Kehujen merkitys parisuhteessa

Tietenkin puolin ja toisin sanoitetut huomionosoitukset joko tekemisistämme tai ulkonäköön liittyen tuntuvat hyviltä.

Mielestäni ovat tarpeellisia ja osoittaa, että huomaa toisen arjessaan. Ja naisena jotenkin vielä enemmän koen, että tarvitsen ja HALUAN että kumppani näkee jos näen vaivaa laittautumiseen. ;D En tarkoita huomion kerjuuta, mutta tuohan se kipinää molemmin puolin kun sanotaan ääneen mitä toisessa näkee.

Sen kun näkisi, että tulisi kehutuksi. Toki läheisyyttä ja kosketuksia on. Ehkä erilaisia rakastamisenmuotoja muuten. Ei ehkä niinkään sanallisia huomioita ole vaikka kaipaan toisinaan niitäkin.

Onhan ne tärkeitä vaan aika harvassa nykyään

Tärkeintä on munan kehuminen.

Pidän ulkonäön kehumista flirttailuna. Surullista kyllä, tällä palstalla pitää tarkentaa että flirttailu on mukavaa, positiivista ja piristävää.

Tykkään kyllä enemmän saada mieheltäni kehuja, kun olen suoriutunut töissä jostain vaikeasta tilanteesta. Vaikka tiedän että hän ei ole puolueeton, saan niistä kehuista voimaa.

Kukapa ei kehuja haluaisi? Minulle kehujen panttaaminen näyttäytyy kylmyytenä, kehujen antaminen taas viestittää arvostusta, huomaavaisuutta ja sitä että suhteessa on kipinää.

Jos olen laittautunut upeaksi ja kehuja ei tule, ei edes tekojen avulla (katseet tms, kyllä te tiedätte) niin harmittaahan se. Tulee fiilis että laittaudun mieluummin sellaisia varten, jotka sitä arvostavat ja oma mies saakoon verkkarimonsterin. Nykyinen mies kyllä kehuu!

Jos kehujen antaminen tuntuu vaikealta, huomaan että pieni humoristinen sävy tekee kehumisesta helpompaa. Suosittelen kokeilemaan!

Vierailija kirjoitti:

Kukapa ei kehuja haluaisi? Minulle kehujen panttaaminen näyttäytyy kylmyytenä, kehujen antaminen taas viestittää arvostusta, huomaavaisuutta ja sitä että suhteessa on kipinää.

Jos olen laittautunut upeaksi ja kehuja ei tule, ei edes tekojen avulla (katseet tms, kyllä te tiedätte) niin harmittaahan se. Tulee fiilis että laittaudun mieluummin sellaisia varten, jotka sitä arvostavat ja oma mies saakoon verkkarimonsterin. Nykyinen mies kyllä kehuu!

Jos kehujen antaminen tuntuu vaikealta, huomaan että pieni humoristinen sävy tekee kehumisesta helpompaa. Suosittelen kokeilemaan!

Juuri tulin kirjoittamaan samanlaisia ajatuksiani, mutta lainaan tämän mielummin. Antaisin vinkiksi kaikille kehua joko kumppania tai työkaveria edes kerran päivässä. Se tuntuu itsestä hyvälle kuten toisestakin. Aina ei tarvitse olla ulkonäkökeskeistä, voi liittyä johonkin saavutukseen tai arjen tekemiseen.

Toki parisuhteessa ulkonäkökehut ja toisen huomaaminen sitä kautta näyttäytyy varmasti hyvinvoinnin ja parisuhteen kemiaa nostattavana tekijänä arjessa! :)

koitan kyllä kumppanille kehuja antaa silloin tällöin, mutta liian harvoin kyllä. osaltaan siksikin ettei se ole vastavuoroista enkä muista milloin kumppani olisi kommentoinut jotain ulkonäöstäni positiivisesti tai saati esimerkiksi ruoanlaitoista ja siivouksesta

Kehut teoista tuntuvat hyvältä. Kehut jostain ominaisuuksista, ulkonäöstä tms. eivät varsinaisesti hetkauta.

Enemmän minua lämmittää jos minua kehutaan vaikka ja kun projektin maaliin saamisesta kuin teennäisesti ulkonäöstä kampaajalla käynnin jälkeen. Puolisoni ei ole ikinä ollut viehättynyt ulkonäöstäni ja hän haikailee vieläkin entisen tyttöystävänsä perään kun kerran säästää hänen kuvaansa työhuoneen laatikossaan.

Pitäisin kyllä outona jos yhtäkkiä alkaisi kehumaan ulkonäköäni kun suunnilleen ensimmäiset seitsemän vuotta nillitti siitä, etten ollut hänen exänsä näköinen. Minä en ole koskaan viitsinyt kommentoida hänen ulkonäköään. Ei hänkään Suomen komein mies ole.

Hän ei voi luonteelleen mitään. Kun on tuollainen hölösuu niin sitten on sellainen. Hölöttäähän muillekin typeriäkin asioita.

Minun kanssa ei kyllä mikään kehujenkalastelija kauaa ainakaan viihtyisi, inhoan saada kehuja enkä täten osaa myöskään muita kauheasti kehua.

Oishan niitä joskus kiva saada, mutta puolisoni ei ole sellainen joka kauheasti kehuisi.

En myöskään häntä paljon kehu, koska ei osaa ottaa kehuja vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukapa ei kehuja haluaisi? Minulle kehujen panttaaminen näyttäytyy kylmyytenä, kehujen antaminen taas viestittää arvostusta, huomaavaisuutta ja sitä että suhteessa on kipinää.

Jos olen laittautunut upeaksi ja kehuja ei tule, ei edes tekojen avulla (katseet tms, kyllä te tiedätte) niin harmittaahan se. Tulee fiilis että laittaudun mieluummin sellaisia varten, jotka sitä arvostavat ja oma mies saakoon verkkarimonsterin. Nykyinen mies kyllä kehuu!

Jos kehujen antaminen tuntuu vaikealta, huomaan että pieni humoristinen sävy tekee kehumisesta helpompaa. Suosittelen kokeilemaan!

Juuri tulin kirjoittamaan samanlaisia ajatuksiani, mutta lainaan tämän mielummin. Antaisin vinkiksi kaikille kehua joko kumppania tai työkaveria edes kerran päivässä. Se tuntuu itsestä hyvälle kuten toisestakin. Aina ei tarvitse olla ulkonäkökeskeistä, voi liittyä johonkin saavutukseen tai arjen tekemiseen.

Toki parisuhteessa ulkonäkökehut ja toisen huomaaminen sitä kautta näyttäytyy varmasti hyvinvoinnin ja parisuhteen kemiaa nostattavana tekijänä arjessa! :)

Ei aina. Mä tykkään nyksässäni mm siitä että se ei ikinä kehu mun ulkonäköä. Siis saattaa sanoa että kaunis mekko tai kiva paita, mutta ei ikinä viittaa mitenkään mun kasvoihin tai kroppaan hyvässä eikä pahassa.

Olen elänyt kahdessa suhteessa joissa mies oli tosi ulkonäkökeskeinen ja niiden jälkeen mulla on ollut kova ahdistus siitä että miehille mussa merkitsee vain ulkonäkö. On ihanaa kun nykyiselle se ei tunnu olevan lainkaan tärkeää vaan ihan muut asiat