vanhemmat ainakin yrittävät komentaa jälkikasvuaan. Tietää tavallaan, että lasta pyritään ohjaamaan toiseen suuntaan.

Mutta esimerkiksi tämä kaverini 4-vuotias on sellainen pikku-pomo aivan äitinsä (lapsen isä asuu muualla) epäjämptisen kasvatuksen tulos. Äiti sallii ja on jopa hiukan ylpeä lapsensa "väkevyydestä". Ei esimerkiki puutu tämän käytökseen, jos pyrkii komentelemaan toisia lapsi saati aikuisia. Alkoi minuakin komentaa tuossa yksi päivä, kun kielsin heitä menemästä meidän makkariin hyppimään sängylle. Omat lapseni ymmärsivät kiellon heti (joka oli kyllä heiltäkin melko harvinaista ;)), mutta tämä yksi mälskäs, että "kyllä meidän pitää päästä..."

Tämä lapsi on tosi paljon mielessäni, koska mietin, että tuleeko hänestä jonain päivänä tosi vahva vai turvaton aikuinen...?

ap

yhtä "ei niin mukavalla luonteella varuiustettua" ja miten paljon vaikeampaa hänestä on löytää kehuttavaa ja jopa pidettävää kuin muista perheen lapsista. Kamalaa, kun perheessä on yksi musta lammas. Vastaavan ventovieraan aikuisen ihmisen kanssa en olisi missän tekemisissä vaan minkäs teet, kun kyseessä on oma lapsi :( Lapsi ei tietenkään mitään perusluonteelleen voi.

yhtä "ei niin mukavalla luonteella varuiustettua" ja miten paljon vaikeampaa hänestä on löytää kehuttavaa ja jopa pidettävää kuin muista perheen lapsista. Kamalaa, kun perheessä on yksi musta lammas. Vastaavan ventovieraan aikuisen ihmisen kanssa en olisi missän tekemisissä vaan minkäs teet, kun kyseessä on oma lapsi :( Lapsi ei tietenkään mitään perusluonteelleen voi.

yhtä "ei niin mukavalla luonteella varuiustettua" ja miten paljon vaikeampaa hänestä on löytää kehuttavaa ja jopa pidettävää kuin muista perheen lapsista. Kamalaa, kun perheessä on yksi musta lammas. Vastaavan ventovieraan aikuisen ihmisen kanssa en olisi missän tekemisissä vaan minkäs teet, kun kyseessä on oma lapsi :( Lapsi ei tietenkään mitään perusluonteelleen voi.

Pidän enemmän ujoista ja hiljaisista lapsista. Siis mikäli ovat kuitenkin perushyväntuulisia, eivätkä vihaisella tavalla hiljaisia.

Itsekin olen joskus sortunut samaan. Tutun tyttö oli pienestä pitäen hirveä riehuja, päällepäsmäri, höpöttäjä, kiusaaja, kovaääninen ja vaikkasen mitä. Mä olin ihan varma, että ei hyvä päivää, mitäköhän tästä lapsesta tulee isona, kun vanhemmat eivät jaksa yhtään kasvattaa..



No, nyt tytsy 7-vuotias lapsonen ja aivan älyttömän ihastuttava, mukava, hyväkäytöksinen ja lapsuuden ei niin toivotut piirteet ovat hävinneet miltei kokonaan. Koulu on rauhottanut tytön ihan kokonaan.



Elkää haukkuko toisten muksuja ja luulko heti alkuun, että heistä tulee kriminaaleja tai jotain muuta pahaa. Yrittäkää löytää heistä jotain hyvää. Yleensä kuitenkin positiivisuudella saa paljon enemmän aikaisemmaksi kuin negatiivisella kyräilyllä. Kasvattaminen ei ole helppoa. Olkaa tyytyväisiä, että itse pääsette kilttien muksujen kanssa helpomalla. Itse ainakin olen yrittänyt muuttua ymmärtäväisemmäksi...



T: Virheestä oppinut. Lapsi on kuitenkin vain lapsi

Ja hän on selvästi väkivaltainen toisia lapsia kohtaan. Kiusaa pienempiään minkä kerkeää ja on ottanut meidän pienimmäisemme (hän 5v, meillä 3v) silmätikukseen. Eli mitään ei vielä ole sattunut mutta lopetimme kanssakäymisen hänen perheensä kanssa kun viimeisellä kerralla tuo poika heitti hiekkaa lapsemme naamaan kourakaupalla, sitten ajoi hänen päälleen polkupyörällä, sitten tönäisi "puumajasta" alas ja lopuksi löi ja potkaisi. Meidän velvollisuutemme on suojella omaa lastamme ja se menee nyt omien ystävyyssuhteitteni edelle. Eli vaikka pidänkin tuon pienen terroristin vanhemmista niin en halua seurustella heidän kanssaan enää perhetasolla.

Ja pointsit Sinulle, kun et mennyt haukkumaan lasta, vaan kerroit asian juuri niin kuin se meni.

Tässä meidän pihoissa kulkee nuori kissa, jolla on tiuku kaulapannassa. Tämä tyttönen oli ottanut sen pannan pois ja huomattiin se. Mieheni meni laittamaan pantaa takaisin ja tyttö sai hepulit. Huusi että minun kissa ja meni repimään ja PUREMAAN mieheni käsiä ettei hän laittaisi pantaa takaisin.

Lisäksi tyttö saattaa soittaa ovikelloamme ja pyytää tytärtämme ulos. Ei kerta kaikkiaan usko jos sanotaan ettei ole kotona. Pyrkii sisälle ja kiljuu kun ei päästetä. Joskus hänet vain pitää nostaa ulos kun ei muuten mene.



Rasittava tapaus, onneksi ei kuitenkaan ole täällä kuin ehkä kerran kuussa.