Mulle tulee joka kerta hirveä ahdistus ja paha olo kun olen ihmisten kanssa pidempään
On oikeastaan sama kenen seurassa olen, kaikista tulee jotenkin paha mieli, ahdistunut tai paha olo. Onko normaalia haluta olla vain yksin? Silloin olen onnellinen.
Kommentit (9)
Ap, mulla on sama.
Josnolen olut pitkän aikaa ihan yksin, kaipaan kyllä ihmisten seuraa.
Mutta vain hetken. Jos sostaon syystä on pakko olla seurassa pidempään yhtä mittaa, alan voimaan huonosti.
Silloin, kun olen ollut parisuhteessa, eli olen rakastunut tuohon ihmiseen, ei tule ahdistusta, vaikka asuisimme yhdessä.
No jos todella olet onnellinen yksin, niin ei se sitten ole epänormaalia. Ehkä olet vain extreme-introvertti. Jos kuitenkin huomaat sisimmässäsi, että kaipaat ihmiskontaktia, silloin ahdistuksesi todennäköisesti johtuu muusta kuin erakkomaisesta luonteestasi. Ehkä kärsit epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta?
Monesti myös auttaa se, kun ihmisten kanssa ollessa yrittää kääntää huomion pois itsestä ja omista tunteista ja keskittyy antamaan toiselle ihmiselle hyvää mieltä. Kuulemma juuri toisten ihmisten palveleminen tuo aitoa onnea.
Toinen samanlainen täällä! Juuri nyt toivun ihan itsekseni ihmisten kanssa olemisesta. Jos olen kovin sosiaalinen, tarvitsen vähintään päivän-pari ihan täysin yksin siihen, että palaudun. Kuormitun sosiaalisista tilanteista ja tarvitsen yksinoloa ladatakseni akkuja. Aina ollut tällainen, lapsesta saakka.
Se on normaalia joillekin. Tottakai voit olla yksin. Onko kenenkään seurassa luonnollista olla ja paineetonta, esimerkiksi jos olisi samankaltainen kumppani (teoriassa vain)? Ihmiset usein vaativia. Entä koiran seura, tuleeko sama?
Vierailija kirjoitti:
No jos todella olet onnellinen yksin, niin ei se sitten ole epänormaalia. Ehkä olet vain extreme-introvertti. Jos kuitenkin huomaat sisimmässäsi, että kaipaat ihmiskontaktia, silloin ahdistuksesi todennäköisesti johtuu muusta kuin erakkomaisesta luonteestasi. Ehkä kärsit epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta?
Monesti myös auttaa se, kun ihmisten kanssa ollessa yrittää kääntää huomion pois itsestä ja omista tunteista ja keskittyy antamaan toiselle ihmiselle hyvää mieltä. Kuulemma juuri toisten ihmisten palveleminen tuo aitoa onnea.
>>Jos kuitenkin huomaat sisimmässäsi, että kaipaat ihmiskontaktia, silloin ahdistuksesi todennäköisesti johtuu muusta kuin erakkomaisesta luonteestasi. Ehkä kärsit epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta?>>
Et ymmärrä. Introverttikin kaipaa toisinaan, paitsi sosiaalisuutta ja puhekaveria, toisen ihmisen kohtaamista.
Itse uskoisin, että se 'paha mieli' ja ahdistuneisuus nousee pikemmin siitä, ettei aitoa kohtaamista synny. Eli intron odotukset tapaamisessa ovat korkealla, korkeammalla miksi todellisuus käytännössä osoittautuu, kerta toisensa jälkeen. Yksinolo (omasta halusta) saa ihmisen usein kääntymään henkisestikin itseensä ja ehkä syvällisemmäksi. Varsinkin ektroverttien tapaaminen on silloin hajottavaa, eikä intro ehkä pysty siirtymään heidän levelilleen: äänekäs hölötys jostain joutavasta asiasta kuulostaa hänen korviinsa absurdilta. Eihän tuommoisesta "kohtaamisesta" saa mitään muuta kuin sekavan pään ja pahan mielen. Pettymys tuo totta tosiaan.
"Et ymmärrä. Introverttikin kaipaa toisinaan, paitsi sosiaalisuutta ja puhekaveria, toisen ihmisen kohtaamista.
Itse uskoisin, että se 'paha mieli' ja ahdistuneisuus nousee pikemmin siitä, ettei aitoa kohtaamista synny. Eli intron odotukset tapaamisessa ovat korkealla, korkeammalla miksi todellisuus käytännössä osoittautuu, kerta toisensa jälkeen. Yksinolo (omasta halusta) saa ihmisen usein kääntymään henkisestikin itseensä ja ehkä syvällisemmäksi. Varsinkin ektroverttien tapaaminen on silloin hajottavaa, eikä intro ehkä pysty siirtymään heidän levelilleen: äänekäs hölötys jostain joutavasta asiasta kuulostaa hänen korviinsa absurdilta. Eihän tuommoisesta "kohtaamisesta" saa mitään muuta kuin sekavan pään ja pahan mielen. Pettymys tuo totta tosiaan"
Jos jokaisesta kanssakäymisestä kaikenlaisten ihmisten kanssa jää vain ahdistunut olo, ei silloin vika ole toisissa ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
"Et ymmärrä. Introverttikin kaipaa toisinaan, paitsi sosiaalisuutta ja puhekaveria, toisen ihmisen kohtaamista.
Itse uskoisin, että se 'paha mieli' ja ahdistuneisuus nousee pikemmin siitä, ettei aitoa kohtaamista synny. Eli intron odotukset tapaamisessa ovat korkealla, korkeammalla miksi todellisuus käytännössä osoittautuu, kerta toisensa jälkeen. Yksinolo (omasta halusta) saa ihmisen usein kääntymään henkisestikin itseensä ja ehkä syvällisemmäksi. Varsinkin ektroverttien tapaaminen on silloin hajottavaa, eikä intro ehkä pysty siirtymään heidän levelilleen: äänekäs hölötys jostain joutavasta asiasta kuulostaa hänen korviinsa absurdilta. Eihän tuommoisesta "kohtaamisesta" saa mitään muuta kuin sekavan pään ja pahan mielen. Pettymys tuo totta tosiaan"Jos jokaisesta kanssakäymisestä kaikenlaisten ihmisten kanssa jää vain ahdistunut olo, ei silloin vika ole toisissa ihmisissä.
Iso osa ihmisistä on huonoa seuraa, sori nyt vaan. Sadat miljoonat seuraa esim. jotain jonninjoutavia Kardashianeita. Tee siitä sitten päätelmiä.
Olet outo