Äikän ope tai muu kielioppinero!
Käsittääkseni oikea suomen kielen mukainen omistuksenilmaisu on, että sekä pronomini että omistettava asia ovat taipuneet (esim. minun autoni) MUTTA voiko sanoa myös, että minun auto tai minun Helsinki? Onko se oikeaa suomea vai pelkkä puhekielen ilmaisu?
Kommentit (7)
Minun Sonera. Että kalskahti pashasti korvaani eikä taatusi houkuttanut ko. firman asiakkaaksi. Olisi vielä menetellyt, jos olisi ollut puhekielen omaisesti "mun sonera."
Kyllähän se korvassakin jo sorahtaa! Vai eivätkö ihmiset lue sitä vertaa enää, että tunnistaisivat oikeat kirjoitusmuodot.
Mutta kun nimenomaan nykyään kaikkialla näkee virheellistä kieltä, niin ei ihmekään, etä nuoret oppivat väärin. Se on tosi sääli, mutta kuitenkin ymmärrettävää.
mut siis tarkoitin niinku kieliopillisesti "virallisesti" oikein=)
Oikeat muodot ovat:
- minun autoni
- autoni
Omistusliitteiden poistamista kirjakieleen pakollisesti kuuluvina on minun kuulemani mukaan harkittu. Tällä hetkellä omistusliite voidaan jättää pois vain yleiskielessä.
Persoonapronominin genetiivi siis vaatii normaalisti pääsanaan omistusliitteen: minun kirjassani, meidän lisäksemme. Arkipuheessa omistusliite jää yleisesti pois: "m(in)un kirjassa", "mei(d)än lisäks(i)". Huoliteltuun yleiskieleen tällainen omistusliitteettömyys ei vielä kuulu. Poikkeuksia ovat sellaiset kuin meidän perheessä, teidän lapset, meidän luokalla, teidän kylässä. Näissä ei ole kyse varsinaisesta omistamisesta, vaan monikollisen persoonapronominin genetiivi ilmaisee kuulumista perheeseen tai muuhun lähiyhteisöön.
T: luokanopettaja
on katoamassa suomen kielestä, mutta edelleen kirjoitetussa kielessä on 'oikein' kirjoittaa minun HelsinkiNI, vaikka harva niin oikeasti sanoo
Kyllähän se korvassakin jo sorahtaa! Vai eivätkö ihmiset lue sitä vertaa enää, että tunnistaisivat oikeat kirjoitusmuodot?
On totta, että possessiivisuffiksin pois jättämistä suomen kielestä on harkittu. Toivottavasti ei jätetä! Kirjoitettu kieli on kaikkialla eri kuin puhuttu kieli, ja Suomen kielessä varsinkin nämä kaksi ovat varsin lähellä toisiaan jo muutenkin. Ei ole syytä arkipäiväistää kirjoitettua kieltä liikaa, koska sen funktio on usein toinen kuin puhutun kielen.