Haluisitko olla mun oikee kaveri ja tavata joskus

Haluaisitko sä olla mun oikee kaveri ja tavata joskus -kysyy instassa eroottiseen asuun pukeutunut nuori nainen, jonka silikonirinnat eivät mahdu ihan kokonaan asuun ja suuret nännit töpöttävät huomiota herättävästi kankaan läpi. Samaan aikaan toinen nuorehko tavallinen suomalainen mies pohtii, miksi hän joutuu elämään tahattomasti yksin, ilman seksiä ja kosketusta. Miksi tavallinen mies ei kelpaa kenellekään?
Todennäköisesti juuri nämä kyseiset henkilöt eivät ole tavanneet koskaan toisiaan, mutta juuri heidän kaltaiset ovat lukemattomia kertoja. Some; insta, FB, tosi-tv-stereotypiat ja pinnallinen elämätön elämä vetää meitä yhä kauemmas siitä aidosta todellisuudesta, jossa vielä vanhempamme ja heidän vanhempansa kohtasivat iloineen ja suruineen.
Olen kohdannut useita yksinäisiä miehiä, jotka ovat arvoiltaan, käytökseltään, tunneälyltään ja ulkonäöltään aivan huippuja. He eivät yksinäisyydestään huolimatta kääntele päitään me too-konflikteja etsivien somen kestävien ihanien naisten liikkeiden mukaan, eivätkä pakotetussakaan selibaatissa erehdy antamaan huomionkipeille vain huomiota, vaan kohtaavat mieluummin ystävällisesti kaikki upeat naiset, jotka kulkevat tällä kadulla aurinkoisempaa puolta.
Sä kelpaat sellaisena kuin olet -lause on jo klisee, ja sellainen ohitetaan aivan surutta oikeassa elämässä. Niin sanotaan ja niin yleisesti annetaan toistemme ymmärtää, mutta niin se ei oikeasti ole. Nuorilla voi olla porukka, jossa kaikilla on 160e maksavat valkoiset trendilenkkarit. Paitsi sillä yhdellä, jonka perheellä ei ole mitään mahdollisuutta saada kasaan sitä summaa nuoren tuskasta huolimatta. Kaverit vakuuttelevat, että ei nämä lenkkarit nyt niin tärkeet oo. Mutta se, jolla niitä lenkkareita ei ole, tuntee sen asian todellisuuden nahoissaan. Puhutaan eri asiaa kuin miten toimitaan. Yksi jää ulkopuolelle. Sillä ei ole massii.
Todellisuutta on se, että näitä yksinäisiä ystäviä etsiviä tavallisia ihmisiä on lukematon määrä. On surullista, jos tämä discord-sukupolvi on luonut tämän tilanteen, josta ulospääsy on miltei vaikeaa. Nyt olisi hölmöä ehdottaa, että alkakaa harrastaa jotain oikeaa, koska kaikki oikea on internetissä eli ATK:ssa. Olisi aika leimiä sanoa, että isoisämmekin työnsi C-kasetin pesään, kun haluttiin vähän tunnelmaa. Minkäs teet, kun yhteiskunta on jo hyvin pitkälle rakennettu näin, että koko normaali ihmisen oleminen on kilpailutettu, ja siellä ne tyrkyimmät ovat listan kärjessä.
Palataan siis tähän päivään. Muistellaan itse kukin, miten olemme jonossa kaupan kassalla. Edessämme on fit-lip-ass-combo nainen, joka kaikella paljastavalla epävarmuudellaan laittelee hihnalle ostoksiaan, välillä vilkuillen tuuheiden tekoripsien alta josko jonkun katse olisi jo lukittunut. Kuinka moni muistaa huomanneensa, että siellä hihnan päässä (ei laittelemassa ostoksia muovipussiin) on jotenkin samaan sarjaan kuuluva mies, joka tuijottaa (ehkä hiemän varauksellisesti) tyttöystävänsä takana jonottavia ihmisiä? Niin minäkin. No, millaisen connectionin muistatte heidän välillä olleen? Niin minäkin.
Entä muistatteko sellaisen pariskunnan, joka yhdessä juttelee, laittelee ostoksia hihnalle, pakkailee ja silmät vilkkuen hupailevat, että mä maksan tällä kertaa? He ovat niitä, jotka rakentavat. He ovat niitä, jotka ymmärtävät, että tämä elämä itsessään ei vaadi enempää. Aitous on oikeasti ihana asia.
Haluisitko olla mun oikee kaveri ja tavata joskus? - Ehkä, jos oot aito.