Miksi jollekin itsensä hyväksyminen on niin vaikeaa?
Minulla on tuttava, joka on aikanaan kaltoinkohdellut lapsiaan. Asia on perheessä niin tabu, koska hän ei ole hyväksynyt tätä omaa menneisyyttään. Sitähän sitten luulisi, että koska asia on ilmiselvästi hänelle vaikea, niin hän haluaisi edes nyt lasten ollessa aikuisia olla parempi ihminen. Mutta sen sijaan hän jatkaa edelleen alistamista ja väkivaltaa, vaikka toisaalta ei kuitenkaan myöskään hyväksy sitä.
Jos ei ole jossain asiassa tyytyväinen itseensä, niin sen asian voi yrittää muuttaa ja muuttua lähemmäs ihanneminäänsä. Tai sitten voi hyväksyä itsensä, että tällainen minä nyt vaan olen. Mikä siinä peiliin katsomisessa on niin vaikeaa?
Mutta sitten on näitä, jotka eivät toteuta kumpaakaan, vaan keräävät vihan sisäänsä ja purkavat sen ympäristöönsä.
Kommentit (5)
Peiliin katsominen vaatii oppimiskykyä. Joillain sitä oppimiskykyä on ja joillaine ei ole.
Hän osaa selittää toiminnan pois itsensä kohdalta, mutta ei muiden. Ihan tyypillistä narsistisen ihmisen käytöstä olla sokea omalle toiminnalleen ja olla moraalin vartijana muille.
Vierailija kirjoitti:
Hän osaa selittää toiminnan pois itsensä kohdalta, mutta ei muiden. Ihan tyypillistä narsistisen ihmisen käytöstä olla sokea omalle toiminnalleen ja olla moraalin vartijana muille.
Juuri näinhän siinä tapahtuu. Itsessään ei näe mitään vikaa. Mutta auta armias, jos minulla ei ole ulkona kymmenen metrin etäisyydellä maskia päässä, niin alkaa armoton räksytys ja ilakointi siitä, että hän on löytänyt minusta jonkin (olemattoman) vian.
Ap
Sain joskus opiskeluaikana palautetta siitä, että olen rohkeasti tarkastellut omaa toimintaani ja ottanut pelotta palautetta vastaan. Silloin ihmettelin, että eikö tuo nyt ole itsestäänselvää toimintaa, että pyrkii kehittämään itseään. Silloin opiskelijapiireissä kaikki olivat siellä oppimassa uutta ja kehittämässä itsestään ammattilaisia.
Nyt vuosia myöhemmin olen luonnollisestikin oppinut, että itsensä kehittäminen on joillekin täysin vierasta. Ja asiallisesta palautteesta tehdään joko poliisiasia tai irtisanotaan itsensä.
Lapsena opittuja tapoja on vaikea muuttaa, varsinkin jos ympäristö sallii huonon käyttäytymisen.
Myös ihmisillä on todella vaikea sanoa ääneen olleensa väärässä, mikä on huolestuttavaa maailmalla.
Yleisemmin ihmiset eivät muutu, paitsi jos ovat kokeneet jonkun suuren järkytyksen elämässään tai tipahtaneet ihan pohjalle.