Vuoroviikkoasuminen ja lasten harkat - kun toinen vanhemmista on narsisti

Tiedän, että narsismi on todella "trendikästä" nykyään (tai ihmisen diagnosointi narkiksi), meidän tapauksessa psykiatri on ihan oikeasti diagnosoinut ex-mieheni henkilöksi jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö.

Meillä on yhteishuoltajuus (avioerosimme 10v sitten, miehellä oli ausuhteita josta syntyi muutama lapsikin avioliittomme aikana).. . Miltei 10v lapset olivat joka toinen vklp-sopparilla isällään, mutta aloitimme (isän toiveesta, että voisi viettää lasten kanssa enemmän aikaa) vuosi sitten vuoroviikkoasumisen.

Lapsemme ovat 10v poika ja 14v tyttö, asumme ex-mieheni kanssa vierekkäisissä taloissa, sillä kun muutimme lasten kanssa alkuvuodesta pienempään asuntoon (multahan tippui elarit kun asuminen muuttui vuoroviikkoperusteiseksi, joten ei ollut varaa maksella isomman asunnon vuokraa), muutti mieskin yllättäen meidän talon viereen valmistuneeseen taloon..

Yhtenä haasteena on, että ex-mies valmentaa meidän pienempää lasta (10v) urheiluharrastuksessaan, ja harkkoja on ihan joka ilta. Toinen lapsi istuu illat kotona eikä vietä isän kanssa aikaa lainkana, isä kun on joko töissä tai näissä kuopuksen harkoissa. Minä olen sitten pyydellyt omina lapsivapainani tyttöä mukaan uimaan jne, ettei hän olisi aina yksin isillä, ja tämä on mulle ihan ok - saanhan minäkin seuraa.

Nyt otin sitten nämä kuopuksen harkat puheeksi, kun isi on sitä mieltä että lapsen pitäisi mennä isin kanssa myös ns. omaehtoisiin harjoituksiin perjantaisin (jolloin on meillä "lastenvaihtoilta"). Laitoin miehelle tässä aamulla tekstariam että hänen pitäisi keskustella näistä suunnitelmista MINUN kanssa, eikä sopia niistä lapsen kanssa.

Hän on sitä mieltä että koska hän on ammattilainen ja tietää urheilusta kaiken, hän ei oleta että ymmärtäisin harjoitusten tärkeyden. (minun mielestä lapsen siis pitäisi myös levätä). Sanoin miehelle, että noina perjantaina kun lapset siirtyvät minulle, ei kuopus mene isin kanssa mihinkään harkkoihin. Isin viesti että on että lapsi saa päättää, minä en.

No nyt hän soitti äsken ja huusi minulle, jauhoi tätä samaa, hän on ammattilainen, minä en ymmärrä mitään urheilusta, jos haluaa olla hyvä pitä harjoitella koko ajan jne jne jne. Ja sanoi että jos minä päätän että lapsi ei saa mennä perjantaisin harkkoihin, hän kieltää tytärtämme tulemasta minnekään kanssani isiviikkoina.

Tämä on vain yksi monista esimerkeistä miten hän manipuloi ja kontrolloi. Esimerkkejä olisi kymmeniä.

Oksettaa sekin, että sitten kun minä en kommentoi hänen vaatimuksiin, hän alkaa pommittaa tytärtämme tekstarein. Äsken lähetti tytölle viestin että "jatkossa et sitten saa mennä minnekään äidin kanssa kun olet minun luonani".

Musta tuntuu että tukehdun. En saa happea. En tiedä miten toimia. Mitään neuvoja?