Miten ex-miehen kuolema voi sattua näin paljon?
Minä ja ex-mieheni ehdimme olla yhdessä 17v ennen kun mieheni löysi uuden rakkauden ja halusi eron tämän takia. Tuo uusi suhde ei kestänyt vuottakaan, mutta vähän tuon eronsa jälkeen exäni löysi uuden rakkauden ja he olivat yhdessä aina exäni kuolemaan saakka. Samoin minä löysin reilu vuosi eromme jälkeen uuden miehen, jonka kanssa olen edelleen onnellisesti yhdessä ja rakastan häntä yli kaiken. Lapsia minulla ja ex-miehelläni on viisi, mutta heistä vain neljä on enää elossa.
Ex-mieheni kuoli noin 3kk sitten, kyseessä tapaturma ja järkytys kaikille. Tuntuu vaan, etten meinaa päästä exäni kuolemasta yli, vaikken häntä enää rakastanutkaan niin olimme kuitenkin eromme jälkeen hyviä ystäviä ja tekemisissä keskenämme aika paljon, vaikka asumme eri paikkakunnilla.
Kommentit (10)
Se on aika pysähdyttävää kun joku suunnilleen oman ikäinen kuolee (varsinkin se ensimmäinen kerta!) koska yleensä ihmiset ajattelevat että "vain vanhat kuolevat" jne.
kuolleet aiemmin, noista on aikaa nyt yli 5v. Lisäksi esikoisemme kuoli 3v sitten 18v syntymäpäivänään.
ap
Se on aika pysähdyttävää kun joku suunnilleen oman ikäinen kuolee (varsinkin se ensimmäinen kerta!) koska yleensä ihmiset ajattelevat että "vain vanhat kuolevat" jne.
sure rauhassa. Otan osaa.
Ehkä kannattaisi käydä juttelemassa terapeutin kanssa? Saisit käydä asioita läpi.
17 vuotta on pitkä aika, vaikka sen päättyisi eroonkin.
Otan osaa myös noiden lasten takia.
Enemmän ihmettelisin, jollei se tuottaisi sulle vaikeuksia, pitkä historia yhdessä ja hyvät välit eron jälkeenkin.
Osaltaan surua voi lisätä se yksi lapsi, joka ei ole elossa, eli hyvinkin ymmärrettävää.
Minun ex-mieheni kuoli myös nyt nelisen vuotta sitten ja kyllä se otti koville, vaikka ex-mieheni kohteli minua välillä todella v-mäisesti, mutta meillä oli takana pitkä historia, joskin erostammekin oli tuolloin jo 8v aikaa, mutta silti hänen kuolemastaan oli vaikea päästä yli.
heillä ei ollut yhteisiä lapsia ja meillä on onnellinen avioliitto, niin silti se oli kova isku miehelleni.
Kuten muutkin ovat sanoneet, niin normaalia se on varmasti, että se on vaikea asia.
Sinulla on kuitenkin vielä lapset, joiden surua joudut katsomaan ja auttamaan.
Enemminkin pitäisi olla huolissaan jos se ei tuntuisi missään.
Sure rauhassa ja hae apua niin itsellesi kuin lapsillesi, jos tarvetta tuntuu.
Terapiaa mietin itsekin, jos siitä olisi apua. Sekin kyllä vaikuttaa luultavasti kun lasten tukena on oltava ja mahdollisuuksien mukaan autan myös lasteni äitipuolta, koska tiedän millasta on jäädä yksin pienten lasten kanssa. Tosin viimeksi nykyinen ex-mieheni lähti ja tapasi kuitenkin lapsiaan, nyt hän on poissa kokonaan eikä nuorin lapsensa tule ikinä tuntemaan isäänsä muuten kun kuvissa.
ap