Mikä mahtaa vaivata aikuista, joka ei tunnu lainkaan ymmärtävän, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin hän?

Siis jos joku ajattelee eri tavalla kuin hän, niin hän ei ymmärrä lainkaan että toinen voi todella olla eri mieltä ja suuttuu, kun toinen on hänestä todella tyhmä ja hullu eikä ymmärrä mistään mitään. Tai sitten hän saattaa olla todella aidon hämmästynyt siitä, että joku ei vaikka tykkää samoista asioista kuin hän. Hän tosin on luultavasti lievästi kehitysvammainen eli hänen ymmärryskyky on heikompi kuin aikuisilla yleensä, mutta ei sen kuitenkaan pitäisi sitä estää, etteikö ihminen ymmärrä, että toinen ihminen on hänestä erillinen yksilö, jolla on omat ajatukset, tunteet ja mielenkiinnon kohteet. Kun jo noin-3-4 vuotias lapsi ymmärtää asiat toisen ihmisen kannalta, eli sen ikäinen lapsi ymmärtää jo, että vaikka hän itse pitää jostain asiasta, niin joku toinen ihminen ei välttämättä pidä siitä. Mutta tuo henkilö ei tunnu sitä ymmärtävän vaan tuntuu ajattelevan, että jos hän pitää jostain asiasta, niin kaikki tykkäävät siitä tai ovat väärässä.

Sen lisäksi hän ei tunnu ymmärtävän ollenkaan, että miten pitää käyttäytyä. Hän saattaa nauraa vaikka toiselle ihmiselle jos tämä on hassun näköinen jos tämä on vaikka pyörätuolissa, huutaa, kiroilee, uhkailee, piereskelee, röyhtäilee, saattaa vaikka ruveta nuuskia toisia ihmisiä saadakseen tietää, miltä tämä tuoksuu, huomauttelee ihmisille toisten ulkonäöstä ja ominaisuuksista törkeästi, nauraa niille, yrittää ottaa toisen tavaroita ilman lupaa, kysellä tuntemattomilta ihmisiltä heidän henkilökohtaisia asioita tai vaikka matkia toisia, koska se on hänestä hauskaa. Sitten jos hänelle sanoo, että hänen käytös ei ole sopivaa, niin hän suuttuu, alkaa itkemään, kiroilemaan, huutamaan ja uhkailemaan.

Joku saattaa ihmetellä, että miksi olen tämän henkilön kanssa tekemisissä, niin minun on pakko koska asumme samassa asuntolassa.