Lue keskustelun säännöt.
Kieltäydyttekö ajattelemasta ikäviä asioita?
24.04.2010 |
Työnnätte ne pois mielestänne?
Mulla on näitä ikäviä asioita sattunut muutaman viime vuoden aikana niin paljon, etteivät henkiset resurssini riitä niitä käsittelmään.
Mä siis aktiivisesti siirrän nämä ajatuksen syrjään. Ei jaksa pohtia.
Murehtikoon hevonen, sillä on isompi pää.
Kommentit (5)
En jaksa murehtia, enkä märehtiä. Rasittaa todella hysteeriset äidit, jotka menettää yöunensa miettiessään, pitääkö laittaa toppapuku vai välikausivaatteet seuraavana päivänä, ja pitääkö lapsi viedä lääkäriin, jos sillä on nuha ja kuumetta (!) 37,5. Ja naiset, jotka valittaa ja märisee siitä, että mies ei anna äitienpäivälahjaa, eikä halaa tullessaan töistä kotiin. Ja ihmiset, jotka ruikuttaa, että on ylipainoa ja samaan aikaan vetää suklaapatukkaa ja läskimakkaraa naamaan.
Asenne ratkaisee elämässä yllättävän paljon. Mä on ottanut sen asenteen, että kaikesta selvitään ja nautitaan tästä päivästä. Ja että rapatessa roiskuu! ;)
Ja kyllä, minun elämässänikin on ollut vaikeita vastoinkäymisiä. En siis ole pumpulissa kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En esim. ajattele miten selviän oikeasti haasteellisesta taloudellisesta tilanteesta, olen aiemminkin siirtänyt syrjään vaikeita asioita (ja sitten asiat vain tapahtuvat enkä ole mitenkään ollut vaikuttamassa niihin).
Ajattelen ikävää asiaa niin kauan, että pääsen asian yli. Kun tietoisesti mietin niin ei siinä kauaa mene. Tällä menetelmällä jaksan ja voimavarani ovat aina täydet:)
Jos rupeaa tuntumaan, että pää hajoaa niihin ajatuksiin, niin katson vaikka jotain täydellisen tyhjäpäistä tv-ohjelmaa tai luen jotain kevyttä. Kyllä mä silti enemmän olen taipuvainen hautomaan asioita mielessäni. Joskus siitä seuraa jotain hyvää, esim. taloudellisia ongelmia miettiessä voi tulla jotain ideoita kuinka selvitä. Kaikkiin asioihin ei voi suremalla vaikuttaa ja sellaisia siis suljen välillä tietoisesti pois mielestäni.
silloin kun tuli esim. läheisten kuolemia muutaman kuukauden välein niin ei sitä ehtinyt jäädä suremaan jokaista... menin vaan eteen päin ja nyt muistan tuota aikaa aika hämärästi ja sumuisasti...