Mä en voi uskoa, että olen luuseri
Tuntuuko teistä muista luusereista samalta? Jotenkin ihan epätodellista enkä halua ajatella edes koko asiaa.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
En ole.Se lähtee itseisarvosta.
Minä ainakin koen olevani täysin arvoton ja mitätön. Mutta puolustan silti kyllä oikeuksiani, enemmänkin ihmisvihan pohjalta tosin kuin omanarvontunteen.
Muistan hyvin miltä tuo tuntui. Elämä oli yhtä pakenemista. Netflixiin, herkkuihin, internetiin, podcasteihin, alkoholiin jne. En halunnut käydä edes vessassa ilman, että jokin video tai keskustelu tai teksti harhautti ajatuksia. Ajatteleminen oli kauheinta. Nukahdin joka ilta netflixiin tms koska en halunnut minuuttiakaan hiljaisuutta etten vain ala ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin miltä tuo tuntui. Elämä oli yhtä pakenemista. Netflixiin, herkkuihin, internetiin, podcasteihin, alkoholiin jne. En halunnut käydä edes vessassa ilman, että jokin video tai keskustelu tai teksti harhautti ajatuksia. Ajatteleminen oli kauheinta. Nukahdin joka ilta netflixiin tms koska en halunnut minuuttiakaan hiljaisuutta etten vain ala ajatella.
Muuttuiko tilanne sitten jotenkin jollain keinolla?
Luuserihullulla viinapullo auennut.
Muistan kun nuorena päätin ettei minusta ainakaan luuseria tule. Tulipas kuitenkin. Nyt asun vuokralla, arvokkain omaisuus on vuosi sitten ostettu 1500€ maksanut televisio, eronnut, peliongelma ja p*illua sain viimeksi 3 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin miltä tuo tuntui. Elämä oli yhtä pakenemista. Netflixiin, herkkuihin, internetiin, podcasteihin, alkoholiin jne. En halunnut käydä edes vessassa ilman, että jokin video tai keskustelu tai teksti harhautti ajatuksia. Ajatteleminen oli kauheinta. Nukahdin joka ilta netflixiin tms koska en halunnut minuuttiakaan hiljaisuutta etten vain ala ajatella.
Muuttuiko tilanne sitten jotenkin jollain keinolla?
Muuttui totaalisesti. En eilen saanut unta pitkään aikaan ja muistin, että ennen se oli minulle täysin normaalia. Nukkumaanmeno ahdisti ja piinaavat ajatukset lurkkivat sängyn alla.
Olen täysin eri ihminen nykyisin. Paranemisprosessi on tosi pitkä, monimutkainen ja tuskallinen. Olen ajatellut kirjoittaa siitä kirjan. Kaikki lähti siitä kun valaistuin.
Itse en arvota ihmisiä noin. Mutta jos rahalla pitäisi arvottaa ihminen niin olen nyt luuseri. Perinnön kun saan niin sitten taas en. Ihan sama, itse pyrin saamaan onnen eri asioista ja näin olen itse valinnut.
Olen kokenut olevani luuseri ainakin 20 vuotta.