raskauden jatkaminen kun ei ole toivoa..
vauva tulee menehtymään tilansa takia. En silti halua keskeyttää, luonto hoitakoon, helpompi käsitellä. On hän rakas, viikkoja 22 ja kovasti liikkuu. Surua on, mutta tällainen kokemus ja lahja on nyt annettu. Tästäkin selvitään kyllä. Halauksia.
Kommentit (19)
Miksi väkisin antaa lapsen kärsiä? Miksi antaa lapsen syntyä hyvinkin sairaana, kärsiä hoidot, letkuruokinta, neulan pistot, kivut ym.? Itse tekisin varmasti abortin jos tietäisin ettei lapsi tule selviämään elämästä! Se on sitä oikeaa rakkautta!
Miksi väkisin antaa lapsen kärsiä? Miksi antaa lapsen syntyä hyvinkin sairaana, kärsiä hoidot, letkuruokinta, neulan pistot, kivut ym.? Itse tekisin varmasti abortin jos tietäisin ettei lapsi tule selviämään elämästä! Se on sitä oikeaa rakkautta!
mitään hoitoja ei anneta, pelastaa ei yritetä. Myös kohtukuoleman riski on suuri. Hänellä on masussa mukavaa, kunnes sinne luultavasti nukahtaa...
mahdollisimman lyhyeen vai haluaako sitä pitkittää. Meitä on moneen junaan.
lievityksen oloonsa ja hyvää hoitoa. Keskeytettynä hän ei saisi mitään kivunlievitystä ja pahimmillaan kituisi ennen kuolemaansa. Miten kukakin asian ajattelee ihan sen lapsen parhaaksi eikä vain omasta näkökulmastaan. Teet hienon ratkaisun ap. Voimia sinulle!
musta on ihan luonnollista antaa luonnon hoitaa omansa. luonnollisesti.
Ei varmaan kannata taalla keskustella vaan vertaistuessa. Kapy on tarkoitettu kaikille lapsikuolemaperheille.
käpyyn tutustunkin parhaillaan. oli ehkä hieman hätäistä purkaa ajatuksiaan tänne, aivan kuten mainitsit.
miten ap haluaa itsensä koettavan. Sankarillisena uhrautujana vai järkevänä rationalistina.
toivon sinulle voimia koko sydämestäni. Voi kunpa voisin sinua jotenkin auttaa. Kyyneleet silmissäni ajattelen tuskaanne :(
tässäkin ketjussa tuntuu olevan ainakin yksi kappale pitäisette päänne kiinni.
näkisin, että kyse lähinnä siitä, että voi ainakin valita miten oma vauva menehtyy. Ei kaikkien elämän merkitystä voida mitata pituudessa. Meidän yhteiskunta on vain sellainen, ettei täällä sallittaisi sairautta, kuolemaa, erilaisuutta, tunteita. Tähän suuntaan olemme varmaankin menossa.
Musta ap:n päätös on ap:n päätös. Hyvin ymmärrettävä, siinä missä muutkin vaihtoehdot.
Teillä on nyt suuri suru ja ahdistus ja kaikki ratkaisunne ovat raskaita.
Teette varmasti oikein, mitä sitten ikinä päätättekin.
Toisaalta ymmärrän, että haluat elää lapsesi kanssa niin kauan kuin se on mahdollista, eli kohdunsisäisen elämän. Toisaalta ymmärrän ns. itsekkyyttä, eli lopetetaan tämä tuskaisa leikki jo nyt.
Helppoa päätöstä ei ole. Toivon teille enkeleiden läsnäoloa.
Abortti ahdistaa pidempään kuin keskenmeno
Abortti ahdistaa pidempään kuin keskenmeno. Abortin kokeneet naiset kärsivät viiden vuoden päästä pahemmasta ahdistuksesta kuin keskenmenon kokeneet, kertoo uusi tutkimus.
Keskenmenon kokeneet ovat ahdistuneempia noin puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. Abortin kokeneiden henkinen kärsimys kuitenkin jatkuu pidempään.
Tutkimuksen mukaan abortin läpikäyneillä oli paljon ahdistusta, syyllisyydentunteita, häpeää ja helpotusta. Heidän piti ponnistella ollakseen ajattelematta aborttia. He olivat myös ahdistuneempia kuin kaikki naiset keskimäärin.
Norjalaistutkimus käsitti 40 keskenmenon saanutta ja 80 abortin kokenutta naista. Heitä haastateltiin ja pyydettiin täyttämään kyselykaavakkeet 10 päivää, puoli vuotta, kaksi vuotta ja viisi vuotta raskauden päättymisen jälkeen.
Tarkoituksena oli arvioida naisten tuntemuksia, stressiä, ahdistusta ja elämänlaatua tapahtuneen jälkeen.
Tutkimus julkaistiin BMC Medicine-lehdessä.
Abortti ahdistaa pidempään kuin keskenmeno
Abortti ahdistaa pidempään kuin keskenmeno. Abortin kokeneet naiset kärsivät viiden vuoden päästä pahemmasta ahdistuksesta kuin keskenmenon kokeneet, kertoo uusi tutkimus.Keskenmenon kokeneet ovat ahdistuneempia noin puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. Abortin kokeneiden henkinen kärsimys kuitenkin jatkuu pidempään.
Tutkimuksen mukaan abortin läpikäyneillä oli paljon ahdistusta, syyllisyydentunteita, häpeää ja helpotusta. Heidän piti ponnistella ollakseen ajattelematta aborttia. He olivat myös ahdistuneempia kuin kaikki naiset keskimäärin.
Norjalaistutkimus käsitti 40 keskenmenon saanutta ja 80 abortin kokenutta naista. Heitä haastateltiin ja pyydettiin täyttämään kyselykaavakkeet 10 päivää, puoli vuotta, kaksi vuotta ja viisi vuotta raskauden päättymisen jälkeen.
Tarkoituksena oli arvioida naisten tuntemuksia, stressiä, ahdistusta ja elämänlaatua tapahtuneen jälkeen.
Tutkimus julkaistiin BMC Medicine-lehdessä.
Miten tää liittyy aiheeseen?
AP:n vauva on yli rv 22 viikon. Silloin ei ole lääketieteellisesti kyse enää keskenmenosta, vaan kohtukuolemasta, siis jos lapsi sattuu kuolemaan ennen syntymäänsä. Ero on merkittävä, sillä rv 22 viikon jälkeen kuolleina syntyneiden äidit ovat esimerkiksi oikeutettuja äitiyslomaan.
Tiedän mitä käyt lävitse. Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa. Sinun vauvasi elää vielä... kerää talteen kaikki muistot mitä hänestä saat. Teidän yhteinen aikanne ei ole pitkä. Vaikka kauhealta ehkä kuulostaakin mieti miten haluat esim hautajaiset järjestää. Minulle yksi tärkeimmistä muistoista on vauvan kädestä ja jalasta painettu jälki.
Ihmeitäkin tapahtuu joskus...?